Calm Sea

Lopuksi: Missä olemme, mihin menemme?

cmd.jpg


Olemme näiden jaksojen myötä jakaneet Paavalin matkan Korinttiin ja kysyneet, millaisen perhe- ja seksuaalimoraalin apostoli kohtasi kävellessään kaupungin porteista. Siellä asui kreikkalaisia ja roomalaisia, mutta myös juutalainen vähemmistö. Tässä kaupungissa Paavali opetti sitä, mikä Kristuksen Kirkon mukaan on oikein ja mikä väärin. Olemme varmaan huomanneet, että Korintin samoin kuin Ateenan ja Rooman tilanne ei suostu jäämään kahden vuosituhannen taakse. Kristinuskon merkitys on vähentynyt Euroopassa hämmentävän nopeasti.  Moni asia tuntuu hämmästyttävän tutulta. Eurooppa ennen kristinuskoa muistuttaa monilta osiltaan Eurooppaa kristinuskon jälkeen, eivätkä kristilliset kirkot ole olleet siihen valmiita. Perhe- ja seksuaalietiikan kohdalla haaste on vaikea. Oman maanosan historian tarkastelu on siksi epäilemättä hyödyksi.


Haasteesta huolimatta olen katsellut taaksepäin iloisena ja myös innostuneena. Luodessaan ihmisen mieheksi ja naiseksi Jumala antoi hyvyydessään lahjat, joista opettelen kiittämään Jumalaa. Oma vaimo, joka kaikista puutteistani huolimatta pysyy vierelläni, omat lapset ja lapsenlapset ja sukulaiset ovat aivan parasta mitä elämä on tarjonnut. Meillä jokaisella on haasteita ja vain osa niistä haasteista tulee ulkopuolelta. Suuri osa tulee oman takkini sisäpuolelta. Silti Uuden testamentin opetus rakkaudesta, perheestä ja avioliitosta muodostaa edelleen polun, jolle pastorina kutsun ihmisiä kiitollisena Jumalan hyvyydestä.

Yhteenvetoa


Tuoreet kristityt Korintissa ja kaikkialla opettelivat elämään uuden moraalin mukaan ja asettuivat näin selvään vähemmistöön. He eivät kuitenkaan olleet ensimmäisiä vähemmistössä eläneitä. Juutalaisten merkitystä kristillisen elämäntavan edeltäjinä on vaikea ylikorostaa. Kristityt seurasivat useimmissa asioissa äitiuskontoa niin kuin hai laivaa. Olivathan juutalaisen perhemoraalin periaatteet kirjattuina yhteisessä pyhässä kirjassa, Vanhassa testamentissa. Kristityt omaksuivat myös monia juutalaisten tulkintoja ja tapoja. Polku oli valmiiksi tallattu ja valtaosaltaan Kirkko kulki sitä.


Vastoin edelleen yleistä käsitystä antiikin ajan ihmiset osasivat ilmeisen tehokkaasti vähentää raskauksien määrää lääkkeillä, jotka sekä laskivat hedelmällisyyttä että aiheuttivat varhaisen abortin. Mikäli ei-toivottu lapsi kuitenkin syntyi, hänet saatettiin jättää heitteille tai surmata. Lapsi torjuttiin perheestä hylkäämällä pitkälti samoista syistä kuin nykyään abortilla: Hän saattoi olla vammainen, avioton tai väärästä isästä, haluttu lapsiluku oli täynnä tai lasta ei yksinkertaisesti tarvittu. Syntyvyyden rajoittaminen oli niin laajaa, että pieni lapsiluku aiheutti jatkuvaa päänvaivaa päättäjille ja lasten hylkäämisen painottuminen tyttöihin pahensi tilannetta. Nämä ongelmat ovat tuttuja nykyajan päättäjille, jotka ovat yhtä neuvottomia kuin edeltäjänsä parituhatta vuotta sitten: Monien maiden taloutta kuristaa aivan liian pieni syntyvyys ja Aasian maista puuttuu kymmeniä miljoonia tyttölapsia.


Juutalaiset eivät sallineet omiltaan lasten hylkäämistä eivätkä aborttia ja kristityt seurasivat heitä ensimmäisistä Uuden testamentin jälkeisistä teksteistä alkaen. Hämmästyttävä piirre eurooppalaisessa luterilaisessa kristillisyydessä on, että kaksi vuosituhatta ehdottomasti kielletystä abortista on tullut ehdottomasti sallittu, ja entisten valtiokirkkojen vastarinta on vaimeaa ja lähinnä muodollista. Naisen oikeus omaan kehoonsa kulkee yli Kirkon uskon, jonka mukaan Kaikkivaltias kuroo jokaisen ihmisen kokoon hänen äitinsä kohdussa. Ehkäisyn kohdalla Kirkko otti kolmannen vuosisadan puolivälistä alkaen oman linjansa: Juutalaisuus ei tuntenut sitä täyskieltoa, joka levisi Kirkkoon.


Ehkä eniten perinteisessä kristillisessä ympäristössä kasvanutta hämmentää kreikkalaisten ja roomalaisten miesten itselleen ottama avoin vapaus seksisuhteisiin sekä ennen avioliittoa että sen aikana. Vapaan roomalaisen miehen käytössä olivat omat orjatytöt ja -pojat, mahdollisesti hänen elättämänsä oma rakastajatar, pidoissa, kylpylöissä ja bordelleissa palvelleet miehet ja naiset sekä halvimpana ja pikaisimpana ratkaisuna kadulla elänyt köyhä kansa ja sen palveluiden tarjoajat. Nämä seksisuhteet alkoivat tyypillisesti fyysisen kykeneväisyyden myötä ja jatkuivat myös solmitun avioliiton aikana, vaikka vaimot eivät sallineet kaiken tapahtuvan heidän silmiensä alla. Antiikin aikana kurinalaisella elämäntavalla oli puoltajansa eikä himon valtaan heittäytyminen ollut kunniaksi, mutta irralliset seksisuhteet eivät leimanneet miestä mitenkään eikä niitä pitänyt syntinä kukaan. Leimaavatko ne vakiintuneen parisuhteen ulkopuolella enää meidän aikanamme sen enempää miestä kuin naistakaan?


Antiikin aika oli leimallisesti biseksuaalinen, mutta kristillinen Eurooppa torjui samaa sukupuolta olevien välisen seksin syntinä. Kahden vuosituhannen ajan Kirkko on vedonnut sekä Vanhan että Uuden testamentin teksteihin ja seurannut näin juutalaisten viitoittamaa tietä. Maailmansotien jälkeen muutos on ollut hämmentävän nopea sekä Euroopassa että Pohjois-Amerikassa. Tässä kohdassa Kirkko on yksiselitteisesti tienhaarassa: Seuraako se moraalissaan pyhiä kirjojaan vai lähteekö se kokonaan uudelle tielle. Jos se lähtee uudelle tielle, vanha eurooppalainen moraali tekee myös tältä osin paluun kristillisessä lännessä.


Avioliiton asema oli erittäin vahva kreikkalaisessa ja roomalaisessa maailmassa. Sen olemassaolon perusta oli laillisten lasten saaminen. Tyypillisesti vain avioliitossa syntyneet saivat tärkeän edun, kansalaisoikeuden. Siksi ei ollut kenellekään epäselvää, olivatko mies ja nainen naimisissa vai eivät. Avioliiton solmimistavat vaihtelivat, mutta useimmiten se katsottiin sopimukseksi ja siitä laadittiin dokumentti. Sopimus saatettiin myös purkaa, ja avioeron saattoi varsinkin Roomassa ottaa sekä nainen että mies, niin monta kertaa kuin halusi ja kutakuinkin mistä syystä tahansa, eikä asia näyt leimanneen osapuolia.


Kirkko seurasi juutalaista uskoa arvostaessaan avioliittoa ja kieltäessään seksisuhteet ennen avioliittoa ja sen ulkopuolella. Sen sijaan se lähti omalle polulleen kahdessa kohdassa, ja molemmissa niissä syynä oli Jeesuksen opetus. Juutalaisille avioliiton solmiminen ja lasten saaminen oli velvollisuus, mutta Jeesuksen sanoja seuraten Kirkko katsoi myös naimattomuuden Jumalan antamaksi mahdollisuudeksi ja alkoi muutaman vuosisadan kuluttua pitää sitä avioliittoa korkeampana vaihtoehtona. Juutalaisten parissa mies saattoi hylätä vaimonsa ja molemmat saattoivat vapaasti avioitua uudelleen muuten paitsi keskenään, mutta Kirkko kielsi avioeron ja uuden avioliiton sekä mieheltä että naiselta. Nimenomaan kysymys uuden avioliiton mahdollisuudesta puolison eläessä on eri kirkkokuntien keskuudessa haava, jonka äärellä tunnetaan suurta neuvottomuutta. Sielunhoidollinen hätä on suuri, mutta Jeesuksen omien sanojen yli on vaikea käydä.


Monet kreikkalaisen ja roomalaisen elämäntavan piirteet saattavat kauhistuttaa kristittyä lukijaa. Kokonaisuutena katsottuna on kuitenkin syytä nähdä, että se ei ollut moraaliton maailma. Oli olemassa moraali, mutta se ei ollut juutalaista eikä kristillistä moraalia. Ihmiset eivät olleet muuttuneet piruiksi, vaan elämällä oli säännöt ja käyttäytymisellä sovinnaiset rajat, ja niitä pidettiin hyvin järkevinä. Moraali paitsi salli myös rajoitti: Esimerkiksi aviorikosta pidettiin laajasti vääränä ja rangaistavana Myös meidän aikanamme länsimaisilla ihmisillä on järkeväksi katsottu ja sovinnainen perhe- ja seksuaalimoraali. Jotakin pidetään oikeana ja jotakin vääränä. Olisi tärkeää ymmärtää, millainen tämä käyttäytymissäännöstö kussakin ikäluokassa on. Vain niin voimme keskustella asiallisesti ihmisten emmekä olkiukkojen kanssa.

Kristinuskon vaikutuksen hiipuessakin muutamat asiat ovat säilyneet syvällä eurooppalaisessa oikeustajussa. Esikristillisessä Euroopassa pedofiliaa ei rajoittanut mikään muu kuin luokkajako ja tyttölapsia surmattiin huomattavasti poikalapsia enemmän. Nykyisessä Euroopassa pedofiili päätyy vankilaan eikä sikiön sukupuoli ole abortin peruste. Mutta toki muutkin kristillisen uskon ihanteet vaikuttavat täällä edelleen. Uskon että ne eivät ole menettäneet vetovoimaansa.


Pohdiskeluja


Kristuksen Kirkossa ovat aina läsnä menneisyys, nykyisyys ja esiripun toiselle puolelle ulottuva tulevaisuus. Emme ole vapaita ratkaisemaan asioita oman harkintamme mukaan, vaan otamme huomioon monille oudoksi käyneen tekijän, Kaikkivaltiaan Jumalan. Se asettaa omille ratkaisuillemme raameja, joiden rikkominen on vaikeaa. Nyt tarvitaan yhteistä pohdintaa, syventymistä Raamattuun ja Kirkon historiaan, mutta myös herkkää korvaa kuunnella sekä seurakuntalaisia, seurakunnan ulkokehällä olevia ja uskosta täysin vieraantuneita. Vain sillä tavalla voimme hoitaa meille uskottua tehtävää. Jokainen kristitty on kutsuttu valoksi maailmaan. Keskustelemme ihmisten kanssa koulussa, työpaikalla ja naapurustossa, ja koti ja sukulapsipiiri muodostavat valtavan tehtäväkentän.  Yhteinen moraali muodostuu kuuntelusta, keskustelusta ja yhdessä kulkemisesta. On aika laittaa aarteet esille ja olla valmis tarjoamaan niitä muillekin.


Eurooppalaisen elämäntavan muutoksen takana on muutama merkittävä tekijä. Maaseudulla suvut saattoivat elää samoilla sijoilla satoja vuosia. Avioliiton ulkopuolella syntyvän lapsen tehdessä tuloaan nuoren miehen oli vaikeampaa paeta vastuutaan kuin kaupungeissa, jonne teollisuus alkoi houkutella työvoimaa. Mutta ennen kaikkea muutoksen toivat ehkäisyvälineet. Niiden käytön yleistymisen myötä naisellekin tuli mahdolliseksi se, mikä miehelle on ollut mahdollista aina, eli harrastaa avioliiton ulkopuolella seksiä monenkin kanssa pelkäämättä raskaaksi tulemista. Lasta ei elämään ilmaannu, varsinkaan jos ihminen on valmis varmistamaan ehkäisyn abortilla. Kuten yleensäkin käy, on vienyt ja vie vuosikymmeniä ennen kuin käyttäytyminen ja moraali päivittyvät annettujen mahdollisuuksien mukaisiksi. Tutkimusten mukaan suomalaisilla naisilla on elämänsä aikana edelleen keskimäärin hieman miehiä vähemmän seksipartnereita. Määrä on kuitenkin yli viisinkertaistunut lyhyessä ajassa.


Kristinuskon vaikutuksen hiipuessa yhteiskunnassa kristityillä on kiusaus valita kristillisestä perhe- ja seksuaalimoraalista painotettavaksi haluamansa viipale, joka koskettaa häntä itseään mahdollisimman vähän. Tyypillinen tällainen viipale on samaa sukupuolta olevien liitto ja sen kirkollinen siunaaminen. Niin Raamatun vastainen kuin tämä ratkaisu olisikin se koskettaisi Suomessa suoraan vuosittain vain muutamia kymmeniä ihmisiä. Samaan aikaan abortteja tehdään vuosittain edelleen lähes kymmenen tuhatta, useimmat avioliitot alkavat esiaviollisella seksillä, avioeroja otetaan toistakymmentä tuhatta ja uusia avioliittoja toisen aviopuolisen eläessä solmitaan välittämättä Raamatun opetuksista. Kristillinen perhe- ja seksuaaliopetus on kuitenkin kokonaisuus, ei noutopöytä. Olemme enemmän kuin ymmärrämme samassa veneessä. Ketä ja kenen lähipiiriä nyt kuvatut ongelmat eivät kosketa?


Kirkko on joutunut elämään Raamatun ja Hollywoodin välissä ja näkemään, miten sille vieras seksuaalimoraali on valtaosiltaan vallannut takaisin kerran menettämänsä maanosan. Ennen kristinuskoa järkeväksi katsottu moraali katsotaan järkeväksi valtaosin myös kristinuskon jälkeen. Seksi ei ole enää vuosikymmeniin ollut tabu, vaan sitä on tarjolla kaikkialla. Kirkko on näin saanut vakavan haasteen, mutta nyt on sen aika esittää oma haasteensa: Oletteko aivan varmoja siitä, että kulkeminen sängystä toiseen tekee ihmisen onnelliseksi? Miksi siis tutkimustenmukaan suomalaiset rakastelevat selvästi vähemmän kuin muutama vuosikymmen sitten? Mitä varten pornon kulutus on kasvanut räjähdysmäisesti ja erityisesti nuoret kasvavat sen vaikutuspiirissä? Miksi ihmiset itkevät avo- ja avioerojen vuoksi ja miksi lapset joutuvat eroamaan äidistään tai isästään?


Kristillisen opetuksen mukaan Jumala on hyvä ja haluaa ihmiselle parasta. Siihen kuuluu turvallinen oma rakas, joka ei poistu elämästä vuosikymmenienkään jälkeen, omat lapset ja perhe, lapsen oikeus paitsi syntyä myös kasvaa turvallisessa perheessä, omat lastenlapset ja sukulaiset. Ihminen ei ole muuttunut vuosituhansien kuluessa miksikään. Jumala on luonut ihmisen, asettanut hänen sydämeensä kaipauksen ja siunannut avioliiton. Siksi esimerkiksi lapsen syliinsä ottanut äiti ja isä tietävät selittämättäkin, mistä on kyse. Raamatun opettama polku kutsui Korintissa ja se kutsuu edelleen, vaikka se ei ollut helppo silloin eikä ole helppo nyt.


Kristillisessä Euroopassa kasvanut sukupolvi saattoi luottaa siihen, että koulu, yhteiskunta ja varsinkin seurakunta ohjasi perheen lapsia oikealle tielle. Muutaman vuosikymmenen aikana tapahtunut muutos teki seurakunnista nopeasti uudenlaisen taistelukentän. Virallisen kirkon piirissä rintama romahti Suomessa nopeasti ja taistelua käydään enää muutamissa pesäkkeissä.


Ensimmäiseksi taistelukentäksi tulee tässä tilanteessa jokaisen ihmisen oma sydän. Uusi testamentti kehottaa jokaista kristittyä panemaan pois vanhan, syntiin langenneen olemuksensa ja pukeutumaan hänelle kasteessa annettuun uuteen ihmiseen (Room. 6). Tätä taistelua vanhan ja uuden välillä on käyty vuosituhansien aikana jokaisessa kristityssä sydämessä, mutta tällä hetkellä se on poikkeuksellisen vaativa. Ilman muiden tukea on vaikea kestää sitä vieraan moraalin tulvaa, jonka kohtaamme kaikkialla.


Eri puolilla Välimeren maailmaa eläneet juutalaiset olivat oppineet elämään vähemmistönä. Muiden kansojen moraali houkutteli lapsia ja nuoria. Heidän vastauksensa oli oma yhteisö, synagoga ja tarvittavan selkokielinen opetus. Tämän mallin omaksui myös varhainen Kirkko, joka muodosti yhteisöjä. Korintissa muut saattoivat elää toisin, mutta se ei käynyt kristittyjen parissa.  Uuden tien kulkijalla oli tukenaan yhteisö. Yksi ihminen tai yksi perhe eivät tahdo jaksaa paineessa. Tarvitsemme yhteyttä muiden kristittyjen ja muiden lapsiperheiden ja nuorten välillä. Tarvitsemme jatkuvaa ja kyllin selkeää opetusta, mutta ihminen ei opi vain kuuntelemalla. Jokainen kummi, isosisko ja -veli, nuori aviopari tai sinkku antaa elämällään oman todistuksensa, samoin kuin yhdessä pysyvä ja omaa liittoansa hoitava aviopari. Meidän on opittava uudelleen elämään vähemmistössä ja etsimään turvallisia yhteisöjä, vaikka se vaatisi vaivaakin.


Tällä hetkellä erityisesti nuoret ovat hämillään paitsi omasta myös muiden seksuaalisesta identiteetistä. Miten suhtautua ihmisiin, joiden moraali on aivan toisenlainen ja jotka saattavat katsoa sen kuuluvan omaan identiteettiinsä. Varovaisesti termiä mukaillen toivon kristityn määrittävän omaa identiteettiään näin: Olen kristitty ja sidoksissa Raamatun ohjeisiin. Omaan identiteettiini kuuluu kuitenkin myös se, että pidän jokaista ihmistä Jumalan luomana ja hänelle rakkaana, oli hänen uskontonsa, moraalinsa tai seksuaalinen suuntautumisensa mikä hyvänsä ja minun ymmärrykseni mukaan Jumalan tahdon vastainen. Kuka ikinä käveleekin minua vastaan kadulla, hän on Jumalalle rakas ihminen. Minä tiedän saaneeni Raamatussa Jumalalta suuret aarteet, joita tarjoan mielelläni muillekin.


On myös puhuttelevaa pysähtyä Korintin seurakunnan arjen eteen. Paavalin kirjoittaessa kirjettään kukaan Korintissa kasvanut ei ollut ollut kristitty viittä vuotta kauempaa. Kaikki synagogan ulkopuolelta tulleet pakanakristityt olivat saaneet näissä jaksoissa kuvatun sukupuolikasvatuksen. Varsinkin jokaisella miehellä oli varmaan takanaan omat polkunsa. Silti heidät otettiin seurakuntaan ja he opettelivat kulkemaan uutta tietä. Paavalin kirjeet osoittavat, että kipinät sinkoilivat. Seurakunnassa langettiin, mutta noustiin taas. Onko meillä seurakunnissamme tilaa niille etsiville ja haavoittuneille nuorille aikuisille ja vanhemmillekin, jotka tarvitsevat suurta Armahtajaa ja turvallista kotia?


Kristillinen perhe- ja seksuaalietiikka merkitsee edelleen valoa pimeän maailman keskellä. Nyt tarvitaan kipeästi niitä, jotka antavat sen valon valaista omaa ja muiden elämää.