Jälleen yksi välinäytös

Siionin muurit ei sortua saata! 14:1-5


Jakso on tyypillinen Ilmestyskirjan välinäytös. Maailmassa on menossa häikäilemätön Jumalan valtakunnan vainoaminen ja hävittä­minen. Sieltä käsin katsottuna näyttää siltä kuin Jumalan valta olisi kerta kaikkiaan luhistunutta ja kokonaan mennyttä. Myös Johanneksen aikana vankityrmissä viruvat tai omaisiaan surevat kristityt saattoivat taipua uskomaan niin. Sitten pieni väläys siitä, mitä todellisuudessa tapahtuu: Siionin vuorella on lunas­tettujan joukko perillä Karitsan kanssa laulamassa uutta laulua. He eivät ole taipuneet naisten viettelemänä uhraamaan epäjumalille kuten suuri osa israelilaisista 4. Moos. 25:1-5 mukaan teki, vaan olivat kestäneet lujana uskossa ja tunnustuksessa.

Tämän lyhyen kuvauksen jälkeen lähtee liikkeelle maailmanhisto­rian viimeinen vaihe, eikä Ilmestys­kir­jan kuvaus kaarra enää kertaakaan takaisin. Nyt on tullut lopun aika.


Kolme enkeliä 14:6-13


Ensimmäisen enkelin esiintyminen tuo julistuksen tasolla esiin totuuden: Vaikka Jumalan omia on vainottu kuinka ja Kirkkoa kuristettu kaikin mahdollisin keinoin, evankeliumin saarnaa ei ole saatu eikä sada kuriin. Juuri lopunaikana evankeliumi siitä, että Jumala on yksin koko luomakunnan Herra, julistetaan keskitaivaalta eikä sitä kykene kukaan estämään.


Toisen enkelin julistus merkitsee sekin Jumalan toiminnan asettumista uuteen vaiheeseen. Suuri ja mahtava valtio on romah­tanut. "Babylon" on peitenimi - todellinen Babylon hävitettiin tammikuussa 519 e.Kr.- , jolla tarkoitetaan Jumalan omia vainon­nutta valtiota. Ilmestyskirjan ensimmäiset lukijat ajattelivat varmasti Roomaa. Me emme ole niinkään kiinnostuneita kaupungin tai valtion nimestä kuin itse asiasta: Kristittyjä verisesti vainonnut esivalta on nyt menettämässä valtansa.

Kolmannen enkelin sanat osoittavat, että Suuri Tuomari ei ole vielä puhaltanut peliä poikki. Lopullinen taistelu ja vaivanaika on edessä. Siinä piti kristittyjen vielä jaksaa pysyä Jumalalle uskollisina ja olla kumartamatta petoa. Nyt oli kuitenkin enää selvästikin kysymys lyhyestä ajasta.



Tuomari tulee 14:14-20


Tämänpäiväinen jaksomme päättyy valtavaan näkyyn: Ihmisen Poika saapuu panemaan toimeen tuomion. Mutta kuka on "Ihmisen Poika"? Daniel sai nähdä omassa näyssään ällistyksessään kaiken tapahtuman keskipisteessä olennon, joka oli "Ihmisen Poika", siis aivan niin kuin ihminen. Tämän jälkeen "Ihmisen Poika" ei enää merkinnytkään "tavallista ihmistä", vaan "Danielin tarkoittamaa tavallista ihmistä", suurta tuomaria, josta Daniel sanoo näin: 


"Hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, kaikkien kansojen, kansakun­tien ja kielten tuli palvella häntä. Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä" (Dan. 7:14).


Nyt ymmärrämme Ilmestyskirjan sanat. Ihmisen Poika - KR seuraa Danielin ihmetteleviä sanoja "joku ihmisen kaltainen" - on tullut päättämään tämän maailmanajan. Sadonkorjuun aika on tullut ja maail­manhistoria tavoittanut päätepistensä.


Mitä opimme?


Ilmestyskirjan tänään käsiteltävät luvut ovat olleet suuren mie­lenkiinnon kohteena aina, niin nykyäänkin. Pelkään, että lukujen ydin hautautuu kaiken mielenkiintoisemman alle. On turha miettiä pedon henkilöllisyyttä, pahan valtion nimeä tai antaa selitystä yksityis­kohdille, jos perusasia unohtuu. Viime kädessä kyse on siitä, onko Ilmestyskirjan nykyinen lukija ilman Kristusta Suuren Tuomarin vasemmalla puolella ja osallinen iankaikkisesta kadotuk­sesta, vai Kristuksen verellä vapaaksi osallinen ilosta Siionin vuorellla. Ja se kysymys kannattaa jokaisen omassa sydämessään esittää.