Hesekiel

Hesekielin kirja sisältää yhteensä 14 päiväystä (esim. 1:1-2; 3:16; 8:1).  Päiväykset sijoittuvat pääosin (597 tapah­tuneen osittaisen) pakkosiirtolaisuuden viidennen ja yhden­nentois­ta vuoden välille.  Myöhäisin näky on suuri temppe­linäky 14. vuodelta Jerusalemin hävityksen jälkeen (luvut 40-48).

  Profeettakirja on kielellisesti varsin omaleimainen, mikä välittyy myös suomennoksiin asti.

 

Hesekielin kirjan ymmärtämistä helpottaa sen huolellisesti suunnitellun jaottelun ymmärtäminen.  Hesekielin toiminta sijoittuu osittain katastrofin edelle, osittain sen jäl­keen.  Sen mukaisesti myös kirjan sanoma jakaantuu selkeäs­ti kolmeen osaan.

          A. 1-24 Tuomio Juudalle ja Jerusalemille

          B. 25-23 Tuomio pakanakansoille

          C. 33-48 Lupauksia Israelille

Lähempi tarkastelu osoittaa, että osat ovat paikoin tarkas­sa suhteessa toisiinsa.  Ei ainoastaan tuomionäky (8-11) saa vastapainokseen toivon tuovaa näkyä (40-48), vaan myös osat A. ja B. alkavat melkein samoilla sanoilla (2:5 ja 33:33).  Kaikki puhuu siis huolellisen toimitustyön puoles­ta.  Hesekielin kirjaa pidetäänkin kaikin puolin hyvin yhtenäisenä kokonaisuutena.

 

Hesekielin kirjan ehkä kuuluisimman osan muodostavat sen neljä suurta näkyä

          1:1-3:15       Kutsumusnäky

          8-11             Herran kirkkaus poistuu Jerusalemista

          37:1-14        Kuolleet luut (j. 15-28 Juudan ja Israelin yhdistyminen)

          40-48 Herran kirkkaus palaa Jerusalemiin

Hesekielin kirjan näyille on tyypillistä, että profeetta ei jää suinkaan ulkopuoliseksi tarkkailijaksi, vaan hän osal­listuu itse hyvin voimakkaasti näkyihin.  Herran käsi tulee hänen päälleen, hän syö kirjakäärön tai hän saa tehtäväk­seen puhua kuolleille luille.  Tämä piirre on osittain muodosta­massa sitä hyvin persoonallista vaikutelmaa, minkä Hesekielin kirja lukijalleen antaa.

 

Profeetan toiminnan ehkä omalaatuisimman piirteen muodosta­vat ns. merkkitoiminnot  (4:1-3; 4-8; 9-17; 5:1-17; 12:1-16; 17-20; 21:11-12). Näissä profeetta saarnaa omalla esimerkillään kuulijoilleen.

Neljännessä luvussa kuvataan profeetan toimintaa aikana, jolloin Jerusalem ei ollut vielä hävitetty.  Hänen toimintansa Baabelissa pakkosiirtolaisuu­dessa olleiden Juudan asukkaiden parissa mahtoi herättää hämmästystä.

   Viidennen luvun merkkitoiminto on osoitus siitä, miten toiminta liittyy profeetan julistukseen: Profeetta ajaa julkisesti tukkansa ja partansa, polttaa yhden kolmanneksen keskellä kaupunkia, katkoo miekalla yhden ja hajoittaa yhden tuulten vietäväksi.  Toimintaan liittyy saarna Jerusalemin kohtalosta.

 

Hesekielin kirjan ehkä rajuinta antia ovat jaksot, joissa Jumalan totuutta opetetaan kuvakertomusten avulla.  Näitä ovat seuraavat:

          15      Juuda on hyödytön viiniköynnös

          16      Jerusalem on kuin uskoton vaimo

          17      Kotka, setri ja viiniköynnös

          19      Naarasleijona.  Viiniköynnös

          23      Sisarukset Ohola ja Oholiba

          27      Uppoava laiva

          31      Puu kaadetaan

Aivan valtavia ovat kaksi katsausta Jumalan kansan histori­aan, luvut 16 ja 23.  (Niitä vastaa loppupuolella toivori­kas jakso 36:16-38, joka ei ole näky).

 

Muissakin profeettakirjoissa esiintyy vastakkainasettelu jaetun kansan osien välillä.  Hesekiel suhtautuu hyvin kielteisesti siihen kansaan, joka jäi Jerusalemin raunioil­le ja tuomitsee sen epäjumalanpalvelijoiksi ja lupaa Baabe­liin viedyille paluun pyhään kaupunkiin (11:14-21; 33:23-29).

   Katastrofin jälkeiseen tilanteeseen kuuluvaan aikaan sijoittuu UT:n kannalta tärkeä opetus Israelin paimenista (luku 34).  Israelin kansan paimenet ovat hoitaneet tehtä­vänsä kelvottomasti.  Nyt Jumala ryhtyy itse paimeneksi heidän sijaansa ja asettaa heille uuden kaitsijan, Daavi­din.

   Jos luvut 16 ja 23 ovat järkyttävä katsaus taaksepäin Israelin historiaan, jakso 36:16-38 avaa valtavat näkymät tulevaisuuteen ja uuteen elämään Jumalan yhteydessä.