Jeremia

Laaja ja tärkeä Jeremian kirja vie lukijansa Jerusalemin kuohuviin viimeisiin vuosikymmeniin. Nuorena profeetan tehtävän alkanut Jeremia näkee kansansa harvat ilot ja syvimmät surut niiden vuosikymmenten aikana, jona hän palveli Herran profeettana.

Jeremia kutsuttiin profeetaksi kuningas Joosian 13. hallitusvuotena, eli v. 627/626 e.Kr. Kutsumisensa aikana hän oli hyvin nuori. Hän toimi profeettana vielä Jerusalemin hävityksen jälkeen (587/586), siis varsin iäkkäänä miehenä. Tälle yli 40 vuoden ajanjaksolle mahtui paljon: Kuningas Joosian aikana toteutettiin tärkeää uskonnollista reformia, jossa uhrikulttia edelleen keskitettiin Jerusalemiin: Jeremia ehti toimia Joosian aikana noin 20 vuotta. Siihen mahtui myös kahden nousevan suurvallan (Babylon, Egypti) ilmaantuminen ahdistamaan Juudan itsemääräämisoikeutta, kuninkaiden tiuha vaihtuminen ja vaihtaminen sekä lopulta Jerusalemin hävitys, temppelin tuho ja pakkosiirtolaisuus (587-586). Jeremia on mukana tässä historiassa kaulaansa myöten, kerran jopa aivan kirjaimellisesti.

 

Jeremian kirja ei ole laaja nippu hajanaisia profetioita, vaan sitä on selvästi toimitettu. Luvut 1-25 sisältävät etupäässä Jeremian profetioita, luvut 26-45 etupäässä kertomuksia hänen kohtalostaan ja luvut 46-51 profetioita pakanakansoja vastaan. Viimeinen luku (52) on lähinnä profeettakirjan liite, joka on otettu historiateoksesta (2. Kun. 24-25). Kreikkalaisessa Vanhan testamentin käännöksessä, Septuagintassa, kirja on melko selvästi suppeampi kuin meidän heprealaisessa tekstissämme, joten siitä on ilmeisesti vielä n. 200 e.Kr. ollut olemassa erilaisia versioita.

 

Profetioihin painottuva jakso 1-25 alkaa päiväyksellä ja vaikuttavalla kutsumusnäyllä (1. luku). Tämän jälkeen se sisältää vaihtelevia ja myös nähtävästi erilaisiin tilanteisiin liittyviä profetioita, jotka eivät välttämättä ole aikajärjestyksessä. Näiden profetioiden lukeminen osoittaa, mitkä asiat olivat Jeremian ja myös laajempien piirien arvostelun kohteena: Autiomaassa Herralle uskollisena elänyt kansa (2. luku) oli omaan maahansa päästyään kääntänyt selkänsä Jumalalle ja ryhtynyt palvelemaan epäjumalia. Kun kaikki uhrikultti oli nyt keskitettävä Jerusalemin temppeliin, kaikki muut uhrit merkitsivät sekaantumista epäjumalanpalvelukseen. Siihen oli sortunut Pohjoisvaltio Israel ja nyt myös Juuda, mutta molempia kutsutaan vielä kääntymykseen, myös Israelin rippeitä (3-4). Myös Jerusalemin temppeliin kohdistuu tiukka arvostelu: Pelkkä uhrikultti ei pelasta ketään Jumalan vihalta, jos palvojat ovat epäjumalia ja unohtavat Herran lain (erityisesti 7. luku). Ennustukset päättyvät vertaukseen, joka esittää kaksi viikunakoria (luku 24), ja sitä seuraavaan profetiaan, joka ilmoittaa tulevan pakkosiirtolaisuuden (luku 25). Toinen, hyviä viikunoita sisältävä, tarkoittaa jo kymmenen vuotta aiemmin Babylonin pakkosiirtolaisuuteen vietyjä Juudan asukkaita. Toinen, huonoja sisältävä, tarkoittaa kuningas Sidkian johtamia Jerusalemin asukkaita ja myöhemmin Egyptiin pakenevia Juudan asukkaita. Jumalan kansaa tuli siis edustamaan nimenomaan pakkosiirtolaisuuteen viety kansa, jolle seuraavaan jaksoon kuluva luku 26 antaa selkeät ohjeet katsoa Jumalan antamaan tulevaisuuteen.

 

Etupäässä kertomuksia sisältävä jakso (26-45) antaa ymmärtää, miten vaikea oli Jeremian saama tehtävä. Kertomukset eivät välttämättä ole aikajärjestyksessä (luku 24 sijoittuu aikaan v. 597 jälkeen, luku 36 taas vuoteen 605 e. Kr.). Jeremia ennustaa kaupungin tuhoutuvan ja on usein hengenvaarassa. Siitä huolimatta hänen ennustuksensa katsovat myös tulevaisuuteen: Ensimmäisen joukon mukana pakkosiirtolaisuuteen lähetettyjä kehotetaan muistamaan olemaan nyt hyviä kansalaisia uudessa maassaan, mutta olemaan unohtamatta kotimaataan, jonne he vielä palaavat (luku 29). Juuri tuhon alla Jeremia ostaa itselleen serkkunsa pellon merkiksi siitä, että tulevaisuuteen kannattaa sijoittaa (luku 32).Hän välittää myös lupauksen, että hävitetty Jerusalem rakennetaan uudelleen ja että sitä hallitsee Daavidin suvusta noussut Vanhurskas Verso (luku 33). Jeremia joutuu kokemaan Jerusalemin tuhon (luku 39) ja näkemään Babylonin asettaman käskynhaltijan Gedaljan murhan (luku 40). Babylonilaisten kostoa pelänneet Juudan asukkaat lähtivät vastoin Jeremian neuvoa Egyptiin ja pakottivat mukaansa profeetankin (42-43). Sinne katoavat sen profeetan jäljet, joka oli uskollinen toivottomassa tehtävässään.

Pakanakansoja vastaan suuntautuneiden profetioiden joukossa (luvut 46-51) on pelastuksen lupauksia paitsi Juudalle myös Israelille (luku 50).

 

Jeremia joutui toimimaan profeettana hyvin vaikeana aikana. Kirjan kokonaisuus osoittaa, että Jerusalemin ja Juudan kokeman katastrofin syynä oli luopumus ja siihen liittyvä jatkuva haluttomuus kuunnella Jumalan kutsua. Profeetan persoonan kohdalla väistyy kunnian teologia (Jumalan voima on kaikille ilmeinen) ja tilalle astuu ristin teologia (Jumala salaa voimansa ja kätkee sen heikkouteen). Kaiken onnettomuuden keskellä kirja katsoo tulevaisuuteen. Jeremian kirje pakkosiirtolaisille (luku 29) on opettanut kristittyjä muistamaan, että meillä on paitsi meille nyt annettu maa myös todellinen isänmaamme taivaassa. Luku 23:1-7 lupaa, että Daavidin suvusta nousee vanhurskas kuningas, ja tätä luetaan meillä joulun Kristus-profetiana. Aivan erityisen painoarvon saivat 31. luvun sanat uudesta liitosta sillä hetkellä, kun Kristus asetti ehtoollisen ja liitti hänen verellään solmitun uuden liiton Jer. 31:34 lupauksen mukaan syntien anteeksiantamukseen.