1 Piet 3 - Kärsimys ja toivo

Kärsimys ja toivo

1. Piet. 3

Viime luvun lopussa aloimme käsitellä ns. huoneentaulua, jaksoa, jossa annetaan ohjeita eri elämäntilanteissa eläville Kristuksen omille. Viime luvussa käsittelimme orjille annetut ohjeet, nyt saavat neuvoja ensin naiset ja siten miehet.

Katoamatonta kauneutta 3:1-6

Jakeissa 3:1-6 annetaan ohjeita aviovaimoille, mutta niin kuin orjat, niin vaimotkin kuvaavat kaikkia kristittyjä. Jälleen Pietari painottaa käytöksen merkitystä: sanat eivät aina tehoa mutta esimerkin voima on suuri. Jeesuksen mukaan puu tunnetaan hedelmistään (Luuk. 6:44), samoin ei-uskovat arvostelevat meitä tekojen, ei sanojen mukaan. Erityisen selvästi tämä tulee näkyviin perheen sisällä: Jos uusi uskonto tekee vaimon entistä rakastavammaksi ja hellemmäksi eikä tylymmäksi ja kovemmaksi, edellytykset miehen uskoon tulolle ovat paremmat kuin päinvastaisessa tapauksessa. Apostoli ei kiellä naisia olemasta kauniita tai käyttämästä koruja jakeissa 3-4. Kuitenkin hän kehottaa asettamaan etusijalle todellisen, katoamattoman kauneuden. Tällaisesta nöyryydestä hän näyttää sopivasti naisellisen esimerkin: Aabrahamin vaimon Saaran. Meidänkin tulee tehdä hyvää. Näin tehdessämme emme saa pelätä seurauksia.

Esille on varmaan syytä nostaa kaksi asiaa.

Niin kauan kuin Kirkko on ollut olemassa nyt annettua ohjetta on koetettu noudattaa ottamalla pois korut ja kaunistukset. Sisäinen kauneus ei ole sillä välttämättä lisääntynyt hiukkaakaan. Moderni islam on hyvä esimerkki siitä, miten määräyksellä saadaan naisille kyllä huntu päälle, mutta ei lakkaamaan ulkonaiseen keskittymistä. Kysymys on hyvin paljon suuremmasta asiasta. Samalla on avoimesti nähtävä, että meidän aikamme kiinnittää vastenmielisen paljon huomiota ulkonaiseen ja halveksii sisäistä puolta. Meidän nuoremme eivät kasva terveessä ympäristössä ja tarvitsevat paljon tukea.

Toinen asia on vielä monta astetta vakavampi. Kirjeen sanat ovat vieraita ja vanhanaikaisia monen korvissa juuri siihen asti, kunnes omassa elämässä toteutuu kirjeen edellyttävä tilanne. Se on monelle suomalaiselle naiselle tuskallisen tuttu: Oma aviomies ei välitä Jumalan valtakunnasta mitään vaan on kadotuksen tiellä. Mitä silloin pitää tehdä? Raamatun ohje on selvä: Rakkaudella, palvelulla ja rukouksella on koetettava tehdä toisen tie Jumalan valtakuntaan sileämmäksi. Tämä on monessa kodissa avoin haava, jota ei hoideta hetkessä. Jumala on kuitenkin elävä ja voimallinen tekemään ihmeitä.

Entä miehet? 3:7

Miehiä Pietari kehottaa kunnioittamaan vaimojaan samalla tavoin (3:7). Hän muistuttaa myös siitä että huono käytös puolisoa kohtaan estää rukouselämää ja vaarantaa näin myös suhteen Jumalaan.

Pietarin ohjeet molemmille sukupuolille saattavat tuntua vierailta meidän mielestämme, jotka olemme allergisia tälle aiheelle. On kuitenkin syytä alleviivata sitä, että Pietari on yhtä vallankumouksellinen kuin koko varhainen kirkko: Naiset ovat aivan samoin osallisia armosta kuin miehetkin. Juuri tästä syystä Jeesus opettaa Marttaa, että Mariakin on arvokas nimenomaan opetuslapsena eikä vain keittiötyöläisenä.

Meidän keskellämme on varmaan syytä erityisesti alleviivata sitä, että todellinen laboratorio kaikelle kristillisyydelle on oma koti. Elleivät lähimmät näe meidän pyrkivän pyhitykseen, ketkä sitten? Ei ihminen voi olla kylillä kuin enkeli ja kotona kuin itse Piru.

Kaikille yhteisesti 3:8-12

Huoneentaulun lopulla apostoli teroittaa kaikille yhteistä periaatetta: älkää kostako pahaa pahalla tai herjausta herjauksella, vaan olkaa helläsydämisiä ja siunatkaa. Tätä käskyä seuraa vakava perustelu: Teidät on kutsuttu siunaamaan niitä jotka herjaavat teitä sen tähden että te perisitte siunauksen. Ajatus on sama kuin Isä meidän -rukouksessa. Siinähän me pyydämme Jumalaa antamaan meille anteeksi saman verran kuin me annamme anteeksi toisille ihmisille (Matt. 6:12; 14-15). Psalmin 34, Jeesuksen ja Pietarin opetus on selkeä: jos kannamme kaunaa jollekin ihmiselle emmekä anna hänelle sydämestämme anteeksi, vedämme itse Taivaan oven edestämme kiinni.

Pietarin sanat asettavat meidät yhtä koville kuin Isä meidän -rukouksen tutut sanatkin. Silti juuri 1. Piet. on erinomainen kirje opettamaan meille sitä, että kaiken takana on Jumalan armo. Ensin on Jumalan anteeksiantamus Kristuksessa, vasta sitten meidän anteeksiantamuksemme.

Kärsimys ja toivo 3:13-17

Jakeissa 3:13-17 Pietari tiivistää edellä sanottua: on parempi noudattaa Jumalan tahtoa ja tehdä hyvää vaikka joutuisikin kärsimään, kuin ihmisten pelosta tehdä vastoin Herran käskyä (ja kohdata kerran Jumalan viha). Jos elämme Jumalan tahdon mukaan, ei kukaan voi vahingoittaa meitä, sillä hän pitää meistä huolen. Paavali esittää saman ajatuksen Room. 8:31-39. Tärkeää on vain että jos joudumme kärsimään, se tapahtuu oikeasta syystä, puhtaalla omallatunnolla. Uskon asioista tulee olla valmis kertomaan, mutta ei tiukasti ja riidellen.

Kristuksen kärsimys ja korotus 3:18-22

Jakeet 18-22 palauttavat ajatukset jälleen Kristukseen. Niitä lukiessa tulee mieleen apostolinen uskontunnustus: Kristus kärsi kuoleman, saarnasi (Tuonelassa), meni Taivaaseen, on Jumalan oikealla puolella... Kirjoittaja lainaakin tässä katkelmia alkukirkon tunnustuksista ja virsistä. Uskontunnustuksemme on kehittynyt juuri tämäntapaisista jaksoista.

Jakeessa 18 on vaikea käsitepari: "lihassa" - "hengessä" (KR 1992 "hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi".) Mitä näillä käsitteillä tarkoitetaan? Kysymykseen on vaikea antaa lopullista vastausta, niin moniselitteinen käsitepari on. Tässä kuitenkin yksi ehdotus: Liha tässä tapauksessa tarkoittaa sitä todellisuutta, jossa me ihmiset tässä maailmassa elämme. Vastakohtana lihalle henki tarkoittaa todellisuutta, joka alkaa kuoleman jälkeen. Näin ollen jae 18 haluaa kertoa, että Jeesus tapettiin ihmisenä ihmisten maailmassa. Hän kuoli niin kuin muutkin ihmiset. Kuoleman jälkeen tapahtui kuitenkin ihme. Kaikki, jotka ovat kuolleet, ovat jääneet kuoleman valtaan. Jeesukselle ei käynyt näin, Jumala teki hänet eläväksi. Tämä merkitsi sitä, että Jeesus voitti kuoleman ja että hän Jumalan tahdosta elää nyt ja aina. Vaikean jakeen 18 yhteydessä on syytä huomioida myös 1. Piet. 4:6.

Jae 19 kertoo että Kristus saarnasi vankeudessa oleville hengille. Luther piti tätä jaetta ehkä Uuden Testamentin vaikeimpana eikä osannut selittää sitä. Jakeesta nousee nimittäin kolme kysymystä: 1) Koska Jeesus saarnasi? Ennen ihmiseksi tuloaan, kuoleman ja ylösnousemuksen välillä, vaiko ylösnousemuksen ja Taivaaseen ottamisen välillä? Toinen ja kolmas vaihtoehto ovat molemmat mahdollisia. 2) Kenelle Jeesus saarnasi? Langenneille enkeleille, enkeleille yleensä, Nooan suvulle vaiko kaikille Tuonelan asukkaille? Asiayhteyden perusteella kaksi jälkimmäistä vaihtoehtoa ovat todennäköisiä. 3) Mitä Jeesus saarnasi? Julistiko hän pelastusta vaiko voittoa vihollisesta? Ensimmäinen vaihtoehto tuntuisi sopivan 1. Piet. 4:6:een. Sen mukaan Jeesus olisi käynyt julistamassa Tuonelassa evankeliumia niille joilla ei ollut tilaisuutta kuulla sitä. Nämä jakeet puhuvat kuitenkin eri asioista. 1. Piet. 3:19 viittaa todennäköisesti siihen että Kristus julisti Tuonelassa voittoa Perkeleen vallasta. Tällä sanomalla apostoli tahtoo lohduttaa lukijoitaan.

Jakeessa 20 sanotaan ihmeellisesti: Nooa pelastui veden kautta, ei vedestä eli vedenpaisumuksesta, niin kuin voisi odottaa. Pietari tahtookin sanoa että vesi juuri pelasti Nooan - pahojenihmisten keskeltä. Ihmisten synti oli todellinen vaara, jolta Jumala tahtoi pelastaa hänet. Samalla tavalla kasteen vesi tekee rajan kristittyjen ja niiden ihmisten välillä, jotka eivät usko Jumalaan (3:21). Jakeen 3:21 käännös ei ollut edellisessä Kirkkoraamatussamme erityisen onnistunut. Uusi käännös on tässä huomattavasti parempi. "Lihan saastan poistaminen" ei tässä tarkoita tavallista peseytymistä. Eivät kirjeen vastaanottajat sekoittaneet kastetta tavalliseen kylpemiseen. Apostoli puhuu ihmisen omasta yrityksestä poistaa syntejään. Hän sanoo ettei kasteessa siitä ole kyse, ei sellainen ketään pelasta. Kaste pelastaa koska se on sopimus hyvästä omastatunnosta, jonka Jumala takaa. Kreikankielinen sopimusta tarkoittava sana merkitsee alkujaan "pyytämistä", mutta sitä käytettiin sittemmin kaupankäynnin yhteydessä tarkoittamassa sopimusta.