Teillä ei ole paljon kehumista! 1. Kor. 5

Teillä ei ole paljon kehumista! 1. Kor. 5

Paavali käyttää neljä ensimmäistä lukua Korintin seurakunnan riitojen selvittelemiseen. Olemme nähneet, että hän ei tee näin syyttä. Keskeinen vaikeus Korintissa oli nimittäin, että Paavalin arvovaltaa ei tunnustettu. Paavali ei ole niin yksinkertainen, että hän alkaisi tässä tilanteessa suoraan puhua seurakunnan ongelmista ja käyttää isännän ääntä. Ensiksi on sanottava A ja B, vasta sitten voi sanoa C. Siksi Paavali on nähnyt paljon vaivaa osoittaakseen, että korinttilaisten tuli kaikista riidoista huolimatta totella häntä, seurakunnan perustajaa. Kun tämä on vihdoin tullut selväksi, Paavali siirtyy seurakunnan muihin ongelmiin. Nyt hän ei säästele sanojaan hiukkaakaan, vaan antaa tulla täydeltä laidalta. Ensimmäisenä aiheena ovat nimittäin korinttilaisten sukupuoliset hairahdukset.


Joku tolkku täytyy olla! 5:1-5


Korintin seurakunta oli kummallinen yhdistelmä hurjaa hengellisyyttä ja hurjaa hillittömyyttä. Korintissa elettiin "haureudessa", mikä tässä tarkoittaa ilmeisesti kaikenlaista aisan yli loikkimista. Se kattaa yhtä hyvin esiaviolliset kuin avioliiton ulkopuoliset suhteet. Kreikkalais-roomalaisessa maailmassa miehen seksuaalielämä ei suinkaan rajoittunut vain avioliittoon. Nuoret pojat elivät orjatyttöjen ja katunaisten kanssa sukukypsyydestään alkaen, ja myös homoseksuaaliset suhteet olivat hyvin tavallisia. Aviollinen uskollisuus sellaisena kuin me tunnemme sen ei kuulunut ihanteisiin. Erityisen karkea on Paavalin esiin ottama tapaus: joku eleli yhdessä isänsä vaimon kanssa. Mitä tämä merkitsi, ei ole aivan sataprosenttisen varmaa. Ilmeisesti kyseessä ei ole asianomaisen oma äiti; sen Paavali olisi kyllä sanonut. Jäljelle jää siis suhde äitipuolen kanssa. Onko isä elossa vai ei, jää arvailujen varaan. Joka tapauksessa Mooseksen laki kielsi tällaisen suhteen aivan ehdottomasti (5. Moos. 27:20). Juuri tällaiset asiat Mooseksen laki rankaisee kuolemalla (5. Moos. 17:6-7). Pyhästä kansasta oli kerta kaikkiaan hävitettävä paha. Myöskään pakanat eivät hyväksyneet avioliittoa äitipuolen kanssa. Siksi Paavali voi tässä sanoa, että Korintin kristityt olivat pakanoita pahempia.

Aivan erityisesti Paavali ihmettelee sitä, ettei Korintin huikea hengellisyys mitenkään tarttunut tällaiseen asiaan. Syytä tähän emme aivan varmasti tiedä. Mahdollisesti Korintin seurakunnan silmäätekevät tavoittelivat etummaisia tuoleja, mutta eivät kyenneet tositilanteessa seurakuntaa johtamaan. Todennäköisemmin ongelmilla oli teologinen taustansa. Hengen voiman tunteminen ajoi alkukirkon aikana monet kuvittelemaan, ettei ruumiin teoilla ole paljon väliä. Tännehän se ruumis jää mätänemään. Tärkeää on vain, että henki nousee Jumalan korkeuksiin. Korintissa ilmeisesti jotkut uskoivat, että ylösnousemus oli jo tapahtunut ja ettei ihminen enää voinut tehdä syntiä. Paavali ei tahdo kuulla puhuttavankaan tällaisesta. Seurakunta ei saa elää synnissä. Jos ihmisen sydämessä asuu Kristus, hän vie myös taisteluun syntiä vastaan.

Paavalin reseptit ovat kovat. Nyt hän ei neuvottele korinttilaisten kanssa eikä tarvitse enempiä kuulusteluja. Hänellä on tuomio valmiina, puuttuu vain sen juhlallinen julistaminen. Kun Paavali tulee, pidetään seurakunnan kokous. Siinä Herran seurakunta hylkää juhlallisesti julkisynnissä elävän: "...tuo mies on luovutettava Saatanalle ja niin annettava hänen ruumiinsa tuhoutua, jotta hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä." Sanat ovat taas arvoituksellisia. Se on selvää, että ihminen ajetaan ulos seurakunnasta eikä hänellä ole osaa eikä arpaa sen aarteisiin. Kristitty hän ei ole eikä kenenkään tule häntä kristittynä pitää. Kirkolla ei tuolloin ollut oikeutta julistaa minkäänlaista tuomiota, joka olisi ollut pätevä maallisessa oikeusistuimessa. Siksi Mooseksen lain mukainen rangaistus (kivittämällä surmaaminen) ja Paavalin ajan juutalaisten suosima raipparangaistus olivat pois suljettuja.

Nyt on aivan erityisesti alleviivattava yhtä asiaa: Paavali tahtoo vain langenneen seurakuntalaisen parasta. Hän ei tähtää seurakuntalaisten tason korottamiseen. Kaikki tapahtuu siksi, että tämän ihmisen henki pelastuisi viimeisenä päivänä. Tutkijat ovat ymmällä siitä, mitä jae 5 tarkkaan ottaen merkitsee. Tuskin Paavali siinä manaa seurakunnasta erotettavan päälle ruumiillisia heikkouksia, esimerkiksi sairauksia. Tuskin hän siinä myöskään esittelee kovin syvällistä jakoa hengen ja ruumiin välillä. Syntisen lihan, Vanhan Aadamin, on kristityssä ihmisessä kuoltava ja annettava tilaa Kristuksen Hengelle. Siksi ankaratkin keinot ovat välttämättömiä, jotta kristitty ymmärtäisi panna itsensä kuriin ja etsiä Jumalaa.

Meille nykyaikaisille ja sivistyneille kristityille Paavalin menettely on liikaa. Kukaan ei kiellä, etteikö Paavali löytäisi meidän seurakunnistamme paljon eettisiä hairahduksia. Avoliitot ovat täysin yleisiä nyt jo seurakunnan piirissäkin. Avioerot ja vapaat suhteet ovat nopeasti yleistyneet. Jos kuitenkin joku meidän seurakunnissamme alkaisi toimia edes jossain määrin samaan suuntaan kuin Paavali, lehdistö ja yleinen mielipide kerta kaikkiaan riemastuisivat ja katsoisivat pastorin menettelevän rakkaudettomasti ja julmasti. Ihmisten täytyy toki saada ajatella omilla aivoillaan. Itsehän he sentään vastaavat elämästään Jumalan edessä. Eikä seurakunnan työntekijöillä ole mitään sanomista siihen, miten ihmiset elävät. Näinhän olemme tottuneet ajattelemaan. Paavali olisi täysin ymmällään kuullessaan tällaista puhetta. Onko se sitten rakkautta, että ihmiset kulkevat kohti helvettiä yhtään sitä tietämättä? Muutama vuosi sitten liikenneturvallisuudesta vastaavat huolestuivat tasoristeysonnettomuuksista. TV:ssä järjestettiin tietoiskukampanja. Siinä näytettiin, miten erilaisten autojen käy niiden jäädessä junan alle. Lopputulos: ainoa tapa välttää kolari junan kanssa on, ettei ole kiskoilla kun juna tulee. Jumalan viha ja tuomio on sekin kuin juna. Ainoa keino välttää se on elää Kristuksen ristintyön turvissa ja Jumalan varoittavaa ääntä kuunnellen.


"Teillä ei ole paljon kehumista!" 5:6-8


Paavali jättää onnettoman yksittäistapauksen ja alkaa puhua yleisemmin. Vuoden -92 käännös sanoo "Te teette väärin, kun kerskutte". Paavali kuitenkin tarkoittanee, että korinttilaisten kerskumisen aihe (kaukhema) ei ole kaksinen. Sanat voisi siis hieman vapaasti kääntää: "Teillä ei ole paljon kehumista!", mikä sopii myös erinomaisesti asiayhteyteen. Korinttilaiset kehuvat lahjoillaan ja seurakunnallaan ja kiistävät apostolin arvovallan. Tähän se tie on vienyt: luopumukseen ja Jumalan vihan alle. Korinttilaisten pitäisi oppia kerskumaan Kristuksesta ja antamaan kunnia Jumalalle.

Paavali siirtyy puhumaan keittiöstä ja asiasta, jonka jokainen tuntee ja tietää. Kun tehdään hapanleipää, hapatetta ei tarvita paljon. Jos sitä on vähänkin, koko taikina happanee. Nyt Paavali käskee perkaamaan hapatteen pois kokonaan, aivan tarkkaan. Taustalla on juutalainen pääsiäisen vietto ja lähtö Egyptistä. Silloin koko kansa sai Jumalalta määräyksen heittää kaikki hapate pois. Jo ennen kuin uusi hapate ehti valmistua, Jumala johti kansansa vapauteen Egyptin orjuudesta. Silloin elettiin happamattomalla leivällä. Siksi pääsiäisen viettoon kuului ja kuuluu juutalaisilla edelleen hapatteen pois heittäminen ja happamattoman leivän päivät. Nyt siis Paavali sanoo Kristuksen Kirkkoa taikinaksi, joka ei ole vanhan taikinan jatke, vaan kokonaan uusi eli synnitön. Siksi seurakunnasta on perattava kokonaan pois "vanha hapate" eli syntielämä, niin että seurakunta olisi puhdas. Ja puhtaita korinttilaiset ovatkin - nyt Paavali palaa kirjeidensä tärkeimpään asiaan - koska Kristus on tehnyt kaikki puhtaiksi. Kristuksen lahjaksi antama pyhyys on kaiken perusta. Hän on se pääsiäislammas, jonka uhriveri suojelee Jumalan rangaistukselta ja kuolemalta. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että seurakunnan ei tarvitsisi etsiä Jumalan tahtoa. Näin Paavali siis merkillisesti kehottaa synnin likaamia tulemaan puhtaiksi, kuten he jo ovatkin puhtaita. Kristillinen usko ei todellakaan ole rautaista logiikkaa, vaan elämää Jumalan ja hänen armonsa yhteydessä!


Ei pois maailmasta 5:9-13


Paavali oli jo aikaisemmin kirjoittanut Korinttiin, että huorintekijöiden kanssa ei saa veljeillä. Nyt Korintissa joku oli ymmärtänyt nämä sanat niin, että täytyi karttaa kaikkia julkisyntisiä, sellaisiakin, jotka eivät ole Kirkon jäseniä. Paavali korjaa kiireesti: kysymys on todellakin vain niistä, jotka ovat kristittyjä ja silti elävät täysin hillittömästi. Totta kai tavalliset korinttilaiset ihmiset elivät täysin jumalattomasti. Ei heitä silti tarvinnut välttää. Sen sijaan sellaista julkisyntistä tuli visusti karttaa, joka kävi kristitystä. Nyt syntilistassa eivät ole vain kuudetta käskyä vastaan tehdyt synnit. Siinä ovat myös ahneus, anastaminen ja pilkkaaminen. Viimeksi mainittu ei tarkoita tässä Jumalan vaan ihmisten panettelemista. Ulkopuolella olevat tuomitkoon Jumala, eiväthän kristityt voi maailmasta poiskaan lähteä. Sen sijaan seurakunnan jäsenistä tulee Korintissa pitää tarkka luku.