Upea taivasnäky

Ilmestyskirjan lukija odottaa kuudennen sinetin murruttua seitsemättä sinettiä ja viimeistä tuomiota. Sitä ei tule, vaan tapahtumat kaartavat seitsemännen sinetin kohdalla takaisin ja ikäänkuin alkavat alusta. Ennen sitä on Ilmestyskirjalle tyypilliseen tapaan välinäytös: kuudennessa luvussa puhutaan siitä, miten Jumalan kansa on kaiken myllerryksen keskellä Jumalan turvissa.



Jumalan omat sinetöidään 7:1-8


Neljä enkeliä pidättelevät maan neljää tuulta ja kuulevat Jumalan sinettisormusta kantavan enkelin komennon odottaa: Ennen kuin suuri myrsky alkaa, Jumalan omat merkitään sinetillä. Sinettillä poltettiin merkki ihmiseen tai eläimeen osoitukseksi siitä, että hän on peruuttamattomasti omistajansa oma. Tässä tapauksessa on kyseessä muistuma Hesekielin kirjasta (9:4), jossa ennen Jerusalemin hävitystä Jumalan omat merkitään ja armahdetaan. Aivan smoin nyt merkitään Karitsan omat ja heidät varjellaan ja suojellaan lopunajan ahdistuksien keskellä. Jumala tuntee omansa: Ahdistuksilta he eivät Ilmestyskirjan mukaan säästy, mutta silti heitä suojaa Karitsan merkki.


Tässä kohdassa esiintyy tunnettu 144 000 Jumalan oman joukko. Pääsääntöisesti jokaisesta Israelin heimosta on mukana 12 000, mutta merkittävä poikkeama on nähtävissä: Daania ei mainita, sillä 1.Moos. 49:17 "Daan on oleva käärmeenä tiellä". Tämän perusteella Antikristuksen katsottiin nousevan Daanin heimosta ja hänen heimonsa olevan Saatanan palvelijoita. Daanin tilalla on Joosefin poika Manasse. Meidän on vaikea ymmärtää asiaa historialliselta kannalta, mutta kohdan jyhkeys nousee nimenomaan siitä, että nyt mukana ovat myös Pohjois-Israelin lähes jäljettömiin hävinneet 10 sukukuntaa. Ilmeisesti tämä 144 000 valitun joukko on sama kuin jatkossa mainittu valtava kansanjoukko, jota ihminen ei kyennyt laskemaan. Siinä tapauksessa kyseessä ei ole kaksi eri joukkoa, vaan Ilmestyskirja opettaa taas samaa kuin lähetyskirjeissä: Kun juutalaiset odottivat Israelin valtakunnan saattamista Daavidin aikaiseen kukoistukseen ja heimojen palaamista, Johannes näkee Jumalan kansan uudistuvan Kristuksen kirkossa. Todellisia juutalaisia eivät ole ne, jotka ovat syntyperältään juutalaisia, vaan kansakunnasta riippumatta ne, jotka uskovat Kristukseen.

Katsoessamme muuta Uutta testamenttia saamme valoa siihen, mitä Johanneksella on ilmeisesti ollut mielessään hänen puhuessaan sinetillä merkitsemisestä. Alkukirkossa Hesekielin kuvassa nähtiin kristillisen kasteen esikuva: Nytkin Jumala merkitsee omansa ja nimenomaan pyhän kasteen sakramentilla (ks. 1.Kor. 1:22; Ef. 1:13; 4:30). Kaste merkitsee enemmän kuin ymmärrämme: Meidän olisi opittava turvautumaan siihen että Jumala on merkinnyt meidät omalla merkillään ja lupaa suojella meidät ominaan.


Luku 144 000 on eri aikoina kiehtonut ihmisten mieliä. Se kuten useimmat Ilmestyskirjan luvut on symbolinen: Niin kauhea kuin onkin Saatanan viha ja niin hirveitä kuin ovatkin myrskyt, koko Jumalan kansa on täydellisenä hänen edessään eikä yksikään valituista puutu. Juuri tähän näkökulmaan kätkeytyy lohdutus.



Valtava joukko 7:9-17


Nyt käsiteltävä jakso lukeutuu koko Raamatun rakastetuimpiin teksteihin ja sen selittäjä tyytyy mielellään minimiin. Puheena oleva joukko on ilmeisesti sama kuin edellä mainittu 144 000, ja näky on ilmeisesti ymmärrettävä profeetalliseksi, tulevaisuuteen suuntautuneeksi. Kyseessä ei ole jokin nyt Taivaassa perillä oleva joukko, vaan kerran perillä Taivaassa oleva Kristuksen Kirkko. Kristityt ovat pukeutuneet ylipappi Joosuan tavoin (Sak. 3) puhtaaseen vaatteeseen ja nostavat esiin voitonmerkkejä. Johannes pyytää nöyrästi näyn selitystä ja saa kuulla, että taistelunsa päättänyt Jumalan kansa on tullut perille. Kristuksen veri on tuonut heidät Jumalan luo ja on koittanut useiden Vanhan testamentin kohtien lupaama rauhan ja ilon aika.