Barabbas

Roomalaiset olivat ottaneet valtaansa koko itäisen Välimeren alueen. Sata vuotta aiemmin merirosvot piinasivat kauppalaivoja, mutta heidät oli murskattu. Enää ei yksikään maankolkka ei saanut sallia heille tukikohtia ja anna heille tilaisuutta jatkaa ammattiaan, ei edes syrjäinen Palestiina. Siksi Pyhä maa oli roomalaisten rautapihdeissä. Parhaiten ja halvimmalla se tapahtui, kun jokaisesta kansasta löytyivät omat järjestyksenpitäjät. Jos järjestys pysyi, kaikki oli hyvin. Jos ei pysynyt, mikään ei ollut hyvin. Herodes tai ylipapit, kunhan kansa pysyi kurissa, ja jos ei pysynyt, johto vaihtui nopeasti.

Roomalaisten sotilasjohtaja, Juudean prefekti Pontius Pilatus asutti rannikolla olevaa Kesarean linnoitettua satamaa. Roomalaisia ei tarvittu sisämaassa paljon. Jos tilanne karkasi juutalaisten johtajien käsistä, laivat saattoivat tuoda Kesareaan tarvittavan määrän legioonia. Niin kauan kuin rauha säilyi, ylipappi ja Suuri neuvosto saivat johtaa kansaa ja se sai pitää elämäntapansa.

Jerusalemin pääsiäisjuhla oli toinen asia. Eri puolilta maailmaa tulleet pyhiinvaeltajat täyttivät kaupungin ääriään myöten. Silloin muistettiin sitä, miten Jumala johti kansansa vapauteen Egyptin orjuudesta. Laulettiin lauluja Daavidin pojasta, suuresta kuninkaasta. Kukaan ei tiennyt, mitä uskonkiihkoinen väki tekee. Mitä hyvänsä saattoi tapahtua. Jos tapahtui, oli oltava valmiina toimimaan. Itse asiassa oli ennakoitava.

Pilatus tiesi, mitä oli tehtävä. Pääsiäisjuhlan ajaksi oli mentävä kaupunkiin ja näytettävä voimaa. Se tehtiin brutaalisti. Heti kaupungin ulkopuolelle, vilkkaan tien varrelle, oli naulittava ristille kolme miestä. Heidät oli katsottu valmiiksi ja heille oli varattu tärkeä rooli. Jokaisen ohikulkijan oli ymmärrettävä, mikä ero oli Daavidin psalmeilla ja todellisuudella. Laulakaa mitä tahdotte, mutta jos muuta aiotte, katsokaa noita kolme miestä. Pysytte nöyrinä ja vietätte juhlanne. Ellette pysy, meillä on keinomme.

Barabbas oli valmiina ristiinnaulittavaksi. Inhimillisesti katsoen on pelkkä sattuma, että yksi kolmesta miehestä vaihtui. Yksi kuoli ja toinen sai elämän. Samalla näkyviin ilmaantui ristin salaisuus: Kristus kuoli minun kuolemani ja minä sain hänen elämänsä. Luterilaisessa uskossa sitä tavataan sanoa autuaaksi vaihtokaupaksi.