Sinä yönä ...

” ottakoon kukin perheenpää karitsan, yhden karitsan perhekuntaa ja taloa kohti … (2. Moos. 12:3).

Aikanaan Egyptissä orjina kärsineet israelilaiset saivat tehtäväkseen valmistaa oudon, öisen aterian. Vuoden vanha karitsa teurastettiin. Se syötiin yöllä, matkavaatteet päällä, aivan valmiina lähtöön. Mikään ei viitannut vapautumiseen. Paitsi Jumalan sana, ja siksi karitsa teurastettiin ja ateria valmistettiin. Se syötiin perhepiirissä kiireesti, kengät jalassa ja matkasauva käsillä. Aamulla esikoisten surma oli murtanut ylivoimaisen faraon vallan. Karitsan veri oli ollut merkkinä ja suojellut Israelin kodit. Koti kutsui.

Sinä yönä, vuosisatoja myöhemmin, Jerusalem oli täynnä pyhiinvaeltajia. Iltahämärissä aloitettiin pääsiäiskaritsan paahtaminen avotulella. Joskus ennen keskiyötä perhekunta kajautti psalmin merkiksi siitä, että juhla voi alkaa:

Halleluja!

Ylistäkää Herran nimeä,

ylistäkää, te Herran palvelijat!

Siunattu olkoon Herran nimi

nyt ja aina!

Idän ääriltä kaukaiseen länteen saakka

kaikukoon Herran nimen ylistys! (Ps. 113:1-3)

Oli juhlan aika. Lain määräyksen mukaan kysyttiin: Mitä on tämä happamaton leipä? Mitä ovat nämä katkerat yrtit? Mitä ovat nämä juhlatavat? Niin tehtiin varmasti myös Yläsalissa, Jeesuksen seurassa. Mutta nyt, Herran viimeisenä iltana, juhlaa liittyi uutta ja ihmeellistä.

”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini” … ” ”Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi ”(Matt. 26:26-29).

Herran ehtoollinen oli asetettu. Vuosituhansien ajan Herran pöytä on kutsunut taakkojen alla olevia ja syntisiä armon osallisuuteen yhdessä perille päässeiden pyhien ja kaikkien enkelien kanssa. Eukaristiassa, rakkauden, armon ja kiitoksen ateriassa taivas koskettaa maata ja kylmän maan muukalainen saa aavistaa kotinsa lämpöä. Polvistun, kiitän ja liityn juhlaan.