Saarna pääsiäisyön messussa (Turun Lutherin kirkko19.4.2025): Miika 7:18-19

Miika 7:18-19

Pääsiäisyön messu TLK 19.4.2025

18Jumala, onko sinun vertaistasi!

Sinä annat synnit anteeksi

ja jätät rankaisematta

jäljelle jääneen kansasi rikkomukset.

Sinä et pidä vihaa iäti,

sinä olet laupias.

19Sinä armahdat meitä yhä,

poljet syntimme jalkojesi alle.

Kaikki syntimme sinä heität

meren syvyyteen. Miika 7:18-19

Rakkaat ystävät,

olemme suuressa juhlassa, emmekä ole yksin. Kaikkialla, idän ääriltä lännen maille kaikuu ylistyshuuto Kristukselle, joka on noussut haudasta ja voittanut synnin, kuoleman ja Saatanan vallan. Tämä ylistyshuuto kaikuu täällä maassa heikkojen ja syntisten huulilta. Mutta jo tällä hetkellä kaikuu kiitos Jumalan Karitsalle taivaan suuressa salissa, Jumalan kirkkaudessa. Ilmestyskirja vie meidät katsomaan suurta juhlaa:

11Valtaistuimen, olentojen ja vanhinten ympärillä näin suuren joukon enkeleitä ja kuulin heidän äänensä. Heitä oli lukemattomia, kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, 12ja he lausuivat kovalla äänellä:

– Karitsa, joka on teurastettu,

on arvollinen saamaan vallan,

rikkauden, viisauden ja voiman,

kunnian, kirkkauden ja ylistyksen.

13Ja minä kuulin, kuinka kaikki luodut taivaassa, maan päällä, maan alla ja meressä, kaikki mitä niissä on, lausuivat:

– Hänen, joka istuu valtaistuimella,

hänen ja Karitsan

on ylistys, kunnia, kirkkaus ja mahti

aina ja ikuisesti.

14Ne neljä olentoa sanoivat: »Aamen», ja vanhimmat heittäytyivät kasvoilleen ja osoittivat kunnioitustaan.

Mistä tässä koko juhlassa on kysymys? Profeetta Miika sanoo sen kauniisti: Kaikki syntimme sinä heität meren syvyyteen.  Kerron ensin oman kokemukseni. Turun saaristossa veneilevä tietää, että meri harvoin antaa takaisin sitä, mitä se ottaa. Jos veneen laidalta putoaa kännykkä tai kamera, se on sitten siellä ja pysyy. Vaikkapa 30 metrin syvyydestä sitä ei takaisin oteta. Kerran näimme, miten yhdeltä seurueelta putosi veneestä perämoottori. Kiinnitys oli ollut huono ja kuului vain iso molskahdus. Mennyttä mikä mennyttä eikä takaisin saada. Kun Jumala on herättänyt Kristuksen kuolleista, hän on ottanut meidän kaikkien synnit ja heittänyt ne meren syvyyteen. Sieltä niitä ei nostele takaisin kukaan, ei Pirukaan. Mennyttä mikä mennyttä eikä se pinnalle nouse. Ja juuri sitä me juhlimme: Me olemme Jumalan edessä paljon syntisempiä kuin luulemme. Mutta nyt koko meidän syntisyytemme, heikkoutemme ja vajavaisuutemme, koko meidän tuomiomme ja helvettimme on heitetty meren syvyyteen. Ei ole Jumalan vihaa, vaan meillä on ihana, armollinen Jumala.

Kyseessä ei ole vain jonkin joukon pään tai sydämen sisäinen rauha. Juuri alussa lukemani teksti osoittaa, että kysymys on vielä paljon enemmästä kuin koko maailmasta,  koko maailmankaikkeudesta, näkyvästä ja näkymättömästä maailmasta.  Juuri tällä hetkellä saattavat maailman johtajat kukkoilla ja näytellä lihaksiaan. Vielä tällä hetkellä maailmaa hallitsee ylpeys, ahneus, vahvemman oikeus ja sanalla sanoen synti. Mutta kerran tulee päivä, jolloin kaikki vanha väistyy. Jumala korottaa ja alentaa.  Kaikki entinen katoaa ja Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan. Ja silloin maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on täynnä vettä. Siinä maailmassa on paikka sinulla ja minulla, sillä Kristus on noussut kuolleista ja hänen haudaltaan loistaa sanomaton, lämmin Jumalan rakkaus.

Kristuksen Kirkko juhlii Herransa ylösnousemusta, täällä ja kaikkialla maailmassa. Auringon noususta laskuun asti kiirii juhlahuuto: Kristus on noussut kuolleista, meidän syntimme ovat jääneet hänen hautaansa, taivas on auki ja Jumala hallitsee  koko maailmassa!  Mutta mitä tehdä silloin, kun oma sydän on kylmä eikä osaa yhtyä muiden iloon? Kun pääsiäisen ilo ei vain tartu, kun mieli on kiinni muussa eikä osaa katsoa Kristukseen eikä yhtyä voittojuhlaan?

   Ajoin tällä viikolla autollani Hämeeseen. Lähdin liikkeelle aamuvarhaisella ja huomasin, miten aamu oli yllättävän kylmä. Lämmintä oli vain muutama aste. Koko maisema oli paksun usvan peitossa. Oli upeaa nähdä, mitä muutaman tunnin aikana tapahtui. Nouseva aurinko alkoi vähitellen lämmittää peltoaukeita. Joissakin paikoissa usva alkoi jo väistyä ja ihana auringonpaiste alkoi tunkeutua esille. Alavat maat ja varjon puoleiset metsäsaarekkeet olivat vielä aivan harmaina. Mutta ei kestänyt kauan, ennen kuin kaikkialla paistoi ihana kevätaurinko aivan täydeltä terältä ja koko luonto oli kaunis kuin helluntaimorsian.

    Jos sinun sydämesi on kylmä ja usvainen, anna sen rauhassa olla. Olet oikeassa paikassa, voittojuhlassa. Et sinä ole sivullinen eikä Jumala sinua jätä.  Minun oma sydämeni on mitä on, kylmä ja jähmeä, mutta Kristus, armonaurinko on taivaalla ja hänen rakkautensa paistaa täydeltä terältä. Siinä saa syntinen ja heikko vain olla Jumalan edessä ja rukoilla, että sokeat silmät aukenevat. Mutta jo ennen kuin ne aukeavat, taivas on auki ja Kristus hallitsee, koska hän on noussut kuolleista ja elää!