Raja-aidat kaatuvat

Raja-aidat kaatuvat

'

Apostolien tekojen alkupuoli keskittyy etupäässä juutalaislähetykseen. Rinnan Valitun kansan keskuudessa tehdyn työn kanssa Luukas kertoo muutamista yksittäisistä tapahtumista, jolloin evankeliumia saarnattiin myös pakanoille (kertomus etiopialaisesta hoviherrasta). Nämä tapahtumat jäävät kuitenkin vain sivujuonteiksi Pyhän Hengen työssä. Pakanalähetyksen kannalta ratkaiseva käänne tapahtuu nyt käsiteltävässä tekstissä. Roomalainen kenturio eli sadanpäällikkö Cornelius perhekuntineen tulee kristityksi.


Luukas on tahtonut alleviivata tätä tapahtumaa hyvin voimakkaasti. Tämän näemme jo siitä, että hän selvittelee tapahtumaa ja sen merkitystä kahden luvun verran. Koko pakanalähetys ja sen mukanaan tuomat suuret teologiset vaikeudet eivät ratkea tänään käsiteltävässä jaksossa ja myös Raamatun lukijan on otettava esille myös muita tekstejä. Kuitenkin Corneliuksen talossa ja tapahtumien jälkeisissä neuvonpidoissa otetaan pitkä askel tiellä koko maailmalle kuuluvaa evankeliumin saarnaa kohti.


Corneliuksen näky 10:1-8


Cornelius palveli kenturiona roomalaisissa miehittäjäjoukoissa. Toisin kuin monet – varsinkin naapurimaista värvätyt palkkasoturit – Cornelius ei halveksinut juutalaisia. Hän lukeutui ns. Jumalaa pelkääviin. Toisin sanoen hän ei ollut kääntynyt juutalaiseksi eikä häntä ollut ympärileikattu, mutta hän kunnioitti Israelin Jumalaa ja rukoili häntä. Hän seurasi myös juutalaista hartauselämää, johon kuuluivat esimerkiksi almujen antaminen ja tiettyinä rukoushetkinä rukoileminen. Hän oli rukouksessa ”yhdeksännen tunnin vaiheilla” eli klo 15 iltapäivällä, juutalaisten normaalin rukoushetken aikoihin. Hän saa selvän ja kirkkaan enkelinäyn ja määräyksen lähettää hakemaan luokseen Pietaria Joppen kaupungista n. 50 kilometrin päästä.


Sivujuonteena kertomuksessa on se, että Jumala valitsi kaikkien mahdollisten pakanoiden joukosta juuri roomalaisen sotilaan. Tätä ei Luukas edes osaa kummastella. Hän pitää Corneliusta hurskaana miehenä. Voimme siis päätellä, että ammattisotilaskin voi olla Jumalan oma. Tehtävämme on rukoilla rauhaa Rauhanruhtinaalta. Emme silti saa unohtaa, että esivalta on Jumalan lahja ja sillä on oikeus tarvittaessa käyttää miekkaansa.


Pietaria valmistetaan tehtävään 10:9-23


Pietari saa hänkin rukoillessaan näyn – ja hänkin muuten rukoushetken aikana, n. klo 12. Näky on arvoituksellinen eikä selviä heti Pietarille. Jumala kehottaa häntä teurastamaan ja syömään Mooseksen lain mukaan saastaisia eläimiä. Pietari kieltäytyy rikkomasta Mooseksen lakia, ja saa vastauksen: ”Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpuhtaaksi”.


Ei ihme, ettei Pietari heti ymmärtänyt näkyä. Myös meille se on vaikea, tänäänkin. Tarkoittiko näky, ettei tästedes mikään ole yhdellekään juutalaiselle saastaista vaan kaikki on puhdasta? Näin Pietari ei kuitenkaan jatkossa elänyt. Vai antoiko Jumala viestin pakanoista, jotka hän on puhdistanut? Ilmeisesti jälkimmäinen ratkaisu on todennäköisempi: Jumala oli puhdistanut pakanat eikä Pietari saanut enää sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi (ks. 10:28). Pietari ymmärtää ainakin sen verran, että hän ottaa vieraikseen Corneliuksen lähettämät viestintuojat, vaikka sellainen ei olisi yleensä ollut sallittua. Hän suostuu myös lähtemään Corneliuksen luo.


Saarna pakanoille 10:24-44


Corneliuksen luona on huomattavaa, että Pietari torjuu lempeästi mutta jyrkästi Corneliuksen häneen kohdistaman jumalallisen kunnioituksen. Se kuuluu yksin Jumalalle. Me olemme varmaan liiankin huonoja osoittamaan kunnioitusta opettajillemme ja paimenillemme. Siinä asiassa meidän pitäisi varmaan tehdä parannusta. Parempi kuitenkin niin kuin että ajaisimme ojaan tien toiselle puolen ja antaisimme joillekin ihmisille Jumalalle kuuluvan kunnian!


Ystävällisen vastaanoton ja Corneliuksen saaman näyn selittämisen jälkeen asiat alkavat vähitellen valjeta Pietarille. Herra oli valmistanut hänelle tilaisuuden julistaa evankeliumia Kristuksesta. Eli Jumalan hyvä tahto, että hän puhuisi siitä nyt myös sellaiselle joka ei ollut Valitun kansan jäsen.

Pietarin saarna on yksinkertainen ja selkeä. Hän edellyttää roomalaisen sotilaankin tuntevan tietyt tositapahtumat. Jumala oli voidellut Pyhällä Hengellä ja voimalla Jeesus Nasaretilaisen, joka oli kulkenut ympäri maata hyvää tehden ja Paholaisen valtaan joutuneet parantaen. Pietari ilmoittautuu Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen todistajaksi. Jeesus on korotettu elävien ja kuolleiden tuomariksi ja joka uskoo häneen saa synnit anteeksi hänen nimessään, kuten jo profeetat olivat ennustaneet. Näemme alkukristillisen saarnan ydinpiirteet: lujan ankkuroitumisen todeksi tunnettuihin tapahtumiin, puheen Jeesuksen kuolemasta, ylösnousemuksesta ja korottamisesta ja viittauksen Vanhaan testamenttiin.


Jumala siunaa pakanoille saarnatun sanan 10:44-48


Jumala antaa kaikille huoneessa oleville varman vakuutuksen siitä, että pakanoille saarnattiin nyt niin kuin hän tahtoi. Pyhä Henki vuodatettiin taivaasta ja ihmiset ylistivät Jumalaa uusin kielin. Pietarin mukana tulleet hämmästyivät. Heidän aikomuksensa oli kai pitää pakanat vastaavassa asemassa kuin Jumalaa pelkäävät olivat juutalaisuudessa: Osin sisäpuolella mutta ehdottomasti vain osittain. Nyt Pyhän Hengen vuodatus merkitsi, ettei näin missään nimessä pitänyt tapahtua. Pietari tekee oikeat johtopäätökset: Jos kerran Pyhä Henki on vuodatettu, silloin ihmisen saa myös kastaa, koska Pyhä Henki ja kaste kuuluvat yhteen. Erottamalla toisistaan kaksi yhteenkuuluvaa asiaa Jumala osoitti selvästi tahtonsa. Pakanat tuli liittää kasteessa hänen Kirkkoonsa sen täysivaltaisina jäseninä.


Pietari pannaan lujille 11:1-18


Jerusalemiin palattua oma väki panee Pietarin lujemmalle kuin ylipapit ja kirjanoppineet olivat tehneet aikaisemmin. Pietari oli rikkonut Mooseksen lakia ja käynyt ympärileikkaamattomien pakanoiden luona. Hän oli ollut heidän kanssaan ateriayhteydessä, vaikka se oli ehdottomasti kiellettyä. Pietari joutuu puolustuskannalle, mutta vetoaa näkyihin. Yksinkertainen tapahtumien kuvaaminen rauhoittaa kiihtyneet tunteet. Nyt osataan jo iloita siitä, että Jumala on avannut pakanoillekin tien kääntymykseen ja elämään. – Vuoden -92 käännös muuten häpeää tässäkin sanaa ”pakana”, vaikka Luukas käyttää sitä. Jakeessa 11:1 sanotaan ”muutkin kuin juutalaiset”. Käännös on ehkä jossakin kohdassa aivan mahdollinen, mutta herättää kyllä kysymyksen, mitä me kristityt oikein pelkäämme karttaessamme tiettyjä vuosituhansia käytössä olleita sanoja. Ei pakana ole haukkumasana; sana tarkoittaa VT:ssa ja UT:ssa yksinkertaisesti juutalaiskansaan kuulumatonta. Sanan jatkuva kiertäminen tuottaa hankaluuksia yhtä hyvin kääntäjälle kuin lukijallekin.


Meidän on vaikea ymmärtää, miksi pakanalähetys lähti liikkeelle niin tahmeasti kuin se lähti. Olihan sentään lähetyskäskykin jo annettu. Siitä huolimatta opetuslapset arkailevat ja jopa syyttelevät niitä, jotka toteuttavat lähetyskäskyä. Meidän täytyy kuitenkin osata asettua opetuslasten osaan. Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen aikoihin kuohut kävivät kaikilla yli pään. Kaikki tapahtui nopeasti ja kiihkeässä rytmissä. Tämän lisäksi Jeesus oli käskenyt alkaa lähetystyön Jerusalemista. Vasta kun juutalaiset olivat torjuneet Kristuksen evankeliumi siirtyi uudelle kentälle. Aluksi piti käydä niin, että juutalaiset ottavat Kristuksen vastaan ja pakanat nousevat sen jälkeen Siionin vuorelle. Näin ei käynyt ja siksi sanaa piti alkaa viedä pakanoille. Jumalan Henki oli taluttamassa apostoleja tällä polulla. On jotain herkkää ja naulan kantaan osuvaa siinä, mitä Pietari sanoo ensimmäisestä menestyksestään saarnaajana pakanoille: ”Mikä olin minä estämään Jumalaa?” (11:17).


Antiokiassa tapahtuu 11:19-30


Juutalaiset olivat luulleet iskevänsä Jeesuksen seuraajat lopullisesti hajalleen käymällä hellenistikristittyjen kimppuun ja vainoamalla heitä Palestiinassa. Toisin kuitenkin kävi. Jerusalemista ajetut kristityt saarnasivat evankeliumia juutalaisille Kyproksessa ja Foinikiassa. Erityisen merkittäväksi muodostui lähetystyö Antiokiassa, josta muodostui eräs merkittävä Kirkon keskus. Täällä evankeliumia saarnattiin myös pakanoille. Seurakunta kasvoi voimakkaasti. Apostolit lähettivät Jerusalemista Barnabaan katsomaan, mistä Antiokiassa oli kysymys. Barnabas saattoi vain todeta Jumalan armon toimineen voimassaan ja puhtaan evankeliumin leviävän maailmassa. Barnabas teki vuoden ajan yhteistyötä Antiokiassa Paavalin kanssa. Täällä alkoivat jo muutkin ymmärtää, että Jeesus Nasaretilaisen seuraajat eivät olleet vain juutalainen lahko. Heitä alettiin kutsua kristityiksi, ja tämä kunnianimi seuraa tänä päivänä jokaista Kristuksen omaksi kastettua, joka panee turvansa yksin häneen.

Raja-aidat kaatuvat