Galileasta Jerusalemiin

Galilean maaseudulla Jeesuksen seurueella oli edes jonkin verran tilaa olla ja hengittää.  Kiertelevän opettajan vangitseminen ei ollut aivan helppo tehtävä. Mutta entä sitten kun suunta kulki kohti Jerusalemia? Jos jotakin vakavampaa aiottiin, oli mentävä juuri sinne, mutta turvallista se ei ollut. Nyt kaikki pantiin yhden kortin varaan.

Jerusalem, juutalaisten ikiaikainen kaupunki, oli ylpeä pyhäköstään. Oli vain yksi temppeli. Siellä uhrattiin, ja jos siellä ei voitu, ei uhrattu missään. Temppeli oli kaikkien juutalaisten silmäterä.

Herodes, Suureksikin kutsuttu, oli tehnyt valtavat uudistukset. Itse temppelistä ei voinut tehdä kovinkaan mahtavaa, sillä sen koon määritti Mooseksen laki. Sen sijaan ympäristön saattoi uudistaa, ja niin Herodes teki. Koko temppelivuoren laki tasoitettiin valtavaksi temppelialueeksi.

Herodeksen uudistukset maksoivat valtavia summia. Niitä hän ei kuluttanut projektiinsa pelkästä hurskaudesta. Kyseessä oli valtava sijoitus tulevaisuuteen. Nyt oli tilaa pyhiinvaeltajille tulla, ja heitä virtasi kaikkialta, ympäri Välimeren aluetta. Viimeistään tässä vaiheessa Jerusalemista tuli pyhän turismin keskus. Se vaati paljon, mutta antoi vielä paljon enemmän. Sadat tuhannet ihmiset tarvitsivat majapaikan. Uhraamaan tulleet tarvitsivat uhrieläimiä. Temppeliveron sai maksaa vain rahalla, jossa ei ollut pakanahallitsijoiden kuvia ja tekstejä. Kuka järjesti tämän kaiken, ellei Jerusalemissa valtaa pitävä pappisaateli? Heidän omistamillaan Juudean vuorimailla ja kukkuloilla vaelsivat lammaslaumat, jotka tuottivat pääsiäislampaat. Monopoli piti majoituksesta ja rahanvaihdosta perityt korvaukset sopivan korkeina. Ylipappien esille kaivettu asuinalue kertoo rikkaudesta ja kreikkalaistyylisestä elämäntyylistä.

Galilean väki saattoi olla toisenlaista ja hämmästellä pappisaatelin rikkautta ja elämäntapaa. Mutta kuka olisi voinut laittaa kapuloita rattaisiin? Eikö koko koneisto ollut olemassa vain ja ainoastaan siksi, että Herran temppeli loistaisi kunniassaan? Kuka muu olisi hoitanut paikalle lukemattomat uhrieläimet?

Kristuksen kärsimyksen huipentuessa Jerusalem oli tupaten täynnä. Marraskuisena arkena kaupungissa eli ehkä 60 000, ehkä 80 000 asukasta. Nyt puhuttiin aivan toisenlaisista väkimääristä, vaikka historioitsija Josefoksen puhe miljoonasta ihmisestä olisikin liioittelua. Mutta väkeä oli paljon, he olivat tulleet kaukaa ja olivat täynnä intoa ja uskon kiihkoa. Vain yksi kipinä ja saattaisi tapahtua mitä hyvänsä.  Mitä oli tällä kertaa edessä?