Saarna Matt. 6:22-23

Saarna Matt. 6:22-23

Matt. 6:22-23

Yömessu

Evankeliumijuhla, Mikaelin kirkko 2.7.2021


"Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. Jos silmäsi ovat  huonot, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen onkaan pimeys!”


Rakkaat ystävät,


viime aikoina hyvä Herrani on opettanut minulle suuria totuuksia mielenkiintoisella tavalla.  Pääsin pieneen silmäleikkaukseen, jonka vuoksi olen katsonut maailmaa vain yhdellä silmällä, tosin vain parin viikon ajan.  Alkukesän ohjelma meni aivan uusiksi, mikä oli minulle ikävä mutta terveellinen muistutus: Ihminen päättää, Jumala säätää. Kaikki ei ole meidän vallassamme. Ystävät ovat muistuttaneet minua monista raamatunkohdista, sydämellisesti ja joskus kiva pilke silmäkulmissaan. Mieleeni ovat muutenkin osuneet nyt ne monet raamatunkohdat, jotka puhuvat silmistä ja näkemisestä.


Aivan ensimmäiseksi olen oppinut kiittämään Jumalaa siitä, että pystyn näkemään ja kuulemaan. Jumala jakaa meille lahjojaan, paljon enemmän kuin ymmärrämme.  Katsopa: Tänä aamuna minä heräsin uuteen aamuun. Ovesta ulos astuessani näin Jumalan ihanan luomakunnan. Näin auringon, näin puut, näin meren. En ole sokea, vaan näen tämän kaiken. Olen saanut katsoa tätä Jumalan luomakuntaa yli kuudenkymmenen vuoden ajan, vieläpä kahdella silmällä, ja niin saan tehdä jatkossakin.  Joka ainoa päivä on Jumalan suurta hyvyyttä. Näkövammaisen osana on kadottaa tästä osa tai jopa kaikki, ja Jumala olkoon heidän kanssaan. Niinkin voi elää. Mutta jos voit tänään nähdä Jumalan maailman – ymmärrätkö kiittää siitä hyvää Luojaasi? Kaikki Jumalan lahjat tahtovat tulla meille itsestään selvyyksiksi. Kyky nähdä, kyky liikkua. Aamupala ja käynti yömessun jälkeen evishampparilla.  Oma koti, perheenjäsenet. Ystävät. Uskon ystävät, ehtoollispöytä. Jumala ei ole jättänyt sinua yksin. Sinä kuulut hänen perheeseensä. Hän on sinun isäsi ja hän on antanut sinulle siskoja ja veljiä. Ja sinulla on lopulta koti taivaassa, Isän luona kirkkaudessa.


    Jumala jakaa meille lahjojaan. Meidän tehtävämme on oppia tunnistamaan ne ja kiittämään niistä Jumalaa. Ja siinä meillä on paljon oppimista. Jumalan hyvyys virtaa elämääsi lukemattomilla eri tavoilla. Missä tätä opetellaan ymmärtämään, siellä vaimenee turhanpäiväinen kitinä ja sydämeen virtaa suuri kiitollisuus: Jumala on hyvä!


Me siis näemme tämän maailman – useimmat meistä. Kaikki eivät näe.  On olemassa sokeutta, mutta Raamattu puhuu myös hengellisestä sokeudesta. ja se on paljon vaarallisempaa.


   On olemassa kaksi todellisuutta. Toinen on se, minkä näemme silmillämme, kuulemme korvillamme ja tunnemme käsillämme. Toinen on näkymätön maailma, pyhän Jumalan  ja miljoonien enkelien käsittämätön kirkkaus ja armonvaltakunta. Se nähdään vain vajavaisesti ja uskon silmin, niillä silmillä, jotka vain Jumala voi avata. Juuri tällä tavalla näen Jumalan valtakunnan ja hänen valtavan hyvyytensä. Juuri näin ymmärrän, että Raamatun opettama tie on oikea, vaikka se vie aivan toiseen suuntaan kuin mihin useimmat ihmiset kulkevat.  Ja vaikka se saattaa kuulostaa ihmisestä loukkaavalta, sanon sen silti: Joka ei näe rakkaan Isämme armonvaltakuntaa; joka ei tunne Jumalaa, joka ei halua kulkea hänen kotiinsa, on sokea, hengellisesti sokea. Ja tämä sokeus on hyvin vaarallista. Ylösnoussut Herra Jeesus puhui Laodikean seurakunnalle näin: 

"Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston.” (Ilm. 3:17). 


   Joka sivuuttaa elämässään Jumalan todellisuuden, tekee suuren virheen. Häneltä jää tämän sokeuden vuoksi näkemättä sanomattoman paljon: Jää näkemättä elämän tie. Jää näkemättä Jumalan hellä ja isällinen rakkaus. Jumala antaa syntiselle, heikolle ja sadalla eri tavalla kelvottomalle Jeesuksen takia kaikki synnit anteeksi. Hän on turvana ja tukena joka ainoana elämäsi päivänä. Se jonka silmät aukeavat tälle todellisuudelle, on saanut elämäänsä valon ja ilon ja turvan kaikkein vaikeimpina päivinä.


Muutamat ystäväni ovat viime viikkoina pilke silmäkulmissaan muistuttaneet Jeesuksen sanoista: Parempi on mennä silmäpuolena sisälle elämään kuin joutua molemmat silmät tallella iankaikkiseen kadotukseen.  Jeesuksen sanat ovat todellisuudessa vakava muistutus siitä, mikä elämässä on kaikkein tärkeintä. Tämän elämän jälkeen me kaikki seisomme Jumalan tuomioistuimen edessä. Toiset kutsutaan iankaikkiseen kirkkauteen, toiset tuomitaan ikuiseen kadotukseen, eroon Jumalasta. Me kaikki olemme ansainneet elämällämme iankaikkisen kadotuksen. Maailmassa on vain yhdenlaisia ihmisiä, syntisiä.  Kristus lahjoittaa jokaiselle häneen turvautuvalle syntiselle ikuisen kirkkauden. Tässä on koko meidän elämämme kaikkein tärkein asia. Voit menettää silmäsi, kätesi tai jalkasi, voit menettää ystäväsi, rahasi tai maineesi. Voit menettää kaiken. Yhtä asiaa sinulle ei saa tapahtua, ja siitä Jeesus varoittaa vakavin sanoin. Sinä et saa joutua ikuiseen kadotukseen. Sinut on tarkoitettu taivaaseen, ja sinne Jumala sinua tänäänkin kutsuu.


Jumala on hyvyydessään antanut Marja-vaimolleni ja minulle viisi poikaa. Heistä nuorimmalla on viime vuodet ollut hauska harrastus. Hän pelaa jenkkifutista ja hänellä on tapana sirotella satakiloisia äijiä pitkin vihreää keinonurmea. Aina hän ei ole ollut iso ja vahva.  Aikanaan hän oli talomme vieressä olevan jääkiekkokaukalon pienimpiä. Joskus joku erehtyi kiusaamaan häntä. Se oli suuri virhe. Pikkupojalla oli neljä isoveljeä. Perheen pienin oli heidän silmäteränsä. Kiusaaminen loppui välittömästi. 



   Kun istut siinä kirkon penkissä tai olet ruudun äärellä, kuuntele mitä Jumala sanoo omistaan: ”Joka koskee teihin, koskee minun silmäterääni.” Olet Jumalalle Kristuksen tähden sanomattoman tärkeä ja rakas, rakkaampi kuin voit koskaan kuvitella. Uskovan ihmisen elämä ei ole välttämättä aina helppoa. Saatat tuntea usein suurta heikkoutta ja yksinäisyyttä. Muista – olet Isän silmäterä eikä hän voi ikinä sinua unohtaa. Sinulla on puolustaja, tällä hetkellä ja elämäsi kaikkein vaikeimpina päivinä. Ja edessä on jotakin, jota totisesti kannattaa odottaa: ” mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat” (1. Kor. 2:9)