Mountain Fog

Salattu Jumala ja Raamattu


Salattu Jumala …

Miten olenkaan uurastanut, Jumala!

Miten olenkaan uurastanut, yli voimieni!

2 Minä olen järjetön luontokappale,

olen vailla ihmisen ymmärrystä.

3 Minä en ole saanut oppia viisautta enkä ole päässyt tuntemaan Pyhää.

4Kuka on noussut taivaaseen ja palannut sieltä? Kuka on koonnut käsiinsä tuulen? Kuka viittansa sisään kietonut vedet? Kuka pannut paikoilleen maan ääret? Mikä on hänen nimensä, mikä hänen poikansa nimi? Sinä tiedät kyllä.

5 Jumalan jokainen sana on tulessa koeteltu,

hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.

6 Hänen sanoihinsa älä lisää mitään -- hän vaatii sinut tilille, ja petoksesi tulee julki. (Snl. 30:1-6)


Monelle Jumala on suuri arvoitus. Miten ikinä häntä pohditaankin ja tuumitaan, mistään ei tunnu saatavan otetta. Jumalaa ei voi nähdä eikä häntä voida maalata. Hänen kanssaan ei voi keskustella eikä häneltä ei voi kysyä mielipidettä. Jumala on etäinen, kaukana, utukuva – ja onko häntä edes olemassa? Ihminen uurastaa yli voimiensa eikä koskaan voi käsittää.

Juuri tätä tarkoittaa luterilaisen uskomme yksi puoli – Jumala on salattu Jumala eikä ihminen voi häntä tavoittaa muualta kuin sieltä, missä Jumala haluaa tulla tavoitetuksi. Jumala on syntiseltä ihmiskunnalta salattu, koska hän on itse halunnut salata itsensä, kääntää selkänsä ja piiloutua. Eräs Kirkon opettaja sanoo näin: Ethän saa kiinni edes varpusta, ellei se tahdo. Miten sitten saisit kiinni Jumalan, jos hän ei halua olla tavattavissa ja tulla löydetyksi. Job, Raamatun suuri kärsijä, sanoo näin:


11. Hän kulkee läheltä, enkä minä häntä näe, hän kiitää ohitseni, enkä minä häntä huomaa. 12. Kun hän tempaa käsiinsä jotakin, kuka voi sen estää? Kuka sanoisi hänelle: "Miksi sinä noin teet?" 13. Mikään voima ei käännä pois Jumalan vihaa, hänen alleen lyyhistyvät Rahabin joukot.

14. Kuinka minä voisin käydä kiistaan Jumalan kanssa, kuinka voisin löytää sanat häntä vastaan? 15. Vaikka olisin kuinka oikeassa, en pystyisi hänelle vastaamaan. Voin vain rukoilla armoa häneltä, joka minut tuomitsee. 16. Vaikka hän ottaisi vastaan minun haasteeni, en usko, että hän suostuisi minua kuulemaan - 17. hän, joka myrskyllään iskee minut maahan ja aina vain lisää minun haavojeni määrää ilman mitään syytä. 18. Edes hengenvedon ajaksi hän ei anna minulle rauhaa, ei, hän lisäämistään lisää kärsimystäni. 19. Jos turvaudun voimaan - hänen on voima. Jos vaadin oikeutta, hän kysyy: "Kuka minut haastaa?" 20. Vaikka minä olen oikeassa, oma suuni joutuu tuomitsemaan minut. Vaikka olen syytön, hän tuomitsee minut väärintekijäksi. 21. Syytön olen. Mutta mitäpä minun elämästäni! Minä inhoan sitä. 22. Yhdentekevää! Siksi minä sanon: "Yhtä lailla hän tekee sinusta lopun, olitpa syytön tai syyllinen." 23. Kun tuhon ruoska iskee ihmisiin, hän ei välitä viattomien kärsimyksistä. 24. Kun maa on annettu kelvottomien käsiin, hän peittää tuomarien silmät. Ellei se ole hän - kuka sitten? (Job 11:11-24).


Me emme voi koskaan ymmärtää muuta Jumalaa kuin häntä, joka on ilmoittanut itsensä. Salattua Jumalaa ei sen sijaan kukaan voi lähestyä eikä ymmärtää. Joka sitä yrittää, pettyy yhä uudelleen, eksyy ja lopulta vihaa sitä omaa jumalaansa, jonka luuli löytäneensä, mutta jonka oli todellisuudessa itse tuottanut. Ja kuitenkin – Jumala on tavattavissa, nimenomaan armollinen ja rukoukset kuuleva, elävä ja todellinen Jumala. Hän on elävä persoona eikä nippu yleviä periaatteita. Hänet voi löytää ja hän löytää ihmisen. Mutta silloin pienen ihmisen tulee kuunnella tarkoin, mitä suuri Jumala sanoo.


… tulee lähelle Kristuksessa …


Jumala ei jäänyt kauas kirkkauteen katsomaan, miten surkeasti me syntiset selviämme tässä syntisessä maailmassa. Hän ei jäänyt vain odottamaan, miten päädymme kaikki lopulta kadotukseen. Hän välitti, hän tuli lähelle, hän rakasti. Hän toimi ja lähetti oman Poikansa meidän luoksemme. Raamattu sanoo näin:


Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.

Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! Hänhän sanoo:

-- Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun.

Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä. (2 Kor 5:19-6:2)


Kristillisen uskon ytimeen kuuluu kaksi asiaa, joita on hieman vaikea liittää toisiinsa. Ensimmäinen on hyvin avara ja toinen hyvin kapea. Ensimmäinen on se, että Isä Jumala ottaa vastaan erotuksetta jokaisen ihmisen Jeesuksen takia. Toinen on se, että ei ole olemassa mitään Jumalan pelastavaa armoa ilman Jeesusta ja hänen työtään.


Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6).


Ensimmäistä osaa on vaikea ymmärtää, koska se näyttää liian helpolta. Jumalan armo on kuitenkin ilmaista, muuten se ei ole armoa ollenkaan. Jumala oli Kristuksessa ja teki sovinnon maailman kanssa. Toinen osa tuntuu liian ahtaalta: Onko Jumalan armo tarjolla vain Kristuksessa eikä missään muualla? Juuri niin asia on. Kristus on paitsi tie myös ainoa tie Jumalan luo. On vain yksi tapa nähdä Jumalan rakastavat Isän kasvot ja se on olla tekemisissä Jeesuksen kanssa. Kristuksen torjujalla ei ole armahtavaa Jumalaa. Joka ei mene sisälle ovesta, ei pääse kivimuurin läpi. Molemmat puolet ovat totta: Täydellinen ja ilmainen armo Kristuksessa, mutta ainoastaan Kristuksessa.


Vietän kesäisin paljon aikaa merellä, Turun saaristossa. Joltakin putoaa joskus mereen puhelin. Se on siellä eikä sitä takaisin saa. Joltakin on irronnut perämoottori eikä sitä kukaan enää rannalle ongi. Mennyt on mennyttä. Nämä ovat harmin aiheita, mutta valtava lohdutus on siinä, mitä Jumalasta sanotaan Raamatussa:


”Jumala, onko sinun vertaistasi! Sinä annat synnit anteeksi ja jätät rankaisematta jäljelle jääneen kansasi rikkomukset. Sinä et pidä vihaa iäti, sinä olet laupias. Sinä armahdat meitä yhä, poljet syntimme jalkojesi alle. Kaikkisyntimme sinä heität meren syvyyteen.” (Miika 7:19-20)


Kun Jumala heittää kaikki meidän syntimme Kristuksen tähden meren syvyyteen, niitä ei ongi esille Pirukaan. Ei yksikään ihminen, ei yksikään enkeli. Ei kukaan.


… ja Raamatussa, Jumalan sanassa


Opetuksen alussa lukemamme Sananlaskujen sana kertoo ihmisestä, joka on etsinyt Jumalaa eikä ole häntä löytänyt eikä käsittänyt. Häntä tulee etsiä sieltä, missä hän tahtoo tulla löydetyksi eikä sieltä missä hän tahtoo kätkeytyä. Mistä Jumala siis löydetään?

Jumalan jokainen sana on tulessa koeteltu, hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat. (Sananl. 30:5)


Vain Raamattu tuo eteesi todellisen, elävän Jumalan eikä ihmisten kuvitelmaa. Ilman sitä jatkat koko loppuelämäsi sen suuren arvoituksen parissa, jota kukaan ihminen ei koskaan pysty ratkaisemaan. Jumala on tullut Kristukselle ihmisten luo ja kertonut, mitä hän meistä tahtoo. Nyt hän puhuu meille Raamatun välityksellä:


”Ne sanat, jotka olen teille puhunut, ovat henki ja elämä” (Joh. 6:63)

   Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa (2. Kor. 5:20).


Sen tähden se, joka kääntää selkänsä näille ohjeille, ei käännä selkäänsä ihmiselle vaan Jumalalle, joka antaa teihin Pyhän Henkensä (1. Tess. 4:8).


Jeesuksen sanat ja apostolien sanat


Toisinaan esitetään, että on erotettava toisistaan Raamatun sisällä Jeesuksen sanat ja hänen seuraajiensa sanat. Joissakin Raamatun painoksissa Jeesuksen sanat on painettu punaisella ja muut mustalla - näin siis tehdään selvä ero Jeesuksen sanojen ja muun välillä. Toiset sanovat suoraan, että Jeesuksen sanoja on seurattava, muiden ohjeita ei välttämättä. Tämä ajattelutapa on vieras sekä luterilaiselle raamattukäsitykselle että yleensäkin perinteiselle kristinuskolle. Me emme tavoita Jeesusta suoraan, ainoastaan apostolien kirjoitusten välityksellä.


”Joka kuulee teitä, kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut. Mutta joka hylkää minut, hylkää sen, joka on minut lähettänyt” (Luuk. 10:16)


Yksi meille annettu paketti


Monien ihmisten mielestä Raamatun sinänsä hieno opetus on joissakin kohdissa vanhanaikaista, ehkä loukkaavaa tai typerää. Kautta aikojen ja erityisesti viime vuosisatoina moni on tahtonut uudistaa kristillistä uskoa ja tehdä sen ajanmukaisemmaksi.


Luterilaiselle kristinuskolle Raamatun opetus on yksi, meille annettu paketti. Me emme ole Jumalaa luoneet, vaan Jumala on luonut meidät. Me emme ole kehitelleet opetusta Jeesuksesta ja hänen työstään, vaan se opetus on meille tie Jumalan luo. Me emme ole keksineet, miten ihmisen on elettävä täällä noudattaakseen Jumalan tahtoa. Me olemme saaneet uskon apostoleilta niin kuin viestikapulan käteemme. Meidän asiamme on opettaa sitä mitä Raamattu sanoo, sitä muuttamatta tai parantelematta.

Minäkin tietäisin monta Raamatun opettamaa asiaa, jotka kannattaisi nykyaikana panna tiukasti tiskin alle ja tarjota jotain nokkelampaa. Mutta me emme ole Jumalan myyntimiehiä tai selittelijöitä, vaan hänen palvelijoitaan.


Ei meillä ole muuta Jumalaa kuin hän, joka ilmoittaa itsensä Raamatussa. Mitä hän sanoo apostolien välityksellä, sitä me tahdomme itse noudattaa ja opettaa muille. Siksi kirkkoa sanotaan apostoliseksi.


Mitään toista evankeliumia ei kuitenkaan ole. Jotkut vain hämmentävät teidän ajatuksianne ja koettavat vääristää Kristuksen evankeliumia. Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme - vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli - hän olkoon kirottu. Toistan sen, minkä olen ennenkin sanonut: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu. (Gal. 1:7-9).


Niukka valo - mutta riittävä


Jumala on suuri ja hänen pyhyytensä käsittämätön. Raamattu ei kohota meitä Jumalan istuimen eteen. Se on niukka kirjakokoelma. Se kertoo tosin paljon. Paljon enemmän se kuitenkin jättää kertomatta.

Jos Jumala voi ja tahtoo poistaa kärsimyksen, miksi maailmassa on pahaa? Jos Jumala on kaiken Luoja, mistä Saatana on peräisin? Jos Jumala on kaikkivaltias, miksi hän ei pane Saatanaa kuriin jo nyt eikä vasta viimeisellä tuomiolla? Jos Jumala on suvereeni hallitsija, miksi hän ei antanut syntejä anteeksi vain päätään nyökäten - miksi tarvittiin Jeesuksen syntymä tähän maailmaan ja hänen viaton kärsimyksensä? Jos Jumala tahtoo kaikki ihmiset taivaaseen, miksi hän ei synnytä uskoa kaikkien maailman ihmisten sydämessä? Jos Jeesus on ainoa tie, mitä tapahtuu niille jotka eivät koskaan ole kuulleet Kristuksesta tai edes saaneet mahdollisuutta?


Raamattu ei ole huikaisevan kirkas aurinko. Se on kuin pieni lamppu, joka valaisee maailman pimeydessä yhden askelen kerrallaan. Tietäminen olisi hauskaa, ymmärtäminen usein välttämätöntäkin. On kuitenkin suostuttava siihen, että emme tiedä emmekä ymmärrä.


Jumalan sanan valo on niukka. Ei se tuo meille koko Jumalan sanomatonta kirkkautta. Tarpeeksi valoa se kuitenkin antaa. Tällä valolla on tultava toimeen ja tullaan mainiosti. Kertoohan Raamattu, kuka Jumala on, että hän rakastaa minua, antaa syntini anteeksi ja johdattaa iankaikkiseen elämään. Tämän elämän aikana on tyydyttävä siihen, mikä meille on ilmoitettu. Paljon opiskeltavaa jää taivaalliseen akatemiaan.


"Salatut asiat ovat vain Herran, meidän Jumalamme, tiedossa, mutta ne asiat, jotka hän on ilmoittanut, ovat tarkoitetut meille ja lapsillemme, että aina täyttäisimme tämän lain käskyt." (5. Moos. 29:28).