Vain muutama sana

Tuhansien vuosien jälkeen Gennesaretin järvi on säilyttänyt lumoavan kauneutensa. Veden ylikäyttö on laskenut järven pintaa, mutta aurinko kultaa edelleen ympäröivät vuoret, Kyyhkysolaa pitkin laskeutuu iltapäivän tuuli kuten ammoisina aikoina ja aamutyyni järvi saattaa kysymään, miten aika voi pysähtyä näin. Hakeudu tänne, jos haluat sukeltaa Jeesuksen aikaan ja kuvitella, miltä kaikki silloin mahtoi näyttää.

Aikanaan Gennesaretin järvellä liikkui joka yö satoja kalastusveneitä. Paljon käytettyyn venemalliin mahtui kymmenisen miestä, eivätkä he olleet yökalassa huvin vuoksi. Järvi toi elannon tuhansille. Galilean kaloja säilöttiin ja vietiin lähelle ja kauas.

Kaksi miestä oli valmistelemassa verkkojaan seuraavaa yötä varten. Rannalle ilmaantui mies, vielä nuori, vain 30-vuotias. Vain muutama sana, mutta ne koskettivat sydäntä syvältä. Verkot putosivat käsistä veneeseen. Miehistä tuli ihmisten kalastajia. Niin lähtivät Jaakob ja Johannes, kuten olivat lähteneet Simon ja Andreas. Veneeseen jäi isä ja jäivät palkkalaiset. Tie kutsui mukaansa – mutta minne?

Kristuksen kärsimyshistoria on tyhjentymätön aarreaitta. Herran polku vei Galileasta Jerusalemiin, halki hurraavan väkijoukon aina ristille ja hautaan asti. Evankeliumit kertovat, miten hän kohtasi tällä polulla hyvin erilaisia ihmisiä. Episodi toisensa jälkeen sisältää paljon enemmän kuin hätäinen lukija huomaa. On hyvä pysähtyä ja miettiä – miten kaikki tapahtui? Mitä ihmiset ajattelivat, miksi he toimivat niin kuin toimivat – ja mitä minä olisin heidän sijassaan tehnyt? Mitä enemmän etsit, sitä enemmän löydät. Löydät ihmisen kasvot. Pietarin, Pilatuksen, Maria Magdalenan, mutta tapahtumien keskeltä löydät myös omat kasvosi. Ja ennen muuta löydät suuren kärsijän rakkaat kasvot.

Tie kutsui ja kutsuu edelleen. Jerusalemiin, ristille ja lopulta tyhjälle haudalle ja suureen juhlaan.