Tuomarien kirja

 

Tuomarien kirja vie lukijansa ikään kuin kulkemaan aamuhämärän tunteihin, ikiaikojen Israeliin. Tavalliselle raamatunlukijalle on tarjolla vaikuttavia kertomuksia ja hämmentäviä huomioita.

Tuomarien kirjan tapahtumat sijoittuvat aikaan, jolloin israelilaiset eivät muodostaneet vielä yhtenäistä valtiota. Kansa oli tullut maahan, mutta kirjan ensimmäinen luku kertoo siitä, miten sen valtaaminen oli tapahtunut heimokunnittain ja onnistunut vain osittain. Maahan asettumisen tuloksena eri puolilla asui ihmisiä, jotka ymmärsivät itsensä israelilaisiksi. Israelia valtiona ei kuitenkaan ollut olemassa, vaan kyse oli hajanaisesta heimoliitosta. Sitä ohjasivat paikalliset johtajat. Tuomarin kirjassa tämä aika esitetään pahaksi ja sekasortoiseksi ajaksi, jolloin ei ollut olemassa Joosuan tapaista johtajaa ja jolloin ihmiset olivat unohtaneet Jumalan. Kirja vaikuttaa hajanaiselta eikä se ole sattuma: Hajanainen oli aikakin.

 

Näissä paineissa astuivat esille tuomarit. He olivat hätätilanteessa esille nousseita sotilasjohtajia, joita johti Jumalan Henki. Tämä piirre – Jumala antaa Henkensä ihmiselle ja tekee hänestä kansan johtajan ja pelastajan – on ratkaisevan tärkeä piirre Tuomarien kirjassa. Tuomareita on totuttu luonnehtimaan "karismaattisiksi sotilasjohtajiksi", jotka yhdistävät hajanaisen heimoliiton taistelemaan yhteistä vihollista vastaan. Heidän valtansa ei periytynyt isältä pojalle. Eri puolilla maata saattoi toimia samanaikaisesti pienempiä tuomareita.

 

 

Tuomarien kirjan antama kuva esittämästään ajasta on muotoiltu esim. 2:11-19: Kansa luopui Jumalasta ja sain rangaistuksensa, huusi hädässään Jumalaa ja sai avun, mutta luopui taas. Luopumisen, palaamisen ja uudelleen luopumisen vaihtelu on osa koko kirjan juonta: Kaikki tähtää sekasortoisen ajan päättymiseen ja lopulta Daavidin kuninkuuteen.

 

Tavallinen Raamatun lukija hämmentyy usein Tuomarien kirjan äärellä. Israelilaiset toimivat monessa suhteessa yllättävällä tavalla: He esim. vaalivat epäjumalankuvia, uhraavat tyttäriään tai käyvät porton luona. Näihin meille outoihin piirteisiin on syytä suhtautua rauhallisesti: Tämä on aamuhämärän kirja ja siinä on sekä sen viehätys että vaikeus. Ensinnäkin aika nimenomaan esitetään huonoksi ja jumalattomaksi ajaksi. Toiseksi Jumala kutsui aikanaan Abrahamin varsin lyhyesti ja sen jälkeen Jumalan kansa oli vielä paljon Herralta saamassa. Nyt käsillä oleva aikakausi on vaikea ja hankala, mutta sen ryteikköjen läpi luikertelee Jumalan Raamatun koossa pitävä pelastushistorian punainen lanka.