Romanos Melodos, Canticum 22
Romanos Melodos, Canticum 22
Johdannoksi
Varhaiskristillisen syyrialaisen kirkkolaulun suurmies, 500-luvulla elänyt Romanos Melodos ei ole koskaan saanut hänelle kuuluvaa kunnioitusta. Hänen upeat ”kontakkinsa” painettiin ensimmäisen kerran niin myöhään kuin 1867, ja tuossa vaiheessa hän oli täysin tuntematon lännessä ja melkein unohdettu myös ortodoksisessa maailmassa. Aikanaan hän oli kuuluisa ja syystä. Nyt hänen säilynyt tuotantonsa on käännetty useimmille suurille kielille ja suurmies alkaa saada ansaitsemaansa arvostusta.
Romanos Melodoksen – tai Romanos Laulajan – laulujen juuret olivat lauluperinteessä, jota tunnemme valitettavan huonosti. Runomitta osoittaa, että hän ei ammenna suoraan kreikkalaisesta perinteestä. Syyrian kaksikielisissä kaupungeissa siihen oli yhdistynyt rikas syyrialainen kansanrunous. Sen helmi on myöhemmin nimellä kontakion kutsuttu taiteenlaji, runomuotoinen ja säestetty saarna. Nimen takana lienee kreikan sana kontos, mikä merkitsee sauvaa, jonka ympärille oli kiedottu laulun sisältänyt tekstirulla. Kontakion on siis yksi ”sauvallinen” runoutta.
Kontakionin tyyli ja rakenne olivat ilmeisesti vakiintuneet jo hyvissä ajoin ennen Romanosta. Hänen laulujaan esitettiin 500-luvulla Bysantin rikkaassa jumalanpalveluksessa suoraan saarnatuolista. Kuten seuraava käännösesimerkki osoittaa, eri laulajilla oli oma osuutensa ja kontakion muistutti pientä draamaa tai operettia. Jokainen säkeistö päättyy samaan kertosäkeen, ja voimme hyvin kuvitella, miten seurakunta oppi sen nopeasti ja yhtyi lauluun. Tällainen riehakas meno oli ymmärrettävästi liikaa egyptiläiselle apotille, jolle nuori ja uudenlaista liturgiaa maistanut noviisi ehdotti uudistusten tuomista luostariin. Apotin mukaan erämaahan oli tultu sanomaan Jumalalle rukouksia murtuneella äänellä eikä hän ymmärtänyt sitä, että ihmiset lyövät yhteen käsiään, hakkaavat lattiaa jaloillaan ja mylvivät niin kuin härät. Vaikka noviisiparka oli tutustunut meluisampaan liturgiaan Egyptin Aleksandreiassa ja jo pari vuosisataa ennen Romanosta, kuvaus sopii ilmeisen hyvin Bysantin rikkaaseen liturgiaan.
Romanos sai ilmeisesti harjoittaa upeaa runouttaan rauhassa ja suosittuna. Hän syntyi noin 485 ja kuoli ilmeisesti välillä 532-555. Myöhäisen elämäkerran mukaan hän oli juutalaista syntyperää, mutta tästä ei ole varmuutta. Hänen väitetään runoilleen tuhat kontakkia (latinaksi cantica), joista hänen nimellään on säilynyt 85. Näistä on kuitenkin ilmeisesti aitoja vain 59. Useimmat niistä kuvaavat Kristuksen syntymää, kastetta ja kärsimystä.
Romanoksen tuotannosta on suomennettu aiemmin ainakin yksi, Kristuksen syntymän kontakki. (suom. Johannes Seppälä. Ortokirja. Joensuu 1986.), joka on luettavissa myös tietokoneohjelma Kirkon aarteista (Sley-Media, 2011, toim. Erkki Koskenniemi). Alla olevan käännöksen sytykkeenä oliopettajani Jukka Thurénin upealta luentosarjalta 1970-luvun lopulta: Tämän luentosarjan jälkeen en ole koskaan voinut unohtaa Romanosta.
Erkki Koskenniemi
Takaisin paratiisiin
ROMANOS, Canticum 22
Enää ei liekehtivä miekka vartioi Eedenin porttia
sillä siellä on yllättävä silta
ristinpuu
Kuoleman ota ja Haadeen kateus on kukistettu, sillä astuit, Vapahtajani, Tuonelassa olevien luo
ja huusit: Astukaa takaisin paratiisiin!
Kuin totiset lunnaat sinut lyötiin ristille monien edestä
Kristus Jumalamme, ostit meidät vapaiksi
Sillä riistit kalliilla verelläsi
ihmisiä rakastaen meidät kuolemalta
Veit meidät kanssasi takaisin paratiisiin
Kaikki taivaassa ja maan päällä iloitsee Aadamin kanssa
kuten oikein onkin
sillä hänet on kutsuttu takaisin paratiisiin
Kolme ristiä pystytti Pilatus Golgatalle
Kaksi maantierosvoille
yhden elämän Herralle
Tuonela näki hänet ja sanoi alhaalla oleville:
Palvelijani ja henkivaltani!
Kuka iski naulan sydämeeni?
Puinen keihäs lävisti minut äkkiä
ja minut revitään kappaleiksi
sisuksiani vihloo
vatsassani on tuska
järkeni vaivaa henkeäni
ja minun on pakko päästää puun takia Aadam
ja jotka Aadam antoi minulle puun avulla
Tuo puu vie heidät takaisin paratiisiin
Kun tämän kuuli viekas käärme
se juoksi esiin tyytymättömänä ja kirkui:
''Kuolema, mikä sinun on
miksi turhaan huokailet
tuon puun, jota huokaat
pystytin minä Mariasta syntyneelle
Minä neuvoin sen juutalaisille meidän hyödyksemme
Se on katsos risti, jolle naulasin Kristuksen
tahtoen tappaa puulla toisen Aadamin
Älä siis järkyty
Älä siis murru
pidä kiinni niistä, joihin sinulla on valta
sillä niistä, joita hallitsemme ei yksikään pakene takaisin paratiisiin
"Varo, tule järkiisi, Belial", huusi Kuolema
''juokse, ota peite silmiltäsi katso puun juurta sydämessäni
Se tuli alas syvyyksiini kohottaakseen Aadamin kuin kirveen terän
Sillä Elia ennusti kerran tämän esikuvat
otti kirveen joen pohjasta
Profeetta otti kevyeeseen raskaan
Antoi sinulle esimakua ja opetti
että Aatami viedään samoin puun avulla kurjuudesta takaisin paratiisiin"
"Kuka nyt sai sinut tuohon ajatukseen, Kuolema? Miksi nyt pelkäät, vaikket ole pelkoa tuntenut? Pelkäätkö arvotonta puuta
kuivaa ja hedelmätöntä
joka on pahantekijöiden ja veritöiden tekijäin teloitusta varten
Pilatus näet keksi tämän
uskoi minun neuvojani
Pelkäätkö sitä
pidätkö sitä mahtavana?
Se on sinun pelastava kostajasi
Kuka sinut on eksyttänyt?
Kuka on saanut sinut uskomaan,
että ristille joutunut ristiltä nousee ja kutsuu asumaan takaisin paratiisiin?"
"Äkkiä sinusta tuli hullu,
sinä muinoin nokkela käärme
risti tuhosi koko viisautesi
sinut vangittiin omaan verkkoosi
Ota silmä käteesi ja katso:
putosit omaan rotkoosi
Katso: tuo risti, jota sanot kuivaksi ja hedelmättömäksi
kantaa hedelmää
Sen sai aikaan sama valtikka,
joka vei kansan pois Egyptistä
Sillä hän vie nyt Aadamin takaisin paratiisiin"
"Lopeta, kurja Kuolema
lopeta onneton puheesi
sillä nuo sanat osoittavat sinun ajatuksesi
Pelästyitkö ristiä ja ristiinnaulittua!
Ei heistä kukaan pakene minua
sillä se on minun mieleni mukainen näytelmä
Minun tahdostani se taas tapahtui
Avaan haudan ja hautaan Kristuksen
että sinulla olisi kaksinkertainen tuska:
Hänen ristinsä ja hänen hautansa
Mutta minä katson sinua ja nauran
Kun Kristus on haudattu, tulen ja sanon sinulle:
'No kukas nyt vie Aadamin takaisin paratiisiin?"'
Kuolema huusi äkkiä Perkeleelle
sokea näkemättomälle
sokko sokolle: "Katso!
Mene pimeyteen, hapuile ettet putoa
ymmärrä, mitä sanon, typerys
se mitä teit, sammutti auringon
Tämä kerskauksen risti mullisti kaiken
tärisytti maan, peitti taivaan
särki kalliot ja esiripun,
herätti haudoissa olleet
ja kuolleet huutavat:
'Kuolema: ymmärrä nyt, mitä tapahtuu, sillä Aatami juoksee takaisin paratiisiin! '"
"Riittikö nasaretilaisen risti kauhistamaan sinua"
sanoi Perkele onnettomalle Kuolemalle
"sinut, joka olet kaikki tappanut,
sinutko tapettaisiin ristillä?
Jos sinä puuta pelkäät,
olisi sinun pitänyt pelätä Haamanin hirsipuuta
ja sitä oksaa johon Joel surmasi Sisareksen
ja viittä ristiä, joille Joosua Nunin poika naulasi häntä hallinneet
Eniten pelottakoon sinua Eedenin puu,
sillä se vei Aatamin ulos eikä tuo takaisin paratiisiin"
''Belial, nyt on aika sinun avata korvasi
nyt on aika näyttää sinulle ristin voima
ja ristiinnaulitun suuri valta
Sinulle risti on hullutus
mutta koko luomakunta näkee sen valtaistuimeksi
sille naulittu Jeesus on kuin hallitsija
Hän kuulee maantierosvon huutavan:
'Herra, muista minua valtakunnassasi"
Ja kuin valtaistuimelta hän vastaa:
"Tänään, sinä onneton, hallitset kanssani, sillä lähdet kanssani takaisin paratiisiin'''
Kun viekas lohikäärme kuuli tämän
se syöksyi esiin tuhottuna
näki, mitä oli kuullut:
rosvo todisti ristiinnaulitusta Kristuksesta
Tästä se järkyttyi lisää,
löi rintaansa ja sanoi
''Hän keskustelee maantierosvon kanssa
vaikka ei vastannut syyttäjille
Ei katsonut Pilatusta sanankaan arvoiseksi
nyt sanoo murhaajalle: ”Tule, elä makeasti!
Mitä on tapahtumassa?
Kuka on nähnyt teot tai kuullut sanat ristiltä
jotka hän sanoi rosvolle
joiden kautta hän vie hänet takaisin paratiisiin?"
Perkele korotti toisen kerran äänensä ja kirkui
''Kuolema, ota minut vastaan
sinun puoleesi minä käännyn
Sillä uskon mitä sanot, vaikka en ensin uskonut
Katso ristiä, jota kauhistuit
punaista vedestä ja verestä,
ja kauhistu
älä verta vaan vettä
sillä veri todistaa Kristuksen teurastuksesta
mutta vesi hänen elämästään
sillä elämä pulppuaa hänen kyljestään
Ei ensimmäinen vaan toinen Aadam
korotti Eevan, elävien äidin, takaisin paratiisiin
Näin sanoessaan Katala
tuskissaan myönsi joutuvansa kuoleman omaksi
Aivan varmoina he yhdessä itkivät romahdustaan:
"Mitä on tänä, mitä vastassa olemme
miksi romahdimme puun takia
Meidän tuhoksenne tuo puu sai kasvaa maan päällä
Jos olisimme antaneet hänelle katkeran mestauspölkyn
emme olisi saaneet sanalla aikaan makeaksituloa hänessä!”
"Voi minua, ole ystäväni"
''Voi minua, ole kanssani!"
"Yhdessä romahdimme - yhdessä itkemme
sillä Aadam viedään takaisin paratiisiin
Miksi emme muistaneet tuon puun esikuvia
sillä monta kertaa, monin tavoin
se tuli esiin pelastuneissa ja kuolleissa
Puu pelasti Nooan
koko uskoton maailma tuhoutui
Puu antoi Moosekselle kunnian
kun hän otti sauvan kuin valtikan
Siitä kuin syvyyden lähteistä virranneet vitsaukset saivat Egyptin voihkimaan
Mitä tämä teki nyt,
sen osoitti jo muinoin risti esikuvissaan
Mitä me itkemme?
Aadam lähtee takaisin paratiisiin"
”Odota, veli Kuolema"
sanoi huokaava Perkele
"Ole vaiti, ole vahva
vie käsi suullesi
Kuulen äänen, joka tuo ilon
kaiku toi korviini ilouutisen
Sanojen jyrinä kuin ristinpuun lehdet
Kristus huutaa kuin aikoisi kuolla:
"Isä anna heille . ..”
- mutta minut nujersi se, miten hän jatkoi
”anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät, jumalattomat!”
Sillä me tiedämme:
hän joka kärsii, on kirkkauden Herra
ja hän tahtoo viedä Aadamin takaisin paratiisiin
Miksi Valtias näytti Moosekselle puun
joka Merran luona teki vedestä makean
opetti mikä se oli ja minkä taimi?
Silloin hän ei sanonut
sillä ei tahtonut
nyt hän teki sen selväksi kaikille
Katso, hän teki kaiken makeaksi
mutta meistä pelkkää etikkaa
Meidän lähteestämme puhkesi kasvamaan risti
joka tuli maan päälle ja oli makea
Se joka ennen kasvoi ohdakkeita
levittää nyt oksia kuin Sorekin viinipuu
oksia jotka oksastetaan takaisin paratiisiin
''Nyt Kuolema, huokaa niin yhdyn valituksiisi
itkekäämme, kun katsomme puuta
jonka itse istutimme
joka muuttui pyhäksi rungoksi
jonka alla asuvat
jonka oksille tekevät pesänsä
rosvot, murhaajat, veronkiskurit, portot
syödäkseen makeaksi tekevää hedelmää puusta
- muinoin kuivasta
sillä niin kuin elämän puuhun he nojaavat ristiin
painautuvat siihen
he luottavat siihen
he pelastuvat siihen,
purjehtivat, pääsevät pois vaaroista
ja ankkuroituvat kuin rauhalliseen valkamaan
takaisin paratiisiin
''Varo, siis, tyranni, ettet ristiinnaulitse enää yhtäkään!"
"Varo sinäkin, Kuolema, ettet enää tapa kenenkään toivoa
”Me saimme tämän kokea
meidän mahtimme heitettiin pois
Meille tapahtui se mitä valitamme
opetukseksi tulevaisuutta varten:
Älköön kumpikaan meistä hallitko Aadamin sukua
sillä se on sinetöity kuin aarre
sillä on saviastiassa helmi, jota ei voi varastaa
sen vei itselleen ristin rosvo, kuten hänelle sopiikin
hän varasti ja hänet naulittiin ristille
hän otti helmen
ja hänet kutsuttiin takaisin paratiisiin''
Sinä korkein ja kunnioitettu
isien ja nuorten Jumala
Sinun vapaaehtoinen nöyryytyksesi tuli meidän kunniaksemme
Sillä rististä ne kaikki kerskaamme:
hänessä me olemme ristiinnaulinneet mielemme
jotta rakentuisimme ristin varaan ja laulaisimme lauluja sinulle, kaikkien Herra
Tarsiin laiva toi kerran Salomolle kultalastin,
yhtenä hetkenä
niin on kirjoitettu
Mutta sinun ristisi tuo
joka päivä
joka hetki
mittaamattoman rikkauden
sillä se vie kaikki takaisin paratiisiin
