Slöörin suvun sukukronikka

Merkintöjä esi-isien muistelmista (koonnut Rafael Slöör?)

=================================

Slöörin suku on alunperin kotoisin Lounais-Saksasta ja on peräisin keskiajalta.   Mainittuna aikana vuoden 1520 tienoolla Pfalzissa eli saksalainen ritari Balthasar Slör, joka kuului uuden luterilaisen opin innokkaimpiin kannattajiin. Hän oli erään tuon ajan mahtavimman ja pelottavimman soturin, saksalaisen ritari Franz von Sickingenin uskollinen ja läheinen ystävä.

Tämä ritari Franz suojeli kaikkia niitä sorrettuja, jotka pyysivät häneltä tukea, erityisesti kavahtivat paavinvaltaa ja asettuivat pappistyranniaa vastaan. Ne, joita paavi ja hengelliset ruhtinaat vainosivat, saivat suojaa ja turvaa hänen valloittamattomana pidetyssä linnassaan, Ebernburgissa, jonne hän kutsui myös Balthasar Slörin.

Vuonna 1522 joutui ritari Franz riitaan Trierin vaaliruhtinas Richardin kanssa ja hyökkäsi tätä vastaan Trierin maille, jossa hän tuotti vaaliruhtinaalle suurta vahinkoa. Yllätyksestä huolimatta vaaliruhtinas ei menettänyt malttiaan vaan liittoutui Pfaltzin vaaliruhtinaan Ludwigin sekä Hessenin maakreivi Philipin kanssa.

Ritari Franz von Sickingen vetäytyi silloin suuren sotasaaliin kanssa ja asettui sen jälkeen vahvaan linnaansa Landstuhliin, joka sijaitsee Lauternin ja Zweibrückenin välillä.

Liittoutuneet ruhtinaat, joihin myös Baden liittyi, etenivät vuoden 1523 huhtikuun loppupuolella suurin voimin ja ryhtyivät piirittämään linnaa. Sickingen tajusi pian, että siitä tulisi taistelu elämästä ja kuolemasta. Jo seuraavassa toukokuussa oli piiritys edennyt niin, että osa linnan tornista oli ammuttu hajalle, ja ritari Franz, joka lähemmin tarkastelli halkeamaa, haavoittui kivivyörystä niin pahasti, että sekä hänen keuhkonsa että maksansa tulivat näkyville. Tuskin Sickingenin haavoja oli saatu sidotuksi, kun hänen arkailemattomuutensa ja järkähtämätön rohkeutensa jälleen näyttäytyi. Hän kirjoitti silloin kirjeen vanhalle ja uskolliselle ystävälleen Balthasar Slörille, joka tuolloin oleili Ebenburgissa, ja pyysi häntä oitis lähtemään Fürstenbergin kreivi Wilhelmin luo ja tämän sekä muiden tuttujen kumppanien kanssa kiiruhtamaan hänen avukseen. Mutta ruhtinaat saivat kirjeen haltuunsa ja tämä sai heidät entistä ankarammin tulittamaan linnaa.

--- Vihollisen suuren ylivoiman vuoksi havaitsivat piiritetyt olevansa toivottomassa asemassa. Toukokuun 8:ntena ehdotti ritari Franz neuvotteluja seuraavilla ehdoilla: antautua itse kaikkine Landstuhlissa olevine omaisuuksineen ruhtinaille, mutta kaiken muun hänen väkensä ja suojattiensa on päästävä loukkaamattomina lähtemään. Ruhtinaat hyväksyivät tämän ehdotuksen.

Seuraavanan päivänä suorittivat he marssinsa sisään linnaan, ja kuoleva sankari sai viimeisinä hetkinään vastaanottaa katkerimmat soimaukset luterilaisuuden kannattajille osoittamastaan hyväntahtoisuudesta.

Kun Sickingeniä ei enää ollut, valloitettiin vakuutteluiden vastaiseti myös hänen muut linnansa, kuin myös hänen ystäviensä omaisuus ja siten loppui koko sotaretkien vaihe.

Niiden joukossa, jotka joutuivat puille paljaille ja vainotuiksi, oli Bathasar Slör, joka pakeni vaimonsa ja lastensa kera Liivinmaalle Riian seudulle.  Myös siellä he joutuivat vainotuiksi ja he muuttivat vuonna 1527 Suomeen, jossa he asettuivat Mikkelin pitäjään Kymen läänissä.

Balthasar Slör, jolla oli vaimonsa kanssa useita lapsia, kirjoitti tuona aikana nimensä kahdella ö:llä (Slöör), eikä hän esittänyt aateluuttaan koskevia vaatimuksia Suomen aateliston keskuudessa. Hänen poikiaan ja tyttäriään meni naimisiin useiden suomalaisten sukujen kanssa, joiden joukossa on tunnettuja nimiä, kuten Brand[e]berg, Bastman, Sidensjö, Stolpe, ja Granberg.

Yllämainitusta Balthasar Slöristä polveutui suoraan alenevassa polvessa kruununvouti Jacob Slöör, joka asui Nastolan seudulla Suomessa. Hänen poikansa olivat:

- Jacob Wilhelm, makasiininhoitaja Mikkelissä, kuollut vuonna 1826,

- Carl Henrik, fältkamrerare, kuollut naimattomana Tukholmassa vuonna 1835,

- Jean, syntynyt Suomessa 1787, kuollut Wenersborgin kirkkoherrakunnassa vuonna 1839,

- Adam Anton, kuollut Välimerellä 1823

Tyttäret:

- Lovisa Albertina, naimisissa Suomessa (landf.) Smolanderin kanssa,

- Ulrica Sophia, naimaton, kuollut Mikkelissä.

Jean Slöör sai osakseen huolellisen kasvatuksen ja hänet määrättiin opiskeluaikansa jälkeen hoitamaan isänsä virkaa, mutta vuosina 1808--09 käydyn, Ruotsille niin epäonnisen sodan aikana hän päätti veljensä Carl Henrikin ja useiden ruotsinmielisten suomalaisten nuorukaisten kanssa liittyä Ruotsin ja Suomen armeijaan, ja mitä rankimmalla metsien ja luoksepääsemättömien kautta kulkeneella vaelluksella onnistuivat pääsemään venäläisten joukkojen lävitse ja saapua Suomen armeijaan tammikuun viimeisinä päivinä 1809. Hän sai toimen ruotsalais-suomalaisessa (komissariaatissa) ja kun rauha Ruotsin ja Venäjän välillä saatiin aikaan, seurasi hän sotajoukon mukana Ruotsiin ja palveli (kenttäkomissaarina) Saksassa ja Norjassa käytyjen sotien aikana.  Vuonna 1816 hän siirtyi yksityiselämään.