Einari ja Ruth Koskenniemi

Anton Einari Koskenniemi (1881-1957) syntyi Padasjoella kansakoulunopettaja Adam Lindgrenin (1855-1927) ja Iida Maria o.s. Slöörin (1850-1919) pojaksi. Hän suunnitteli lähtöä lähetystyöhön Kiinaan Suomen Lähetysseuran kautta, mutta syvä uskon kriisi johdatti hänet evankelisen liikkeen yhteyteen. Hän tutustui hyvin turkulaiseen Gustaf Robert Enrothiin, joka oli likkeen johtavia maallikkoja ja mm. liikkeen perustajan Fredrik Gabriel Hedbergin ystävä. Einari Koskenniemi avioitui perheen tyttären Ruth Hilja Enrothin kanssa v. 1906. Lähetystyöstä hän ei luopunut ja ilmansuuntakin oli edelleen itä, mutta kenttä oli nyt Japani ja lähettäjä Evankeliumiyhdistys.

 Koskenniemet toimivat lähetystyössä Japanissa vuosina 1907-1912, ensin Tokiossa ja sitten Idassa, jossa he olivat ensimmäiset kristityt lähetystyöntekijät. Heille syntyi v. 1908 poika, Matti. Iidaan he rakensivat talon, jonka mukaan katu sai nimen "Ulkomaalaisenkatu" - muita ulkomaalaisia ei paikkakunnalla ollut.

Palattuaan Suomeen Einari Koskenniemi osallistui voimakkaasti teologiseen keskusteluun ja mm. toimitti teologista lehteä nimeltä Paimen. Luterilaista kansankirkkoa kohtaan kriittisistä kannoistaan huolimatta hän ei kuitenkaan lähtenyt mukaan luterilaiseen vapaakirkkoon, jonka osa evankelisesta liikkeestä perusti.

Einari Koskenniemi toimi loppuelämänsä Turussa samassa seurakuntavirassa. Tuomiokirkon kappalaisen virka muutettiin myöhemmin vastaperustetun Martin seurakunnan kappalaisen viraksi. Merkittävimmän elämäntyönsä hän kuitenkin teki Lutherin teosten suomentajana. Hänen kääntämiään teoksia ovat mm. kokoelma Vanhan testamentin tekstejä nimeltä Autuuden lähteillä, Galatalaiskirjeen selitys, Kirkkopostilla ja viimeisenä Sidottu ratkaisuvalta. Hän suomensi myös Evankelis-luterilaisen kirkon Tunnustuskirjat.