Joulunajan tekstejä

Joulunajan tekstejä



Ei pelkkää tunnelmointia


Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon.

Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.

Sinä teet runsaaksi remun, annat suuren ilon.

He iloitsevat sinun edessäsi niin kuin elonkorjuun aikana iloitaan,

niin kuin saaliinjaossa riemuitaan.

Ikeen, joka painaa heidän hartioitaan, 

valjaat, jotka painavat olkapäitä, ja heidän käskijänsä sauvan sinä murskaat

niin kuin murskasit Midianin vallan.

Ja kaikki taistelukenttiä tallanneet saappaat,

kaikki veren tahrimat vaatteet poltetaan,

ne joutuvat tulen ruoaksi.

Sillä lapsi on syntynyt meille,

poika on annettu meille.

Hän kantaa valtaa harteillaan,

hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.

Suuri on hänen valtansa ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan.

Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina.

Tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus (Jes. 9:1-6).

 

Tunnelmallinen joulurauha oli mahdollisimman kaukana ihmisten mielistä silloin, kun nämä sanat kuultiin ensimmäisen kerran. Maailma oli valinkauhassa. Assyyrian valtava sotilasmahti uhkasi kaikkia Palestiinan pikkuvaltioita. Kukaan ei pystynyt pidättämään vallanhaluista ja julmaa sotilaskansaa. Aahaasta, Juudan kuninkaasta ei ollut tien näyttäjäksi, vaan hän oli ensimmäisenä syleilemässä suurkuninkaan jalkoja ja jäljittelemässä hänen epäjumalanpalvelustaan. Rautainen esirippu näytti laskeutuvan Jumalan ja hänen kansansa väliin. Oli tuskan ja ahdistuksen, verenvuodatuksen ja nyrkkivallan aika.


Kaaoksen keskellä Jesaja nostaa esille Jumalan lupauksen. Jumala antaa vanhurskaan Kuninkaan. Pimeys väistyy valon tieltä. Vääryys ja väkivalta lakkaavat. Jumalaton käskijä menettää valtansa, kun Jumala katkoo käskijän sauvan ja orjien ikeet. Sotatarvikkeet poltetaan, sillä niitä ei enää tarvita. Valtaistuimella on Rauhan Ruhtinas eikä hänen valtaansa uhkaa kukaan. Kyse ei ollut vain hengellisen elämän uudistuksesta, vaan jokaisen ihmisen arkea koskettavasta asiasta.


Vain Jumala tietää, millaisen kivun ja ahdistuksen keskellä kukin meistä joulunsa viettää. Kuka taistelee kivun kanssa, kuka on rahahuolten keskellä, kuka suree omaa tai läheistensä perhettä. Vain Jumala on laskenut jokaisen kyyneleen. Juuri niiden keskelle laskeutuu Rauhan Ruhtinas, Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala itse. Kun Kristus-lapsi johdattaa valkeuteen, hän tuntee kaikki kipumme ja surumme.

Kun Kristus toi syntiselle Jumalan suosion ja armahduksen, hän avasi myös oven uuteen huomiseen. Jumalan kansa jaksoi odottaa satoja vuosia Jesajan ennustuksen toteutumista. Jaksammeko me odottaa näkevämme, että Jumala on kuullut kaikki huutomme?



Umpikujat murtuvat


"Tulee aika, sanoo Herra,

jolloin Daavidin suvusta nousee Vanhurskas Verso.

Hän on kuningas, joka hallitsee viisaasti

ja saattaa maassa voimaan oikeuden ja vanhurskauden.

Hänen aikanaan Juuda saa avun, ja Israel elää turvassa.

Häntä kutsutaan tällä nimellä:

"Herra on meidän vanhurskautemme". (Jer. 23:5-6)


Jeremian kirjan teksti on syntynyt Jumalan kansan syvän ahdistuksen aikana. Vieraat kansat olivat ottaneet Juudan kiistakapulakseen. Egyptiläiset ja babylonilaiset asettivat ja erottivat Jerusalemin kuninkaita niin kuin itse tahtoivat. Siinä välissä kansa koetti selviytyä jotenkin, ja ajautui samalla yhä kauemmas Jumalasta. Kuninkaista ei ollut auttajiksi.


Syvän ahdistuksen ja kelvottomien kuninkaiden aikana Jeremia välittää Jumalan lupauksen. Kerran syntyy Vanhurskas kuningas, joka tuo Jumalan valtakunnan ihmisten keskelle. Vuosisatojen ajan toive eli, kasvoi ja sai siivet. Ihmisistä ei ole Jumalan kansaa paimentamaan. Jumalan täytyy itse puuttua tapahtumiin.


Meidän aikanamme tuska ja ahdistus saa monen kysymään, missä on ihmiskunnan turva ja missä minun henkilökohtainen tukeni. Minkä varassa elän ja jaksan? Ja minkä varassa jaksan seistä Pyhän kasvojen edessä? Huomaammeko, että Jumalan kansa jaksoi odottaa, kärsivällisesti ja sitkeästi halki sukupolvien?


Beetlehemin tähtiyössä taivas repeää. Pitkä odotus on päättynyt riemuun. Kuningas on syntynyt ja enkelit veisaavat kiitosta Jumalalle. Siihen ylistykseen liittyy Jumalan kansa, joka kumartaa tallin seimessä makaavaa Kristusta. Hänen seimensä äärelle kumartuu etsijä, josta tulee samalla löytäjä.


Pieni lapsi murtaa umpikujat Jumalan voimalla.



Todellinen joulu odottaa

 

Iisain kannosta nousee verso, vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää. 

Hänen ylleen laskeutuu Herran henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki, totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki: 

hänen ilonsa on totella Herraa. Hän ei tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolta 

vaan antaa heikoille oikean tuomion ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa. Hän lyö väkivaltaista sanansa sauvalla ja surmaa huultensa henkäyksellä väärintekijän. 

Vanhurskaus on hänellä varustuksena ja uskollisuus vyönä hänen uumillaan.

Silloin susi kulkee karitsan kanssa ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen, vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä ja pikkupoika on niiden paimenena. 

Lehmä ja emokarhu käyvät yhdessä laitumella, yhdessä laskeutuvat levolle niiden vasikat ja pennut, ja leijona syö heinää kuin härkä. 

Ja imeväinen leikkii kyyn kolon äärellä, vastikään vieroitettu lapsi kurottaa kättään kohti myrkkykäärmeen luolaa. 

Kukaan ei tee pahaa, ei tuota turmiota minun pyhällä vuorellani, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan. 

Sinä päivänä Iisain juurivesa kohoaa merkkiviirinä kansoille. Hänen luokseen pyrkivät kaikki kansat, hänen asuinsijaansa ympäröi kunnian hohde. (Jes. 11:1-10).

 

Maailmanhistoriassa on aikoja, jolloin Jumalan valta näyttää kerta kaikkiaan hukkuvan sotien melskeisiin ja verenvuodatukseen. Vääryys saa vallan pidäkkeettä, ympärillä tapahtuu mitä hyvänsä, jonka piti olla mahdollista vain kaikkein pahimmissa kauhukuvissa. Sellaisen myllerryksen keskellä moni menettää uskonsa oikeamieliseen ja kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja lähtee omille teilleen.


Jesaja eli aikana, jolloin kaikki näytti valuvan käsistä. Maailmaa näytti hallitsevan Assyyria, oma kansa oli lupunut Jumalasta ja kuningas oli pettänyt kaikki odotukset. Häivääkään katkeruudesta ei Jesajan profetiassa silti ole. Joka luottaa Jumalaan, näkee parhaat päivät edessäpäin. Aikanaan, kun Jumalan aika on, kaikki vääryyden valtakunnat romahtavat. Vaikka Daavidin suku on kuin kaatunut suuri puu, siitä on jäljellä kanto. Siitä kannosta nousee juurivesa, uusi vanhurskas kuningas. Hän johtaa niin oman kuin kaikki muutkin kansat tuntemaan Jumalan. Silloin rauha ei koske vain kansan suhdetta toiseen ihmiseen. Koko luomakunta elää sovussa Jumalan kanssa. Susi ja karitsa, pantteri ja vohla, karhu ja lehmä kulkevat sovussa ja pikkupoika leikkii kyykäärmeen kanssa. Kaikkialta henkii rauha ja vanhurskaus.


Joulun Herra on tullut syntiseen maailmaan ja ottanut kantaakseen sen kaikkein raadollisimman todellisuuden. Hänen kirkkonsa elää edelleen tämän maailman keskellä. Jaksammeko me nostaa päämme ja nähdä, että Kristuksen sovitustyön takia Jumalan valtakunta kerran todella tulee maan päälle? Onko meillä uskoa odottaa, että tulemme kerran siihen maahan, jossa vanhurskaus ja oikeus asuvat?

Joulun Herra antaa voimaa uskoa, että tulemme