Herramme tie

Erkki Koskenniemi, pastori

erkki.koskenniemi@gmail.com

Edellinen

Seuraava

”Häneltä ei saa rikkoa ainoatakaan luuta” (Joh. 19:34)

Silloin oli valmistuspäivä, ja alkava sapatti oli erityisen suuri juhla. Jotta ruumiit eivät jäisi sapatiksi ristille, juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulituilta lyötäisiin sääriluut poikki ja heidät otettaisiin alas.  Niinpä sotilaat katkaisivat sääriluut niiltä miehiltä, jotka oli ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa, ensin toiselta ja sitten toiselta.  Jeesuksen luo tultuaan he huomasivat hänen jo kuolleen eivätkä siksi katkaisseet hänen sääriluitaan. Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti heti verta ja vettä. (Joh. 19:31-34)

 

Luiden murskaaminen oli tunnettu ja kammottu rangaistuskeino. Keisari Augustuksen kirjuriorja erehtyi lahjottavaksi ja väärentämään tärkeän paperin. Keisari käski murskata kiinni jääneen kädet ja jalat. Horatius kertoo, miten avionrikkojavaimon luotettu palvelijatyttö itki salasuhteen paljastuttua, kun arvasi säärtensä joutuvan murskatuiksi.  Kammottava kuolema kutsui.

   Golgatalla ristiinnaulitut kolme miestä olivat ongelma juutalaisten johtomiehille. Mooseksen lain mukaan puuhun ripustamalla teloitettu oli otettava alas ja haudattava ennen auringonlaskua:

”Jos joku rikoksesta kuolemaan tuomittu surmataan ja hänen ruumiinsa ripustetaan paaluun,  ruumista ei saa jättää siihen yöksi, vaan se on haudattava vielä samana päivänä, sillä puuhun ripustettu on Jumalan kiroama. Älkää saastuttako maata, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille omaksi. (5. Moos. 21:22-23)

Suuresta rikoksesta tuomittu ja surmattu mies oli ihmisten hylkäämä ja Jumalan kiroama. Jos hän jäi riippumaan yöksi, hän saastutti koko pyhän maan. Nyt oli lisäksi tulossa suuri juhla. Sen aikana rakasta maata ei saanut saastuttaa. Siksi juutalaiset pyysivät, että ristiinnaulitut surmattaisiin ja haudattaisiin.  Oli ilmeisesti yleistä, että ristiinnaulittujen sääriluut murskattiin rangaistuksen lopuksi.  Luiden murskaaminen merkitsi useiden litrojen sisäistä verenvuotoa.  Se tuotti nopean kuoleman. Se ei toki ollut teloittajien varsinainen tarkoitus, vaan katsojien pelottelu. Sääriluut murskana ristillä riippuva ihminen oli järkyttävä näky.  Joka sen näki, mietti kaksi kertaa ennen kuin ryhtyi siihen, miksi tuomittu oli ristille laitettu.

   Kristuksen kohdalla kuolema oli ehtinyt ennen moukarin heiluttajia. Nasaretin mies oli jo kallistanut päänsä kuolemaan, eikä siitä näystä voinut ristiinnaulitun kohdalla erehtyä. Vain yksi keihäänpisto tarvittiin varmistamaan, että juutalaisten kuningas oli todella kuollut.

 Jeesuksen luo tultuaan he huomasivat hänen jo kuolleen eivätkä siksi katkaisseet hänen sääriluitaan. Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti heti verta ja vettä. Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. Hänen todistuksensa on luotettava, ja hän tietää puhuvansa totta. Näin tapahtui, jotta toteutuisi kirjoituksen sana: ”Häneltä ei saa rikkoa ainoatakaan luuta.”  Toisessa kirjoituksessa taas sanotaan: ”He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet.” (Joh. 19:33-37)

Jumalan kiroama ja ihmisten hylkäämä laskettiin hautaan juuri ennen auringonlaskua. Ei kukaan voinut silloin ymmärtää, että hän kantoi meidän kirouksemme ja kutsui hylättynä luokseen kaikki Jumalan hylkäämät ja syntiset.