Polykarpoksen kirje Filippiläisille (Johdanto, Heikki Koskenniemi)

Johdanto tekstiin teoksesta Apostoliset isät, suom. Heikki Koskenniemi (Suomalaisen teologisen kirjallisseuran julkaisuja 168; Jyväskylä 1989 [1975])

Smyrnan piispan Polykarpoksen samoin kuin hänen seurakuntansakin nimi liittyy Ignatioksen elämän loppuvaiheen tapahtumiin. Smyrnasta lähdettyään Ignatios kirjoitti kirjeen sekä smyrnalaisille että polykarpokselle. Polykarpoksen kirjoittama kirje kuuluu historiallisesti samoihin kehyksiin ja liittyy aihepiirinsäkin puolesta Ignatioksen kirjeiden ympäristöön. Se on osoitettu Filippin seurakunnalle, kaupunkiin jonka kautta Antiokeian marttyyripiispan matka niin ikään oli kulkenut. Siinä vaalitaankin osalta myös Ignatioksen muistoa.

Polykarpos sai itse aikanaan osakseen marttyyrikuoleman, mistä kertoo varhaiskristillinen teksti, Polykarpoksen marttyyrio. Sen perusteella hänen kuolinvuotensa on 155 tai 156. Syntymävuotta voidaan arvailla sen tiedon varassa, jonka mukaan hän kuollessaan oli elänyt kristittynä 86 vuotta. Kovin paljon sitä vanhempi hän ei ole voinut ollakaan. Näin ollen hänen syntymävuotensa olisi 70 tai hieman sitä ennen. Eirenaioksen ja eräiden muidenkin mukaan Polykarpos on nuoruudessaan ollut Johanneksen oppilaana ja jatkaa näin apostolin (tai "vanhimman") perinnettä. Hänelle annettiin kirkossa suurta arvoa. Tiedetään hänen Idän seurakuntien edustajana neuvotelleen Roomassa paavi Aniketoksen kanssa vaikeasta pääsiäisenvieton sijoittamiskysymyksestä.

Filippin muutenkin historiasta tunnetussa kaupungissa, minne Polykarpos kirjeensä osoittaa, oli Euroopan vanhin kristillinen seurakunta. Muodollisen aiheen lähettää sinne kirje on Polykarpokselle antanut filippiläisten oma pyyntö (3:1; 13:1), samoin myös heidän toivomuksensa saada Ignatioksen kirjeiden kokoelma (13:2). On vaikeaa ratkaista, mihin ajankohtaan Polykarpoksen Filippiläiskirje on sijoitettava, koska toisaalla (13:2) edellytetään Ignatioksen vielä elävän, mutta muualla puhutaan hänen kuolemastaan tapahtuneena, vieläpä etäisenä asiana (9). Yleisesti otaksutaan nyttemmin, että kirjeen 13. luku on sen muuta tekstiä varhaisempi, Polykarpoksen "1. kirje filippiläisille" - itse asiassa tosin vain Ignatioksen kirjekokoelman saatekirje - kun taas luvut 1-12 muodostavat eri kokonaisuuden, "2. kirjeen filippiläisille", joka on lähetetty ehkä paljonkin myöhemmin. Kirjeen päätöksenä oleva 14. luku voi sopia kumpaan yhteyteen hyvänsä. Jälkimmäisessä kirjeessä on siihen sisältyvien yleisluonteisten kehotusten lisäksi ajankohtaisena aiheena tiettyjen harhojen torjuminen ja erään filippiläisen presbyterin valitettava hairahdus. Tämän laajemman kirjeensä Polykarpos on kirjoittanut Ignatioksen kuoleman jälkeen, toisten käsityksen mukaan kun jo parikymmentä vuotta siitä oli kulunut. Edellisen kirjeen muualla säilynyt lyhyt teksti on jossakin myöhemmässä käsikirjoituksessa liitetty jälkimmäiseen kirjeeseen, yhteyteen, johon se ei alkuaan kuulunut. Suomennoksessa on Polykarpoksen Filippiläiskirje jätetty käsikirjoitusperinteen mukaiseksi yhdeksi ainoaksi kokonaisuudeksi.

Sen lisäksi, mitä marttyyrio kertoo Polykarpoksen elämän päätöksestä, saamme hänestä tietoja pääasiassa hänen omasta kirjeestään. Emme ehkä havaitse hänessä aivan samanasteista henkistä omaperäisyyttä ja suuruutta kuin esimerkiksi Ignatioksessa. Kuitenkin hän on uskollinen ja vakuuttava apostolisen perinteen edustaja ja välittäjä. Kirjeessänsä hän lainaa runsaasti ja monipuolisesti Uuden testamentin kirjoituksia. Ilmapiiri, joka hänen sanoistaan henkii, on UT:n lukijalle tutun omainen, ja se vakava sävy, jolla Polykarpos sanottavansa esittää, todistaa sellaisesta paimenen mielestä, joka puhuttelee kaikkien aikojen kristittyjä.

Polykarpoksen Filippiläiskirjeen käsikirjoitustraditio ei ole kovinkaan hyvä. 10. luvusta alkaen tunnemme tekstin pääasiassa vain latinalaisesta käännöksestä.

Kirje sisältää seuraavaa: Polykarpos antaa tunnustusta filippiläisille (1) ja kehottaa heitä edelleenkin vaeltamaan vakaasti (2-4) osoittaen mitä eri elämänmuodoissa olevien: vaimojen, leskien, diakonien, nuorison ja presbyterien tässä suhteessa on huomattava (4--6). Varoitus harhaopista (7). Kehotus seuraamaan kärsivällisyydessä Kristusta ja entisten pyhien esikuvaa (8--9). Kehotuksia nuhteettomaan vaellukseen (0). Valens nimisen presbyterin lankeemus ja suhtautuminen siihen (11-12). Polykarpos sanoo lähettävänsä Ignatioksen kirjeet (3) ja päättää kirjeensä (4).