​

Efesolaiskirje on kauneimpia helmiä UT:n helminauhassa. Se on syvällinen, täynnä rakkautta ja toivoa.

Efesolaiskirjeen ensimmäiset sanat seuraavat Paavalin tervehdyksen normaalia kaavaa. Antiikin tapojen mukaisesti ilmaistaan kirjoittajan nimi kirjeen alussa, sitten vastaanottaja; tämän jälkeen seuraa lyhyt tervehdys.

Efesolaiskirje kiersi eri alkukristillisissä seurakunnissa ja sitä luettiin ääneen seurakunnan kokousten yhteydessä. Vaikka se oli kiertokirje, siitä löytyy liittymäkohtia Efesokseen. Ilmeisesti Efesoksen seurakunta sai kunnian olla kirjeen ensimmäinen vastaanottaja.

Kahdessa ensimmäisessä luvussa Paavali on johdattanut kuulijansa sisälle Jumalan armoteon salaisuuteen. Tänään käsiteltävässä kolmannessa luvussa hän kertaa Jumalan suurta suunnitelmaa. Erityisen koskettavaa on se vailla katkeruutta oleva suuri into ja ilo, jolla syyttömästi kahlehdittu mies kirjoittaa.

Vasta kun kristillisen uskon perusta on kolmessa ensimmäisessä luvussa tehty selväksi, Paavali alkaa puhua kristillisestä elämästä.

Efesolaiskirje on malliesimerkki Raamatun kirjasta, jossa asiat esitetään selkeässä järjestyksessä: Ensin on Jumalan ehdoton armo ja vasta vastauksena tähän ehdottomaan armoon seuraa Jumalan lapsen elämä, kilvoitus kaidalla tiellä. Kolme ensimmäistä lukua puhuvat melkein pelkästään siitä, mitä Jumala on tehnyt meidän hyväksemme.

Perheen huoneentaulu jatkuu edelleen (5:22-6:9). Edellä Paavali toi esille puolisoiden keskinäiset suhteet. Ne heijastuvat suurperheen ja kodin kaikkiin muihin suhteisiin.