Näkyjen sykli alkaa

Nyt alkava sykli (12-14) on selittäjälle erittäin vaikea ja se on tuottanut Kirkon historian aikana kaikkein eniten villejä tulkintoja. Kertaamme sen perusohjeen, että varovaisuus on Ilmestyskir­jan selittäjälle hyve eikä taakka.


Jokaisen Ilmestyskirjan lukijan tulisi lukea huolellisesti luku 12 ja kysyttävä itseltään seuraavat kysymykset: Kuka on tämä nainen, kuka on lohikäärme, kuka on syntynyt poikalapsi ja keitä ovat naisen muut lapset? Vastaukset näihin kysymyksiin on hetken pohdinnan jälkeen helppo antaa. Juuri tässä on Ilmestyskirjan eräs avain: Se puhuu kuvakieltä, joka on osattava avata. Luvun 12 äärellä meillä on kylliksi apua jotta voimme sen avata. Ymmärrämme myös, miten käsittämättömään lopputulokseen päätyy selittäjä, joka yrittää tulkita kuvakielen kirjaimelliseksi. Tämä oivallus auttaa ymmärtämään näkyjen sykliä tätä lukua pitemmällekin.


Vaimo, lapsi ja lohikäärme 12:1-6


Uuden syklin alun voi ymmärtää vain yhdellä tavalla. Vallan merkein varustettu vaimo on Jumalan kansa, Kirkko. Hän synnyttää pojan, jolla on kiistämätön herruus maailmassa, Jeesuksen Kristuksen. Lohikäärme on Jumalan vastustaja, Saatana. Kristus nousee Taivaa­seen, mutta vaimon eli Kirkon on lapsineen jaksettava elää lopunajat. Näin Ilmestyskirja piirtää muutamin uskomattoman taitavin ja puhuttelevin vedoin koko maailmanhistorian loppunäytöksen ääriviivat: Kristus hallitsee Taivaassa, hänen Kirkkonsa elää täällä maan päällä ja on Saatanan katkeran vihan kohteena.


Saatana ajetaan pois Taivaasta 12:7-12


Lyhyesti kuvattu Kristuksen maailmassa suorittama työ sai aikaan valtavan muutoksen Taivaassa. Saatana, joka syytti ihmiskuntaa Jumalan edessä, heitettiin ulos Taivaasta ja alas maan päälle. Miikael, Israelin suojelusenkeli, sotii nyt nimenomaan Kirkon puolesta. Saatanan osana on joutua syöstyksi alas, maan päälle. Se on Kristuksen Kirkolle toisaalta loistava iloviesti, jossa toisaalta on katkera sivumaku. Jumalan edessä meillä ei enää ole syyttäjää sen jälkeen kun Kristus on suorittanut lunastustyönsä ja se on meille tietenkin asia numero yksi. Varjopuolena on, että Saatana, joka vihasi Kristusta, käy nyt lyhyenä lopunaika­na täydellä voimallaan Kristuksen omien kimppuun. Silti näin on Kirkolle parempi.


Vaino ja varjelus 12:13-18


Maan päällä Saatana ei hukkaa aikaa, vaan käy Vaimon - siis Kirkon - kimppuun. Kirkkoäiti kuitenkin varjellaan niin, ettei Saatana saa häntä tuhotuksi. Raivoissaan Saatana käy "muiden lasten" eli kristittyjen kimppuun. Näin lopunajat kulkevat kohti huipennustaan - mutta ennen 19. lukua saamme syventyä vielä moneen ongelmaan.


-----

Olemme valinneet useassa kohdassa konkreettisen tulkinnan sijasta symbolisen. Symbolinen tulkinta on monessakin mielessä mielenkiinnottomampi kuin konkreettinen tulkinta, joka on usein vienyt huimapäisiin ratkaisuihin. Ne ovat kuitenkin osoittautuneet kerta toisensa jälkeen vääriksi ja lisäksi niissä on aivan liian usein astian maku. Omia harhojaan muutenkin opettavat näkevät asiat omassa valossaan ja vääntävät Raamatun mielivaltaisesti sen mukaisek­si. Symbolinen tulkinta on vaatimatto­mampi ja värittömämpi. Sehän puhuu ennen kaikkea melko yleisesti Kirkon asemasta maailmassa ja samalla meidän omasta asemastamme. Se jättää tulevaisuuden valtaosaltaan salatuksi. Silti se on todennäköisesti oikea ja antaa meille riittävät eväät korjata omaa elämän vaellustamme. Tämänkin kerran tekstin perusajatukset ovat kyllin selvät, jotta voisimme tehdä siitä tarvittavat johtopäätökset: Meidät on Kristuksen verellä vapautettu Jumalan vihasta ja kuulumme Jumalalle. Määränpäämme on Taivas. Kuitenkin tässä maailmassa pitää valtaa Saatana, joka saattaa ihmiskunnan enemmistön torjumaan Kristuksen ja lisäksi vihaamaan ja vainoamaan kristittyjä ja heidän uskoaan. Kaikkien ahdistusten keskellä on Kristus kuitenkin meidän kanssamme - tarvitaan vain uskallusta ja kuuliaisuut­ta Herraamme kohtaan.