Herramme tie

Erkki Koskenniemi, pastori

erkki.koskenniemi@gmail.com

Edellinen

Seuraava

Jerusalem näkyy

Jerusalemin pääsiäisjuhla kokosi tuhansia ja taas tuhansia. Juutalaiset tulivat kaikkialta tunnetusta maailmasta. Heitä tulvi paikalle Egyptistä, Kaksoisvirtain maasta, Kreikasta, Italiasta ja missä ikinä heitä asusti.

   Italiassa elänyt juutalainen päätti kerran elämässään lähteä pyhälle matkalle ja uhrata juutalaisten ainoassa temppelissä. Hän käveli yksin pitkän matkan halki Italian. Laiva vei hänet yli meren Kreikan puolelle. Oliko se mahdollista – oliko tuossa heimoveli matkalla pyhään kaupunkiin? Vähä-Aasian rannikolla matkaseura kasvoi.  Laiva vei satamaan Pyhän maan rajoille. Tiet alkoivat täyttyä pyhiinvaeltajista. Matkan vaivat alkoivat unohtua. Psalmien kirjan matkalaulut, pyhiinvaeltajan virret, tiivistivät tunnelmaa sitä mukaa kun matka taittui.  Matka alkoi olla yhtä juhlaa.

   Mutta mitä ihmettä oli edessä? Miksi ihmiset hurrasivat ja riemuitsivat?  Mitä siellä oikein tapahtuu?  Kokeneempi kertoi: Tuolla, tuon mutkan jälkeen näet ensimmäisen kerran Jerusalemin! Oli juhlan aika:

Ole tervehditty, Jerusalem!

Olkoon rauha sinulla ja ystävilläsi.

Vallitkoon rauha muureillasi ja hyvinvointi linnoissasi. (Ps. 122:6-7)

Myös Jeesus sai silmiinsä Jerusalemin muurit. Ihmiset hurrasivat, mutta Herra purskahti itkuun.

Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden  ja sanoi: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty.  Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.” (Luuk. 19:41-44)

Nelisenkymmentä vuotta myöhemmin juutalaiset alkoivat kapinan roomalaisia vastaan. Alku oli menestys, loppu katastrofi. Pyhä kaupunki kärsi kaikki mahdolliset sodan ja piirityksen kauhut. Lopulta vihollinen tuli yli muurien. Kaupunki valloitettiin. Temppeli poltettiin eikä juutalaisilla ole ollut sen jälkeen ollut kahteen vuosituhanteen paikkaa, jossa uhrata.  Kyyneliä ei voinut laskea kukaan.

   ”…. koska et tajunnut etsikkoaikaasi.”  On aika, jolloin suuri Jumala etsii pientä ja syntistä ihmistä. Se on käsittämättömän kallis hetki. Sen hukkaaminen on ihmisen suurin onnettomuus, silloin ja nyt. Kun Jumala kutsuu, ihminen kuuntelee ja kääntyy Herransa puoleen. Heti.