top of page

Sinetit murtuvat

Bible

Ylösnousseen Herran seitsemän lähetyskirjeen jälkeen alkavat Ilmestyskirjan taivasnäyt. Ne alkavat upealla esinäytöksellä: Luvut neljä ja viisi muodostavat johdannon kaikelle sille, mitä pian tullaan kertomaan. Viime kerralla käsitelty neljäs luku kertoo Valtaistuimen edessä menossa olevasta huikeasta jumalanpalveluksesta. Kuten Hesekiel ja Jesaja aikanaan myös Johannes saa nähdä itse Jumalan. Kaikki ovat kuvauksissaan pidättyväisiä, mutta kaikkein pidättyväisin on Johannes: " ... ja sillä valtaistuimella istui joku, joka loisti kuin jaspis ja karneoli". Ilmestyskirjan lukija ei saa liukua tarkkaamattomana näiden sanojen yli: Kaikki se, mikä tapahtuu jatkossa, tapahtuu Kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen edessä. Vaikka hänestä itsestään ei juuri puhuta, hän ja hänen pyhä valtaistuimensa on kaiken keskus.



Sinetöity kirjakäärö 5:1-4


Johannes näkee valtaistuimella istuvan - siis Kaikkivaltiaan Jumalan - kädessä kirjakäärön, joka oli kirjoitettu täyteen molemmin puolin ja sinetöity seitsemällä sinetillä. Kirjat kirjoitettiin useimmiten papyrukselle: Papyrusruo'osta leikattiin liuskoja, jotka asetettiin pitkittäin ja poikittain. Kun ne pantiin toisiaan vasten painon alle, syntyi papyrusarkki. Arkkeja toisiinsa liittämällä saatiin aikaan kirjakäärö. Materiaali oli kallista ja siksi ainakin lopuksi käytettiin molemmat puolet. Yleensä kirjat kuitenkin kirjoitettiin vain arkin paremmalle puolelle. Kaikkivaltiaan kädessä on siis nyt kirja, joka on aivan täynnä asiaa. Kirjat tai kirjeet saatettiin sinetöidä mahtimiesten sinetillä, jotta asiaan kuulumattomat eivät pääsisi tutkimaan viestien salaisuutta. Tämä kirjakäärö oli poikkeuksellinen: Siinä oli peräti seitsemän sinettiä. Ymmärrämme niin, että ensimmäisen sinetin murtamiseen tarvittiin vähemmän valtuuksia kuin toisen. Jos mieli kehiä kirjakäärön auki loppuun saakka ja murtaa sinetti kerrallaan syvimpiin salaisuuksiin saakka, tarvittiin yhä enemmän ja enemmän valtuuksia.


Enkelin kaiuttama sanoma ei saanut ketään astumaan esiin. Kenelläkään "taivaassa, maan päällä eikä maan alla" ei ollut valtuuksia edes katsoa kirjaan päin, saati avata ensimmäistäkään seitsemästä sinetistä. Ei siis yksikään ihminen, ei yksikään enkeli eikä yksikään henkiolento kyennyt astumaan esiin. Koko maailmankaikkeus on kammattu, mutta turhaan.



Karitsa astuu esiin 5:5-14


Johannes itkee ääneen nähdessään neuvottomuuden Valtaistuimen edessä. Häntä lohduttaa yksi vanhimmista: Juudan leijona, Daavidin juuriverso sai itselleen voiton, ja siksi hän on arvollinen avaamaan sinetit, kaikki seitsemän. Esiin odotetaan olentoa, jolla on huikea mahti - ja esiin astuu Karitsa. Pieni ja heikko eläin, lisäksi "ikään kuin teurastettu", mutta hän astuu Jumalan eteen, ottaa kirjan hänen kädestään - ja sillä hetkellä neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta heittäytyvät hänen eteensä ja osoittavat hänelle jumalallista kunnoitusta, joka kuuluu yksin Jumalalle. Näin Jumala ja Karitsa ovat yhtä - juuri niin kuin Jeesus Johanneksen evankeliumissa sanoo. Taivaan joukot antavat ylistyksen Jumalalle ja Karitsalle.


Tästä upeasta liturgisesta jaksosta opimme monta asiaa.


Ensiksikin - ja tämä on koko Ilmestyskirjan kannalta todella tärkeä asia - näemme, miten Vanha testamentti elää Ilmestyskirjassa. "Juudan leijona" on peräisin ensimmäisestä ennustuksesta, jossa sanotaan kuninkuuden kuuluvan juuri tähän sukuun: "Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijan­sauva hänen polveinsa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on ja jota kansat tottelevat" (1Moos 49:8-12). Se, joka on yksin arvollinen avaamaan sinetit, on "Daavidin juurivesa" - Jes 11:1 ennustetaan, että Daavidin isän Iisain kannosta puhkeaa juurivesa, oikea ja vanhurskas kuningas. "Karitsa" taas vie ajatukset useampaankin VT:n kohtaan. Ristillä kuollut Jeesus on pääsiäislammas, joka on uhrattu meidän syntiemme takia ja jonka veri suojelee meidät iankaikkiselta kuolemalta (2Moos 12:12). Toisaalta tulevat hakematta mieleen Jesajan sanat: "Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, eikä suutansa avannut; niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut" (Jes 53:7). Näin ristin Jeesus on Karitsa, "ikään kuin teurastettu" - ristin muisto on nähtävissä Taivaassa­kin. Joka nyt kuvittelee voivansa ymmärtää Ilmestyskirjaa ilman Vanhaa testamenttia, ei tiedä, mistä hän puhuu. Ja joka haluaa Kirkossa sysätä syrjään Vanhan testamentin, pyrkii tuhomaan koko kristinuskon.


Toinen opetus on syvällinen ja salattu: Etsitään arvollista, jolla on voima ja valta avata sinetit. Ketään ei löydy - ja paikalle tulee Karitsa ja avaa sinetit! Tässä maailmasssa Jumala salaa voimansa ja kätkee sen heikkouteen. Sama tapahtuu tälläkin hetkellä hänen Kirkossaan. Hän toimii syntisten ihmisten välityksellä ja heidän keskellään, kulhollisessa vettä, palassa leipää, tilkassa viiniä, vanhan kirjan sanoissa - mutta juuri siihen kätkeytyy sanomaton Jumalan voima.

bottom of page