Mountain Fog

Erämaa kukkii - Mitä Jumalan sana vaikuttaa?

Erämaa kukkii - Mitä Jumalan sana vaikuttaa?


Sade erämaassa


Suomessa todella kuiva kesä on harvinainen, mutta monet meistä ovat sellaisen kokeneet. Viikosta toiseen aurinko paahtaa eikä sadepisaraakaan tule janoisille pelloille. Pellot paahtuvat kuumiksi ja kuiviksi. Jokainen ymmärtää, että sellaiseen maahan ei voisi kylvää mitään. Ajattele sitten siirtyväsi etelämmäs, Israelin maisemiin, ja hiekkaerämaahan. Siinä paahteessa kuuma tuuli kulottaa kaiken jo parissa päivässä. Mikään ei kasva eikä voi kasvaa.


Yhtenä päivänä koko erämaan yli lankeaa Jumalan lahja, siunaava rankkasade. Vain hetki ja kaikki muuttuu: Hiekkamaahan sopeutuneet kasvit alkavat puskea esiin kukintojaan ja pian koko erämaa on upeassa kukkaloistossa. Elämän vesi on muuttanut kaiken.

Juuri tätä taustaa vasten ymmärrämme Jesajan kirjan luvun 55 sanat:


6 Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää,

huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä!

7 Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas.

8 -- Minun ajatukseni eivät ole teidän

ajatuksianne

eivätkä teidän tienne ole minun teitäni,

sanoo Herra.

9 Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan

yllä,

niin korkealla ovat minun tieni

teidän teittenne yläpuolella

ja minun ajatukseni

teidän ajatustenne yläpuolella.

10 Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta

eivätkä sinne palaa

vaan kastelevat maan,

joka hedelmöityy ja versoo

ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän,

11 niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän.


Jumalan sanalla on voima ja vaikutus, jota ei kukaan voi estää saati kahlehtia. Tässä opetuksessa katsomme, mitä tämä merkitsee meille.


Jumalan sanaa ei tarvitse elvytellä


Kun pohdimme Jumalan sanaa ja sen merkitystä, eteemme aukeaa monta puhuttelevaa näkökulmaa. Yksi niistä on, että Jumalan sanaa ei tarvitse kaupitella eikä herättää elämään. Se pitää huolen itse itsestään: Meidän tehtävämme on vain pitää sitä esillä.


Jeesus kertoo vertauksen maamiehestä, joka kylvää siemenen peltoon (Mark. 4). Tämän jälkeen kylväjä menee kotiin ja nukkuu yönsä rauhassa: Hänen ei tarvitse kaivaa siemenestä kasvua, vaan se kasvaa itsestään. Juuri tällä tavalla on myös Jumalan sanan laita: Kun se kylvetään, siinä on voima, joka muuttaa maailmaa.


Paavali ja hänen työtoverinsa saarnasivat evankeliumia Tessalonikassa. Useimmat torjuivat evankeliumin, mutta eivät kaikki. Joku pysähtyi kuuntelemaan. Hän tunnisti ihmisten puheessa Jumalan kutsun. Sana vaikutti uskon. Paavali muistelee jälkeenpäin tätä kiitollisena. Tämä raamatunlause kannattaisi opetella aivan ulkoa, sillä se tiivistää erinomaisesti monta piirrettä siitä raamattukäsityksestä, mitä me sanomme luterilaiseksi:


Lakkaamatta me kiitämme Jumalaa siitäkin, että kun julistimme teille Jumalan sanaa, te ette ottaneet sitä vastaan ihmisten sanana vaan sinä mitä se todella on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä uskovissa. (1. Tess. 2:13).


Kuulijat siis kuulivat sanan, tunnistivat siinä Jumalan puheen, ja tästä Paavali kiittää Jumalaa. Tämä sana vaikuttaa edelleen niissä, jotka näin löysivät Kristuksen. Voimme sanoa sen myös toisin: Pyhä Henki toimi sanassa, vaikutti uskon ja alkoi hoitaa ihmistä.


Raskas Jumalan käsi


Puhutellessaan ihmistä Jumala ei välttämättä käytä vain vienoja sävyjä. Hyvin puhutteleva on Psalmin 32 laulajan kokemus:


Autuas se,

jonka pahat teot on annettu anteeksi,

jonka synnit on pyyhitty pois.

2 Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä.

3 Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni,

ruumiini riutui ja kuihtui.

Päivät päästään minä huusin tuskassani.

4 Öin ja päivin kätesi painoi minua raskaana.

Minun elämänvoimani haihtui

niin kuin kosteus kesän helteessä. (sela)

5 Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: "Tunnustan syntini Herralle." Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan.


Jumala pysäytti silloin ja pysäyttää edelleen ihmisen, jolla on hänen edessään salattavaa. Ihminen ei mene silloin mielellään Jumalan eteen, mutta Jumalalla on keinonsa. Jos Jumala on niin armollinen, että hän haluaa pysäyttää ihmisen ja kääntää hänet pois kadotuksen tieltä, ihminen voi joutua koville. Se on kuitenkin armollista kovistelua, sillä hän tahtoo vain saada rakkaan lapsensa omistamaan syntien anteeksiantamuksen Kristuksen ristissä ja ylösnousemuksessa.

Raamatun sanan voimaa kuvaa toisella kuvalla Heprealaiskirje:


Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. 13 Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili. (Hepr. 4:12-13).


Ihminen saattaa katsoa Raamattua kriittisesti ja pohtia, mikä osa siitä kelpaa hänelle ja mikä ei. Tässä kuvassa asetelma on aivan toisenlainen. Jumalan sana lukee meitä. Se arvioi ja tutkii, nuhtelee ja paljastaa, osoittaa ja erottelee. Tilinteko on edessä jokaisella ihmisellä. Jumalan armosta sitä saadaan tehdä täällä, armonvaltakunnassa, eikä vasta silloin kun on liian myöhäistä, viimeisellä tuomiolla.


Kylmä ja kuiva sydän


Raamatussa monet kuvat liittyvät toisiinsa ja asiat ovat usein osin päällekkäinkin. Luimme alussa siitä, miten Jumalan sana kostuttaa rutikuivan maan ja herättää sen elämään. Tämä tapahtuu myös yksittäisen ihmisen sydämessä: Jumalalle kuollut ja selkänsä kääntänyt sydän saa uudenlaisen virikkeen:


Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta. (1. Piet. 1:18)

Päätöksensä mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, että olisimme hänen luomistekojensa ensi hedelmä. (Jaak. 1:18).


Kuva uudesta syntymästä on puhutteleva: Jumala herättää sanallaan elämään ihmisen, joka on synnin ja epäuskon vuoksi kuollut hänelle. Sana siirtää kuolemasta elämään, omistamaan Kristuksen ja hänessä kaikki Jumalan valtakunnan aarteet. Ja siitä voi syttyä ilo ja kiitollisuus, jota kylmä ja kuiva sydän ei ole ennen tuntenut - joka tapauksessa siitä syntyy Jumalan lapsen asema.


Jumalan rakkaus uudistaa


Jumalan rakkaus uudistaa ihmisiä. Monet Uuden testamentin kohdat puhuvat, miten tämä tapahtuu: Roomalaiskirje yhdistää kuudennessa luvussa toisiinsa kasteen ja pyhityksen. Ehkä helpoimmin tämä hahmottuu Raamatun kuvaamien henkilöiden elämässä. Sakkeus oli publikaani, veronkiskoja ja julkisyntinen, kunnollisten ihmisten joukon ulkopuolelle sysitty. Kun hän kohtasi Kristuksen ja hänessä ehdottoman ja täydellisen Jumalan rakkauden, hän oli valmis antamaan pois rakkaita rahojaan ja korjaamaan tekemänsä vääryydet. Kun Kristus löysi Paavalin, kristittyjen vainoajan, hänen elämänsä muuttui täysin. Jumalan rakkaus muutti ja se muuttaa, se uudistaa ja ohjaa suuntaamaan elämäämme todellisen rikkauden mukaisesti.


Siunaavia sateita


Puhuimme alussa siitä, miten sade herättää henkiin kuivan maan. Meidän maatamme on siunattu monilla hämmästyttävillä herätyksen ajoilla. On ollut aikoja, jolloin kirkot ovat olleet tyhjillään ja harva on välittänyt Jumalasta. Sitten on koittanut aika, jolloin aivan tavalliset ihmiset ovat alkaneet etsiä Jumalaa ja hänen armoaan. On käynyt niin, että herätys on edennyt jokilaaksossa niin, että harva talo on jäänyt siltä koskematta. On uudistunut yksittäinen ihminen ja hänen perheensä, mutta myös seurakunta ja aikanaan koko kirkkomme on muuttunut.

Jumalan sanan voima ei ole vähentynyt. Jos Jumala tahtoo, hänen sanansa muuttaa rutikuivan erämaan ihanaksi puutarhaksi.