Herramme tie

Erkki Koskenniemi, pastori

erkki.koskenniemi@gmail.com

Edellinen

Seuraava

Käännekohta

Jordanin alkulähteillä, silloisen Filippoksen Kesarean tienoilla, Jeesus esitti opetuslapsilleen ratkaisevan kysymyksen. Kenen ihmiset sanovat hänen olevan? Johannes Kastaja, Elia tai joku profeetoista, vastattiin.

 ”Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Pietari vastasi hänelle: ”Sinä olet Messias.” (Mark. 8:29)

Se oli rohkea, itse asiassa hengenvaarallinen vastaus. Ikiaikoina luvattu Messias, Daavidin poika. Se ei sopinut yhteen roomalaisten vallan kanssa eikä johdattanut kumartamaan heidän asettamiaan nukkehallitsijoita. Jumalan lupaama, Jumalan lähettämä mies. Jokainen ymmärsi, miksi Jeesus vaati omiaan pitämään tästä asiasta suunsa visusti supussa. Tämä merkitsi paljon. Nyt liike oli saanut suuntansa. Jumalan valtakunta oli lähellä.  Israelilla oli taas toivo.

   Markus kertoo koruttomaan tapaansa, miten Jeesus jatkaa puhettaan.

Sitten Jeesus alkoi selittää opetuslapsille, että Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon. Kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat hylkäävät hänet, ja hänet surmataan, mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.  Hän puhui tästä aivan avoimesti.

   Pietari ei ollut lukenut kristillisen dogmatiikan oppikirjoja. Hän ei voinut ymmärtää Jeesuksen sanoja muuten kuin niin, että hän ennusti liikkeen täydellisen epäonnistumisen. Luvassa ei ollut menestystä, vaan hylätyksi tuleminen ja kuolema. Jos liikkeen johtaja ei luota onnistumiseen, pysyykö mukana kukaan ja mitä mahdollisuuksia on houkutella mukaan ketään? Pietari antoi varovasti ja kunnioittaen korjaavaa palautetta opettajalleen, mutta sai täystyrmäyksen. Kärsimyksen tie oli Jumalan tahto eikä Jeesus ollut siltä poikkeamassa.

   Jeesuksen tylyt sanat pysäyttivät Pietarin. Jatko sanottiin Markuksen mukaan laajemmalle joukolle:

Jeesus kutsui väkijoukon ja opetuslapsensa ja sanoi heille: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Joka tämän uskottoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa.”  (Mark. 8:34-38)

Jeesus-liike oli saavuttanut käännekohtansa. Nyt lähdettiin kohti Jerusalemia. Markus piirtää vavahduttavan kuvan Jeesuksen yksinäisyydestä. Hänen tiensä kulki kohti ristiä. Perässä sai tulla, sillä Golgatalla oli tilaa neljännellekin ristille. Ristiään ei ottanut yksikään eikä kukaan seurannut. Jokainen jätti hänet. Getsemanessa ja tuskien tiellä Jeesus oli niin yksin kuin ihminen vain voi olla yksin.