Aamos

Aamoksen ilmeisesti lyhytaikainen toiminta liittyy Israelin valtakunnan viimeisiin vuosikymmeniin, 760- tai 750-luvulle. Kiinnekohdan tarjoaa 1:1, jonka mukaan Juudan kuninkaana oli Ussia (784-742) ja Israelin kuninkaana Jerobeam (787-747). Käsitykset siitä, missä vaiheessa kirja on saanut lopullisen muotonsa, vaihtelevat suuresti.

  Aamos itse oli kotoisin Juudan puolelta Tekoasta, mutta hän esiintyy Israelissa. Tämän vuoksi Pohjoisvaltion vallanpitäjät haluavat ajaa hänet pois maastaan tuomiota saarnaamasta (7:10-17).   Profeetta ei ollut ammatiltaan pappi, vaan paimen (7:14).  Tämä ei ilmeisesti tarkoita tavallista paimenta vaan paimenen esimiestä, jonka asiana oli huolehtia temppelin uhrieläinten riittävyydestä. Hänen toimintansa ajoittuu taloudellisen hyvinvoinnin jaksoon, jonka keskellä moraalin perusta oli murentunut ja sosiaalinen eriarvoisuus kärjistynyt. Kritiikki kohdistuu ennen muuta yhteiskunnan yläkerrosta, rikkaita ja pappeja kohtaan.  Jumalaa palveltiin edelleen ja uhrit uhrattiin, mutta sydän oli muualla kuin mukana jumalanpalveluksessa. Aamoksen julistusta leimaa tuomio, joka muutaman vuosikymmenen kuluttua osoittautui oikeaksi.

   Kirjassa on kaksi osaa. Ensimmäinen osa sisältää tuomion sanat eri kansoja kohtaan (1-6), aluksi (luvut 1-2) Juudaa, Israelia ja niitä ympäröiviä kuningaskuntia vastaan, sitten Israelia vastaan (luvut 3-6).  Kolmas osa (luvut 7-9) sisältää Aamoksen viisi näkyä, keskustelun Beetelin ylipappi Amasjan kanssa, kehotuksen parannukseen sekä näyn Israelin kansan uudesta noususta ja Daavidin sortuneen majan uudelleen rakentamisesta.