Hengetön kristinusko?

Hengetön kristinusko?

Johannes Kastajan opetuslapset ja Paavali 19:1-7


Paavali jatkoi lähetysmatkaansa kulkien Efesokseen. Efesos oli Vähän-Aasian suurkaupunki, jolla oli takanaan pitkä ja kunniakas historia. Noihin aikoihinkin se oli yksi maailman tärkeimmistä kaupungeista.


Täällä Paavali kohtaa hyvin mielenkiintoisen joukon. He olivat ilmeisesti ryhmä Johannes Kastajan opetuslapsia. Johannes Kastaja teki aikanaan valtavan vaikutuksen moniin ihmisiin. Monet luulivat hänen olleen luvattu Messias. Jeesuksen liike sai alkunsa Johannes Kastajan luota. Hänen kuolemansa jälkeen hänen opetuslapsensa pitivät keskenään yhteyttä, elivät opettajansa tavoin yksinkertaista elämää ja opettivat kansaa. Heidän tuntomerkkinään oli saarna parannuksen kasteesta. 


Näin nyt on kyseessä aivan erityinen ryhmä. Tähän mennessä olemme kohdanneet kolme evankeliumin aaltoa jakeen 1:8 mukaisesti, nimittäin juutalaiset, samarialaiset ja pakanat, ja Pyhä Henki vuodatettiin aina näkyvästi uuden lähetyskentän auetessa. Nyt kyseessä on neljäs ja samalla viimeinen osa ihmiskunnasta – nämä ihmiset edustivat tavallaan äitiliikettä josta Kristuksen seuraajien joukko oli lähtenyt liikkeelle. Pitikö heidätkin kastaa?


Ei ollut ihme, että jo noihin aikoihin Johannes Kastajan opetuslapset ja Jeesuksen opetuslapset menivät helposti sekaisin. Olihan Jeesuksen opetuslapsista monikin alkuaan ”suurimman vaimosta syntyneen” seuralainen. Lisäksi kristityt saarnasivat kastetta syntien anteeksiantamiseksi. Kummako tuo, että erityisesti pakanoilla oli vaikeuksia erottaa kahta juutalaisuuden lahkoksi ymmärtämäänsä suuntaa toisistaan. On lisäksi mahdollista, että Johannes Kastajan opetuslapsetkin tunsivat Jeesuksen ja puhuivat hänen opetuksistaan. Siltä ainakin Luukkaan kertomuksen perusteella näyttää. Joka tapauksessa heidän mahdollinen kristillisyytensä on ollut hyvin pintapuolista laadultaan. He eivät ole tunteneet kastetta Jeesuksen nimeen, vaan ainoastaan Johanneksen kasteen. Siksi myös Pyhän Hengen valtava voima oli heille tuntematon. Kastemaljan äärellä opittiin nyt uutta.


Nyt käsittelemämme kohta lukeutuu niihin kohtiin, jotka nousevat usein esiin keskusteluissa tietyn suunnan kristittyjen kanssa kanssa. He saattavat kysyä, saimmeko Pyhän Hengen silloin kun meidät kastettiin. He myös saattavat vastata meidän puolestamme: Ette saaneet, koska ette ole uskossa. Siis kasteessa ei anneta Pyhää Henkeä ja luterilaiset ovat kuin Efesoksen uskovien lauma, kristittyjä ilman Pyhää Henkeä. Tarvitaan henkikaste ja ennen kaikkea aikuiskaste. Näin tämä kohta voidaan selittää vain, jos Raamatulle tehdään rajusti väkivaltaa.


On alleviivattava, että kyseessä ei ollut tavallisten kristittyjen joukko, vaan ryhmä Johannes Kastajan opetuslapsia. Heitä ei ollut kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. He eivät olleet siis saaneet kristillistä kastetta lainkaan, vain Johanneksen kasteen. Uudestisyntymisen antava kaste oli heille täysin vieras. Toiseksi Paavali kiinnittää heti heissä huomiota siihen, että he eivät tunne Pyhää Henkeä. Huomaa tarkoin, mistä Paavali alkaa hakea vikaa. Jos te ette kerran ole kuulleet mitään Pyhästä Hengestä, onko teitä sitten ollenkaan kastettu? Kun he tämän kuulivat, he ottivat oikean kasteen Jeesuksen nimeen. Jumala näki hyväksi taas osoittaa, että tapahtumat olivat menneet hänen tahtonsa mukaan ja vuodatti Hengen näkyvällä tavalla. Näin Johannes Kastajan opetuslapset saivat näkyvän merkin siitä, että he olivat oikealla tiellä. Tämän kohdan perusteella ei voi siis sanoa, että jotkut ioat kristittyjä ilman Pyhää Henkeä. On vain niitä, jotka on kastettu Herran Jeesuksen nimeen ja otettu Jumalan lapsiksi ja niitä, jotka eivät tätä tietä tunne.


Paavali jatkaa toimintaansa Efesoksessa 19:8-10


Efesoksessa Paavali sai alkuun tehdä työtä rauhassa ja opettaa synagogassa kolmen kuukauden ajan. Kasvavan vastustuksen takia hän joutui kuitenkin viemään omat oppilaansa muualle, ja tällä kertaa opetuspaikaksi mainitaan ”Tyrannoksen koulu”. Kahden vuoden aikana evankeliumi saarnattiin koko Efesoksen ympäristössä. Efesoksen suurkaupungista tuli Korintin ohella Paavalin lähetystyön tärkeä tukikohta.


Roviot syttyvät 19:11-22


Tässä jaksossa saamme tuntuman Paavalin aikaiseen taikauskoon ja magiaan. Sillä oli suuri merkitys, joka vuosisatojen kuluessa vain kasvoi. Erityisesti juutalaiset olivat noitien ja tietäjien maineessa. Paavalin tekemät ihmeet herättivät suurta huomiota. Hänen takiaan Jeesuksen nimeä alettiin käyttää taikasanana. Luukas kertoo, että kaikki ei silloin aina sujunut suunnitelmien mukaan. Kun evankeliumi valtasi alaa, taikuutta ja muita hämärämiesten puuhia harrastaneet kokosivat kalliit kirjansa yhteen ja polttivat ne. Herran sana vapautti pimeyden voimien vallassa olleet ihmiset.


Me fiksut suomalaiset emme tunnusta uskovamme pahoihin henkivaltoihin. Kukaan itseään kunnioittava sivistynyt ihminen ei voi tunnustaa julkisesti uskovansa niihin. Monet kristitytkään eivät usko persoonallisen pahan, Saatanan, olemassaoloon. Elämme siis edistynyttä aikaa – vai onko se niin edistynyt? Lukemattomat ihmiset pelkäävät kuollakseen henkivaltoja, joiden kanssa he ovat tehneet tuttavuutta. Saatana on tällä hetkellä läsnä kulttuurissamme aivan toisin kuin vaikka viitisenkymmentä vuotta sitten – mitä muuta tämä kaikki on kuin ensimmäisen käskyn rikkomista ja Saatanan pillin mukaan tanssimista? Jumalan sanalla on paljon sanottavaa meille näennäisen sivistyneille suomalaisille. Ensiksi se nuhtelee, mutta ennen kaikkea se ja vain se voi vapauttaa meidät pimeyden vallasta.


Efesoksen mellakka 19:23-40


Paavali kertoo itse kirjeissään suurista vaikeuksistaan Efesoksessa. Hän oli pelastunut kuolemanvaarasta aivan viime tipassa (2. Kor. 1:8). Tästä kaikesta me emme tiedä sen enempää, koska Luukas ei valitettavasti kerro kaikesta vuosien aikana tapahtuneesta. Sen sijaan saamme lukea suuresta mellakasta, jossa koko Efesos kuohui. Ehkä kyse on samastakin tapauksesta. Joka tapauksessa kristinusko saavutti sen verran alaa, että se alkoi astua pakanauskontojen varpaille. 


Efesoksessa oli kuuluisa Artemiin temppeli. Vastoin yleistä käsitystä kreikkalaiset todellakin kunnioittivat jumaliaan, joilla oli varsin vähän tekemistä vaikkapa Homeroksen runojen ja mytologian hahmojen kanssa. Artemista palvomaan tultiin suurin joukoin. Tämän uskonnollisuuden keskellä aivan ilmeisesti eli melkoinen teollisuus, aivan kuin nykyisinkin vaikkapa Rooman suurten kirkkojen kupeessa. 


Väkijoukko oli helposti yllytettävissä taisteluun oman jumalansa puolesta. Pian teatteriin oli kokoontunut kiihtynyt joukko, joka oli valmis kaikkeen mahdolliseen. Paavalin luonnetta kuvaa hänen halunsa mennä puhumaan kansalle: tällaista intoa oman uskonsa puolesta hän oli tottunut ihailemaan vain juutalaisissa. Paavalin ystävät estävät kuitenkin häntä tekemästä uhkarohkeuksia. Paikalla olevat eivät enää tienneet, miksi he olivat tulleet. Lopulta kaikki hukkui huutoon: ”Suuri on Efesoksen Artemis!”


Virkamiehet olivat vaikeassa tilanteessa. Kiihtynyt väkijoukko oli mahdoton hallittavaksi. Virkamiehet eivät voineet myöntyä kansan mahdolliseen pikatuomioon. Heidän oli tehtävä roomalaisten edessä tili siitä, että kaikki oli sujunut laillisesti. Vähässä-Aasiassa oli sata vuotta aikaisemmin noustu veriseen kapinaan roomalaisia vastaan, ja tämä saattoi vielä olla näiden pitkässä valtiomiesmuistissa. Siksi virkamiehet näkivät paljon vaivaa ja saivat kansan hajaantumaan.


Väkijoukon huudot vaimenivat, mutta asenne kristittyjä kohtaan oli muuttunut. Paavali katsoi parhaaksi lähteä kohti Makedoniaa viemään evankeliumia uusille seuduille. Evankeliumia ei siis kansanjoukko pystynyt huutamaan mitättömäksi, ei Efesoksessa, ei muualla Välimeren piirissä eikä nykyäänkään. Se oli ja on edelleen Jumalan voima, pelastukseksi jokaiselle uskovalle.

Hengetön kristinusko?