Herramme tie

Erkki Koskenniemi, pastori

erkki.koskenniemi@gmail.com

Edellinen

Seuraava

Rakastatko minua?

Oli pieni hetki tulen äärellä niin kuin Pietari oli ollut tulen äärellä ylipapin palatsissa. Silloin häneltä oli kysytty kolmesti Jeesuksesta ja hän oli raivokkaasti kieltänyt tuntemansa koko miestä. Nyt oli tilanne toinen. Järveltä nähtiin mies ja hänen ohjeensa mukaan saatiin valtava kalansaalis. Pietari kuuli viereltään kuiskauksen ja ymmärsi, että se oli Herra. Vesi vain pärskähti, kun Pietari hyppäsi veneestä ja ui maihin.

   Oli ihmeellinen hetki.  Oli syöty ateria, kuten ennenkin. Pyhän tunto ympäröi nuotiopiiriä. Ja sitten, aivan yllättäen Jeesus katsoi Pietariin ja kysyi:

 ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” (Joh. 21:15).

   Sillä hetkellä kymmenen muuta muuttuivat hetkessä sivullisiksi. Oli vain Jeesus ja Pietari, rakkaat ystävykset. Ja heidän välillään Pietarin kieltäminen, katkera itku ja synkkä toivottomuus. Nyt se asia oli nostettu esille ja otettu puheeksi. Vain he kaksi, vaikka muut istuivat aivan vieressä. Mutta kahden ystävän katsoessa toisiaan silmiin muita ei ollut olemassa.

- ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Ja sitten Jeesuksen vastaus:  ”Ruoki minun karitsoitani.”

   Sama kysymys uudelleen, sama vastaus. Vielä kolmannen kerran lähes samoin sanoin. Siinä Jeesuksen lämpimän katseen edessä käännettiin ympäri Pietarin sydämen kaikki kätköt, pohjia myöten.  Murrettu mies ei osannut kuin sopertaa: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Mitä muuta voi sanoa kerran rohkeasti tunnustanut, uskollisuuttaan vannonut ja tosipaikassa kolmasti ystävänsä pettänyt mies?

   Pietarilla oli totuuden hetki. Sitä ei seurannut nöyryytys eikä hylkääminen. Hän sai tehtävänsä takaisin. Ruokkia lampaita, seurata Herraa. Ja samalla hän sai evääksi sanan, joka aukesi vasta vuosikymmenien kuluttua: Tuli hetki, jolloin Pietarin hartioille sidottiin risti ja hänet vietiin sinne, minne hän ei halunnut mennä, teloituspaikalle. Mutta silloinkin Herra oli hänen kanssaan.

Tutki minut, Jumala,

katso sydämeeni.

Koettele minua,

katso ajatuksiini.

Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle. (Ps. 139:23-24)