Jeesuksen seuraaminen - mitä se on?

Miksi Jeesus oli jatkuvasti liikkeellä?

 

Muutamia asioita olemme tottuneet lukemaan evankeliumeista ilman että koskaan tulemme ajatelleeksi niitä. Yksi niistä on tämä: Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat jatkuvasti liikkeessä ja kiersivät kylästä kylään. Miksi ihmeessä? Kun hän kokosi suuria kansanjoukkoja, eikö olisi ollut helpompaa pysytellä samalla paikkakunnalla ja antaa ihmisten kerääntyä. Vakiopaikkakunta olisi helpottanut väkijoukkojen huoltoa. Mutta miksi Jeesus kulki ympäriinsä? Siksikö, että hän tavoitti näin enemmän ihmisiä? Tuskin: Muut syyt painoivat ilmeisesti enemmän.

   Länsimaalaisen raamatunlukijan ongelma on että emme osaa irrottautua omasta maailmastamme ja sukeltaa evankeliumien aikaan. Täällä Jeesus ja hänen opetuslapsensa kuvitellaan helposti nykyajan katuevankelistoiksi, joiden traktaatteja ei kukaan halua ottaa käteensä ja joiden laulu ei kiinnosta ketään. Monessa maassa kristityt ymmärtävät asian paremmin. Jeesuksen ajan maailma oli toisenlainen: Uskonto ja politiikka olivat tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Joka kokosi joukkoja, oli poliittinen ihminen.

 Noihin aikoihin ei ollut länsimaisia kansalaisvapauksia, kuten kokoontumisvapautta.  Välittömästi kun joukot alkoivat kokoontua, Jeesus oli Herodeksen salaisen palvelun tarkkailulistalla. Muutamat Raamatun kohdat tekevät tämän ilmiselväksi (Luuk. 13), ja muutkin, jos silmät aukeavat evankeliumien ajan todellisuudelle. Jeesus kulki, koska se oli ainoa turvallinen tapa. Ilmeisesti vene saarnapaikkana palveli samaa turvallisuusnäkökohtaa – muutama aironveto ja oltiin turvassa.

 

Jeesus kutsui ihmisiä mukaansa: seuraaminen oli yksinkertaista

 

Kun kysymme, mitä merkitsee Jeesuksen seuraaminen, asia oli Jeesuksen aikana hyvin yksinkertainen. Hän kutsui ihmisiä mukaansa ja seuraaminen tarkoitti sitä, että ihminen oli siellä missä Jeesuskin oli. Jeesusta seurasi joukko, johon hän kutsui ihmisiä. Kuulijat mahtoivat järkyttyä siitä, mitä Jeesus sanoi niille, jotka viivyttelivät (Luuk. 9)

57 Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: "Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin." 58 Jeesus sanoi hänelle: "Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi."

59 Eräälle toiselle Jeesus sanoi: "Seuraa minua!" Tämä vastasi: "Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni." 60 Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa."

61 Vielä eräs toinen sanoi: "Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni." 62 Hänelle Jeesus vastasi: "Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan."

Kun Kristus kutsuu, mikään viivyttely ei ole perusteltua, ei edes oman isän hautaaminen. On tärkeitä asioita ja sitten kaikkein tärkein, jolla ei ole kilpailijaa: Suuren Jumalan kutsua noudatetaan välittömästi.

Seurattiin tai ei seurattu

 

Jeesus siis kutsui joitakin ihmisiä seuraamaan ja silloin kutsun torjuminen merkitsi ratkaisevaa virhettä (Mark. 10:17-25). Samaan aikaan on muistettava, että Jeesuksen opetuslapsi saattoi olla seuraamatta häntä. Martan, Marian ja Lasaruksen koti on hyvä esimerkki tästä: He olivat läheisiä Jeesuksen ystäviä, vaikka eivät kulkeneet hänen mukanaan (Joh. 11). Jeesus ei siis vaatinut kaikilta hänen seuraamistaan. Päinvastoin hän torjui joitakin, jotka halusivat seurata häntä (Mark. 5).

   Kaikkien ei siis tarvinnut eivätkä kaikki edes saaneet seurata. Siitä huolimatta jotkut kutsuttiin ja he jättivät kaiken ja lähtivät Jeesuksen seuraan. Näitä olivat Gennesaretin kalastajat, mutta myös tullimies Matteus (Matt. 9:9)

Seuraaminen – mitä se on nykyään?

 

On varsin puhutteleva asia, että ensimmäiset kristityt säilyttivät puheen Jeesuksen ”seuraamisesta” senkin jälkeen kun hänen fyysinen seuraamisensa kävi mahdottomaksi. Mitä silloin merkitsi kaiken jättäminen ja Jeesuksen seuraaminen?

   Halki vuosisatojen opetettiin, että luostariin lähtijä jätti kaiken ja seurasi Jeesusta. On hyvä nähdä, että tämä on sovellutus Jeesuksen sanoista, ei niiden kirjaimellista tulkintaa. Jos lähden Jeesuksen seuraamisen nimissä 50 kilometrin päähän metsään, asun siellä luolassa ja odotan muiden tuovan minulle ruokaa, olen olettanut monia asioita. Onko niin, että Jeesus on keskellä metsää? Ja onko niin, että hän ei ole siellä, missä asun tällä hetkellä? Mikä raamatunkohta neuvoo meitä tekemään näin? Tuohon kehottavia kohtia en tunne, mutta Toinen tessalonikalaiskirje nimenomaan varoittaa sellaisesta:

Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä me käskemme teitä, veljet, pysymään erossa jokaisesta veljestä, joka elää kurittomasti eikä seuraa antamiamme opetuksia. 7 Tiedätte itse, miten teidän tulee seurata meidän esimerkkiämme. Kun olimme luonanne, emme pakoilleet velvollisuuksiamme. 8 Me emme syöneet ilmaiseksi kenenkään leipää, vaan teimme työtä ja uurastimme yötä päivää, jotta emme olisi olleet teidän vaivoinanne. 9 Olisihan meillä tosin siihen ollut oikeus, mutta halusimme olla teille esimerkkinä. 10 Kun olimme luonanne, me määräsimme, että jos joku ei suostu tekemään työtä, hänen ei pidä myöskään syödä. 11 Olemme nimittäin kuulleet, että jotkut teidän joukostanne elävät kurittomasti eivätkä tee työtä vaan touhuavat joutavia. 12 Sellaisia me käskemme ja kehotamme Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä rauhoittumaan ja ansaitsemaan itse leipänsä. (2. Tess. 3:6-12)

   Luostarin jättänyt Martti Luther opetti kristittyä elämään uskoaan todeksi arjen keskellä. Hän poimi konkreettisia Raamatun ohjeita aviomiehille ja aviovaimoille, palvelijoille, isännille ja lapsille ja kehotti ripustamaan ne kodin seinälle. Näin jokainen saattoi lukea ”huoneentaulusta” Jumalan hänelle antamat ohjeet. Tässä Jeesuksen ”seuraaminen” on hänen sanansa seuraamista. Vaikka ”seuraamisen” näkökulma ei välttämättä tule esille huoneentauluissa, esitetty kristillinen elämän malli asettuu huomattavasti juurevammin Raamatun opetuksiin.

Jerusalemiin!

Kääntyessään kohti Jerusalemia Jeesus otti ratkaisevan askeleen. Galileassa saattoi kiertää paikasta toiseen, mutta Jerusalemissa ei enää piileskelty. Nyt oli arpa heitetty ja lähdettiin kohti suurta loppuselvitystä. Siinä yhteydessä Pietari tunnusti rohkeasti Jeesuksen Kristukseksi. Heti sen jälkeen Jeesus ilmoitti, että hänet annetaan vihollisten käsiin ja surmataan. Pietarille se oli liikaa, mutta Jeesus nuhteli häntä ankarasti. Jeesuksen tämän jälkeen sanomat sanat on syytä ymmärtää aivan konkreettisesti:

34 Jeesus kutsui väkijoukon ja opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. 35 Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava. 36 Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? 37 Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? 38 Joka tämän uskottoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa."

Nyt oltiin lähdössä kohti Jerusalemia ja seuraaminen oli hyvin konkreettinen asia. Jeesuksen tie kulki kohti luopumusta, uhria ja syvää yksinäisyyttä. Jokaisella hänen seuraajallaan oli mahdollisuus jakaa tämä matka. Golgatalla oli tilaa vielä muutamalle ristille. Sinne kulki vain yksi, Jeesus Kristus. Koko kärsimyshistoriaa hallitsee Jeesuksen syvä yksinäisyys. Getsemanessa ja Golgatalla Jumala toimi yksin, ilman yhdenkään ihmisen apua. Ja kun tällä hetkellä puhutaan Jeesuksen seuraamisesta, se tarkoittaa ainakin hänen kärsimystiensä jokaisen askeleen tutkimista, kunnioittamista ja ylistämistä.

Jeesuksen seuraaminen - mitä se on?