Sokea näkee, näkevät ovat sokeita

Sokea näkee, näkevät ovat sokeita


Jeesus puhuu Markuksen evankeliumin mukaan kolme kertaa kärsimyksestään opetuslapsilleen. Jokaisen kerran jälkeen hänen lähipiirinsä osoittaa puheillaan tai toiminnallaan, että he eivät ole ymmärtäneet puheesta mitään. Ensimmäisen ilmoituksen jälkeen Pietari nuhtelee Jeesusta sopimattomasta puheesta. Toisen kerran jälkeen (luku 9) opetuslapset riitelevät siitä, kuka on suurin. Kolmannenkaan kerran jälkeen ei aurinko paista. Kun Jeesus puhuu vielä kerran kärsimyksestään, puheeseen puuttuvat opetuslasten aivan ydinjoukkoon kuuluvat miehet:


Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: ”Opettaja, meillä olisi sinulle pyyntö. Suostuthan siihen.” ”Mitä te haluatte minun tekevän?” kysyi Jeesus. He vastasivat: ”Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella.” (Mark. 10:35-37)


Jeesus puhui siis kärsimyksestään, mutta hänen lähimmät miehensä keskittyivät jakamaan ministerinpaikkoja ja varmistamaan oman menestyksensä. Jeesus suhtautui tähän kyynärpäiden kolisutteluun hämmästyttävän rauhallisesti. Silti tuli selväksi, että hänen kaikkein lähimmät miehensä olivat sokeita. Vain yksi tiesi, minne tie oli johtamassa.


Matka Jerusalemiin kulki halki Jerikon kaupungin. Sen kadulla istui kerjäämässä sokea Bartimaios. Tuskinpa hän oli Jeesuksesta paljon kuullut, mutta tarpeeksi. Kun kuuluisa parantaja kulki ohi, oli hänen hetkensä huutaa. ”’Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!’” Hän ei lakannut, vaikka vieressä olijat käskivät hänen olla hiljaa. Jos apua mieli saada, oli huudettava nyt. Kadun varressa kerjääjän ei kannattanut nyt kuunnella muita ja harmitella jälkeenpäin viikkojen, kuukausien ja vuosien ajan, miksei huutanut kovempaa. Vaikka tappaisivat: Nyt oli ainoa toivon hetki ja nyt Timaioksen poika huusi mitä kurkusta lähti.


Jeesus pysähtyi. Sokea mies talutettiin hänen luokseen. Bartimaios sai näkönsä ja enemmänkin. Hän lähti seuraamaan Jeesusta.


Jeesuksen luona sokeat näkevät ja näkevät ovat sokeita. Pyhät tuhahtavat ja kääntävät selkänsä, katunaiset ja julkisyntiset löytävät hänen luotaan elämälleen uuden suunnan.  Viisaat ja oppineet menevät nauraen pois, oppimattomat kumartavat elämän Herraa. Tämä linja kulkee halki koko Raamatun, ja sitä sanotaan ristin teologiaksi, koska se on selkeimmillään Jeesuksen ristissä: Suuri Jumala salaa voimansa ja kätkee sen heikkouteen. Jumalan valtakunta on salattu viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoitettu lapsenmielisille. Eikä missään Jumalan voima ollut niin salattu kuin muutaman päivän kuluttua pienellä kukkulalla Jerusalemin ulkopuolella.