Johdanto

 

Harva kirje on ollut suomalaisille kristityille niin rakas kuin apostoli Paavalin kirje Galatalaisille. Siinä apostoli Paavali puhuu rajusti ja suorasanaisesti mutta samalla rakastavasti kristityille, jotka olivat erehtyneet karkeasti. Galatalaiskirje on kirje, joka puhuu vapaudesta ja rauhasta Kristuksen lunastusveressä. Lutherin Galatalaiskirjeen selitys on aivan erinomainen apuneuvo kirjeeseen syventyvälle. Tämä kirja on ollut lukemattomille viitoittamassa tietä omantunnon rauhaan ja iloon.

Kuka ja keille?

Tutkijat ovat lähes yksimielisiä siitä, että kirjeen kirjoittaja on todellakin apostoli Paavali ja että kirje on kirjoitettu galatalaisille. Epäselvää on, missä tarkkaan ottaen nämä galatalaiset asuivat. Joka tapauksessa he elivät Vähän-Aasian sisäosissa, toisten mukaan hieman pohjoisempana, toisten mukaan hieman etelämpänä. Seurakunnat olivat apostolin itsensä perustamia jollakin hänen kolmesta lähetysmatkastaan. Näissä seurakunnissa Paavali oli julistanut pakanoille evankeliumia, joka ei vaatinut Mooseksen lain noudattamista. Galatalaiskirje on kirjoitettu noin vuosina 54-56.

Keitä olivat pakanat?

Meidän on vaikea ymmärtää tilannetta, jossa Paavali teki työtään. Juutalaiset olivat vuosisatoja uskoneet ja opettaneet, että oli vain yksi Jumalan valitsema kansa, Israel. Sille Jumala oli antanut lupauksen omasta maasta ja se oli saanut myös Mooseksen lain. Muut kansat, pakanat, olivat kokonaan osattomia Jumalasta. He palvoivat epäjumalia ja olivat kirouksen alaisia. Juutalainen ei saanut avioitua pakanan kanssa, ei mennä hänen taloonsa eikä syödä hänen kanssaan samoja ruokia. Maailmassa oli siis juutalaisten mielestä vain kahdenlaisia ihmisiä, juutalaisia ja pakanoita.

 

Kun Kristus ristiinnaulittiin ja nousi kuolleista, heräsi kysymys, kuuluiko hän myös pakanoille vai ainoastaan juutalaisille. Kyllä kuului myös pakanoille, mutta miten? Sitenkö että pakanat yksitellen kääntyvät juutalaisiksi, alkavat noudattaa Mooseksen lakia ja ottavat liiton merkin, ympärileikkauksen? Tätä vaativat hyvin monet juutalaiskristityt. Tulla kristityksi merkitsi, että tulee ensin juutalaiseksi.

Jumala oli asettanut Paavalin pakanoiden apostoliksi. Paavali puhui tämän mukaisesti kaikille kansoille syntien anteeksiantamuksesta Kristuksen ristillä eikä vaatinut pakanoita noudattamaan Mooseksen lakia tai ympärileikkauttamaan itseään. Se riitti, mitä Jumala oli tehnyt Golgatalla sovittaessaan synnit Kristuksen veressä. Erimielisyys tästä kysymyksestä johti apostolien kokoukseen, josta Paavali kertoo Galatalaiskirjeen toisessa luvussa ja Luukas luvussa Apt 15. Siellä päädyttiin yhdessä tulokseen, jonka mukaan Mooseksen lain noudattaminen ei ole pelastustie sen enempää juutalaiselle kuin pakanallekaan. Juutalaiskristityt noudattavat edelleen Mooseksen lakia, mutta pakanakristityt ovat siitä vapaat. Muutamin säännöksin pyrittiin helpottamaan pakanakristittyjen ja juutalaiskristittyjen yhteiselämää. Paavali sitoutui siihen, että pakanakristityt kokoavat rakkaudenlahjan Jerusalemin alkuseurakunnan köyhille. Näin Paavali, pakanain apostoli, sai juutalaiskristittyjen tuen omalle työlleen.

 
Synkkiä pilviä

 

Paavalin saama tuki ei ollut varmaan alun alkaenkaan saumaton. Hänen tilannettaan vaikeutti se, että juutalaiset vastustivat hänen työtään joka puolella. Ymmärrämme hyvin, että Paavalilla oli hyvin huono maine juutalaisten keskuudessa. Hänen väitettiin pilkkaavan Mooseksen lakia, halveksivan temppeliä ja sen uhreja sekä saattavan juutalaiset luopumaan laista. Kun Jerusalemissa samaan aikaan tuhannet lakihurskaat juutalaiset kääntyivät (juutalais)kristityiksi, se tiesi varmasti Paavalille ongelmia. Näitä ongelmia selvitelläkseen Paavali lähti rohkeasti suoraan Jerusalemiin ja etsiytyi keskusteluun alkuseurakunnan johtajien kanssa (Apt 21-23).

Paavalia kohtaan tunnettu epäluulo ei suinkaan rajoittunut Jerusalemiin. Päinvastoin, maakunnissa oltiin ilmeisesti paljon röyhkeämpiä. Paavalin perustamissa seurakunnissa kiersi erilaisia opettajia, joilla oli selkeä sanoma. Paavali saattaa olla hyvä uskon alkeiden opettaja, mutta nyt on asiat saatava kuntoon. Pakanakristittyjen on ympärileikattava itsensä, alettava noudattaa ainakin joitakin Mooseksen lain säädöksiä ja tultava näin kunnon kristityiksi. Nämä opettajat vetosivat Jerusalemin suuriin apostoleihin, jotka sentään olivat Jeesuksen itsensä kutsumia ja ainoita kunnon apostoleja. Paavalihan oli mikä oli, entinen fariseus ja nykyinen kiertolainen.

Pyhä primitiivireaktio

 

Galatalaiskirje on Paavalin vastaus. Se on oikea pyhä primitiivireaktio. Täynnä suuttumusta harhaopin takia ja täynnä rakkautta seurakuntalaisiin Paavali torjuu väärän opin. Hän ei ole kiertänyt omalla asiallaan. Kristus itse kutsui hänet tehtävään ja asetti hänet pakanain apostoliksi. Pakanakristittyjen ei pidä eivätkä he saa alkaa noudattaa Mooseksen lakia. Mooseksen lain noudattaminen merkitsisi kokonaan uuden tien valitsemista. Silloin ei enää oteta lahjaksi sitä, mitä Kristus ansaitsi ristillä. Silloin pyritään omilla teoilla miellyttämään Jumalaa ja tulemaan paremmaksi. Näitä kahta tietä ei voi sovittaa yhteen. On valittava joko Mooseksen laki tai Kristus. Mooseksen lain tielle lähteminen vie pakanat kadotukseen. Kristuksen seuraaminen vie iankaikkiseen elämään. Yhtään vähemmästä ei ole tässä kysymys.

 

Gal. 1
Tyly tervehdys 1:1-5

Antiikin kirjeet alkoivat, kuten nykyisetkin, vakiokaavan mukaisesti. Pelkistettynä tämä kaava kuuluu näin: "Marcus tervehtii Titusta." Kun vertailemme keskenään Paavalin kirjeitä, huomaamme hänen osin käyttäneen tätä kaavaa, osin laajentaneen sitä. Yleensä kirjeen alkuun kuuluu lämminsävyinen armon ja rauhan tervehdys, jota seuraa Jumalan kiittäminen seurakunnan takia (näin Room. ja 1. Kor.).

 

Galatalaiskirjeen tervehdys on sävyltään aivan toisenlainen. Ennen kaikkea siitä puuttuvat kaikki lämpimät sanat. Paavali ei kirjoita "Jumalan seurakunnalle, Kristuksen Jeesuksen pyhittämille, Jumalan kutsumille pyhille" (1. Kor. 1:2) eikä "Roomassa oleville Jumalalle rakkaille ja hänen kutsumilleen pyhille" (Room. 1:7). Jumalan kiittäminen seurakunnan takia puuttuu kokonaan ja sen tilalla on heti tervehdyksen jälkeen ankara moite. Lämpimien sanojen tilalla on tiukka ojennus: "Minä Paavali, apostoli, joka en ole saanut virkaani ihmisiltä enkä kenenkään ihmisen välityksellä vaan jonka ovat apostoliksi asettaneet Jeesus Kristus ja Isä Jumala". Tämän lisäksi Paavali ei tahdo jättää edes alkutervehdysten ulkopuolelle kirjeen pääaihetta. Hän korostaa Kristuksen ristiä ja sovintokuolemaa: "Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille - Kristuksen, joka uhrasi itsensä meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmasta, niin kuin oli Jumalan, meidän Isämme, tahto."

Kaiken kaikkiaan jo kirjeen alkusanat osoittavat, että nyt on tosi kysymyksessä. Kirje on suunnattu Jumalan tieltä pahasti eksyneelle seurakunnalle. Paavali tahtoo apostolin valtuuksin tuoda galatalaiset oikealle tielle joko hyvällä tai pahalla.

 
Peukalot irti Jumalan totuudesta! 1:6-9

 

Paavali ilmoittaa heti alussa galatalaisten pääongelman: He olivat luopuneet pois Kristuksesta ja kääntyneet toisenlaisen evankeliumin puoleen. Kuitenkaan ei ole olemassa mitään toista evankeliumia. On vain Kristus ja hänen sovintokuolemansa. Ei ole olemassa muuta tietä taivaaseen kuin Kristus ja hänen lunastusverensä. Paavali on uskomattoman rohkea: Vaikka enkeli laskeutuisi taivaasta ja opettaisi toisin kuin Paavali, olisi enkeli väärässä ja Paavali oikeassa. Ja vaikka apostoli nyt taipuisi sovitteluratkaisuun Galatian harhaopettajien kanssa, aikaisemmin Galatiassa saarnannut Paavali olisi oikeassa ja tinkimisen tielle lähtenyt Paavali kirottu ja Jumalalta saamansa tehtävän myynyt mies.

Paavalin varmuus on häkellyttävää meistä, jotka olemme varmaan aina hiukan epävarmoja uskonasioissa. Apostoli on kuitenkin aivan varma kutsumuksestaan. Ei hän ollut kiertänyt omalla asiallaan. Jumala itse oli käännyttänyt entisen Kristuksen vihollisen ja antanut hänelle apostolinviran. Kaikenlainen sovittelu ja periksiantaminen olisi merkinnyt tämän tehtävän kieltämistä. Ihmiset eivät saa keskenään tehdä kauppaa asioista, jotka kuuluvat Jumalan valtapiiriin. Siksi Paavali ei anna periksi hiukkaakaan. Vain Kristuksessa on pelastus. Kaikki muut tiet vievät iankaikkiseen kadotukseen. Olivat galatalaiset vaikka kuinka yksissä tuumin Paavalia vastassa ja turvasivat he vaikka keneen, he olivat kaikki väärässä ja Herran apostoli oikeassa.

 

Meillä on tästä jaksosta paljon oppimista. Ensiksikin Herran apostolin sana on todella otettava Herran omana sanana. Lähetetty on lähettäjänsä asialla. Jumala itse takaa sanansa emmekä me saa kapinoida sitä vastaan. Toiseksikin näemme, että uskonasioista voi saada varmuuden. Kun Raamattu sanoo, että meidän syntimme on Golgatan ristillä maksettu, on se ihan todesta otettavaksi tarkoitettu. Ei siihen pidä lisätä mitään muttia eikä ehtoja. Tätä tietä kulkemaan Paavali kutsuu kaikkia. Mitään muuta tietä ei ole tarjollakaan!

Miten Paavalista tuli apostoli? 1:10-24

Paavali kertaa vielä kerran galatalaisille, miten hän sai apostolinvirkansa (vrt. Apt 9). Hän oli aikaisemmin katkera kristittyjen vihollinen. Jumala oli kuitenkin valinnut hänet viemään sanoman Kristuksesta pakanoiden keskelle. Siksi Paavali sai Damaskoksen tiellä kertaheitolla muuttaa juoksusuuntansa päinvastaiseksi ja lähteä Kristuksen asialle. Tämä tehtävä tuli suoraan Jumalalta eikä keneltäkään ihmiseltä. Siksi Paavali ei myöskään lähtenyt heti Jerusalemiin, vaan vasta kolmen vuoden kuluttua. Silloinkin käynti oli lyhyt. Apostoli Pietari (=Keefas) keskusteli hänen kanssaan kahden viikon ajan. Tänä aikana entisen rabbinoppilaan harjaantunut muisti ehti ilmeisesti tallentaa uskomattoman määrän tietoa Kristuksen maanpäällisestä elämästä. Silti Paavali ei ollut evankeliumiansa saanut sen enempää Pietarilta kuin keneltäkään muultakaan ihmiseltä. Se oli peräisin suoraan Jumalalta ja siinä on Paavalin valtuutus. Kun hän oli (niin voimme asian ymmärtää) nähnyt oman valtuutuksensa sopivan hyvin yhteen Pietarin saaman valtuutuksen kanssa, hän lähti tekemään lähetystyötä vanhoilla kotiseuduillaan Tarson kulmilla Vähässä-Aasiassa.

Kaiken tämän Paavali kertoo todistaakseen galatalaisille kahden ensimmäisen luvun pääaiheen: Paavali oli oikea apostoli, hänen evankeliuminsa oli peräisin suoraan Jumalalta eikä yhdelläkään ihmisellä ollut oikeutta sitä muuttaa, ei sen enempää hänellä, galatalaisilla kuin Jerusalemin suurilla apostoleillakaan. Tähän päivään mennessä asiat eivät ole muuttuneet miksikään. Kaikki muut tiet ovat ihmisten keksimiä ja vievät kadotukseen. Yksin Jeesus ja syntien anteeksiantamus hänessä tekee Jumalan lapseksi ja antaa rauhan.