Calm Sea

Tyttö varttuu, poika varttuu


Muistutin johdannossa siitä, että koko antiikin maailmaa ei pidä yrittää niputtaa muutamaan kappaleeseen. Kansojen meri kuohui erilaisia ihanteita ja vuosisadat muokkasivat niitä. Siitä huolimatta uskallan hahmottaa kreikkalaisen ja roomalaisen nuoren tietä ennen avioliittoa. Näkökulmana on ensin vapaan kansalaisen elämäntapa – orjien asemaan palaan tämän kappaleen lopulla.


Meidän ajastamme käsin katsoen tyttöjen ja poikien seksuaalikasvatus poikkesi toisistaan häkellyttävän paljon, ja syynä on yksinkertaisesti se, että tyttö tulee raskaaksi ja poika ei. Siksi tyttöjen naimaikä oli hyvin alhainen – viidentoista vuoden vaiheilla – ja heitä varjeltiin siihen asti tyypillisesti tarkoin. Klassisen ajan Ateenassa (Spartassa tilanne oli hiukan toisenlainen) naisen paikka oli kotona, kirjaimellisesti talon seinien sisäpuolella. Myöhemmän tiedon mukaan ateenalaiselle isälle oli mahdollista myydä esiaviolliseen seksiin ryhtynyt tyttärensä orjaksi (Plutarkhos, Solon, 23.2). Lysiaan (n. 445-380 e.Kr.) kirjoittama oikeuspuhe (ks. alla) väittää, että nuoret naiset eivät olleet edes nähneet vierasta miestä. Vaikka kirjoittaja liioittelisi paljonkin, vapaan perheen nuorella tytöllä ei varmaan ollut juuri mahdollisuuksia sukupuolisiin kokeiluihin ennen varsin nuorena solmittua avioliittoa. Eikä Lysias varmaan paljon liioittele, sillä vielä roomalainen Cornelius Nepos (n. 100 - n. 24 e.Kr.) ihmettelee teoksensa esipuheessa vielä parisataa vuotta myöhemmin, miten kreikkalaiset sulkevat naisensa sisähuoneisiin – roomalaisten tavan mukaan talon emäntä aterioi tietenkin vieraiden kanssa.


Kokonaan toisenlainen oli nuoren pojan tie. Eri lähteet kertovat, että poikaa vietiin orjatyttöjen ja katunaisten luo siitä saakka kuin hän oli tähän fyysisesti kykenevä. Avioliittoikä oli yleensä merkittävästi korkeampi kuin naisilla, yleensä noin kaksinkertainen (ks. alla). Tähän mennessä sekä hetero- että homoseksuaalisia kokemuksia oli ehditty hankkia huomattava määrä. Platonin Pidoissa aterialle myöhässä ja umpijuovuksissa saapuva ja eteisessä huilunsoittajatytön kainaloonsa napannut Alkibiades totisesti tunsi aiheensa, kun hän muiden tavoin piti puheen rakkaudesta. Vasta nuoruusajan jälkeen oli aika solmia avioliitto ja saada laillisia lapsia.


Aristoteles näyttää ohimennen tiivistävän sovinnaisen ateenalaisen sukupuolimoraalin sanoessaan, että miehen sopii siittää lapsia 30-vuotiaana. Sitä ennen seksillä oli ”muita tarkoituksia.” (Pol. 7.16 1335b). Näitä ”muita tarkoituksia” kuvaa varmaan erityisesti attikalainen uusi komedia, jonka vakiohahmoihin kuuluvat varakas isä, köyhä ja itseään katunaisena elättävä tyttö ja häneen hillittömästi rakastunut hulttiopoika. Filosofien sovinnaiseen opetukseen kuului toki, että mitkään nautinnot ja himot eivät saisi hallita viisasta ihmistä. Ei ollut kunniaksi kenellekään, että häntä hallitsee arpakuutio, herkuttelun himo tai liika viini. Seksuaalinen himo niin kuin muutkaan tunnemyrskyt eivät olleet suuressa kunniassa. Tuskin kukaan kuitenkaan rajoitti nuoren miehen esiaviollisia seksisuhteita.


Roomassa nuoren, vapaasyntyisen tytön vietteleminen oli rikos , joka johti vaikeuksiin tyttären isän kanssa. Roomalaisen pojan elämä sukukypsyyden ja avioliiton välillä oli sen sijaan lähteiden valossa hyvin samanlainen kuin kreikkalaisessa maailmassa. Tässä vaiheessa kukaan ei odottanutkaan muuta kuin että hänellä oli monia partnereita – tai tarkemmin sanottuna seksiobjekteja. Sen sijaan aviovaimot hänen tuli jättää rauhaan. Perinteisten roomalaishyveiden ruumiillistuma Marcus Porcius Cato (234-149 e.Kr.) toki tuli varta vasten Floralia-juhlaan paheksumaan siveettömyyttä ja poistumaan näyttävästi siinä vaiheessa kun tapahtui se, mitä kaikki odottivat ja katunaiset heittivät pois vaatteensa (Martialis,1. proem.). Kuitenkin hän näki nuoren miehen tulevan porttolasta ja onnitteli häntä hyvästä valinnasta: Silloin kun häpeällinen himo täyttää suonet, porttola on nuorukaiselle paljon parempi paikka kuin toisen miehen aviovuode (Horatius, Epist. 1,2,31-35). Kuuluisa asianajaja ja valtiomies Cicero (106-43 e.Kr.) puolusti nuorta miestä viittaamalla ludus-vaiheeseen ja asiaan kuuluvaan vilskeeseen (Cael. 28). Varro (116-27 e.Kr.) yllyttää nuoria elämään kiireesti tätä ludus- vaihetta, joka sallii yhtä ja toista (Men. 87).


Roomalaiselle miehelle seksin saaminen oli helppoa. Jollakin oli varaa elättää omaa lemmikkiä, joka oli vain hänen käytössään. Vapaalla miehellä olivat käytettävissään hänen omat orjansa. Palveluksia oli helposti tarjolla myös kylpylöissä tai niiden liepeillä sijainneissa porttoloissa. Sellaisista Pompeijin hyvin säilynyt rakennus seinälle raapustettuine nimineen, tarjolla olevista palveluineen ja hinnastoineen antaa selkeän kuvan. Mutta näiden lisäksi kaduilla eli myös köyhiä naisia, joilla oli tarjottavana vain porttikäytävä, fornix, josta on johdettu sana fornication.


Vaikka myöhäisantiikissa virta vei tässä kysymyksessä kuten yleensäkin kohti askeettisia ihanteita, en tunne yhtään antiikin ajan opetusta, jonka mukaan roomalaisen miehen olisi pitänyt saada ensimmäiset sukupuolikokemuksensa vasta avioliitossa. Kuten mainittu, ihmisen tuli joidenkin virtausten mukaan elää yleensäkin kurinalaista elämää, ja se ulottui tällekin alueelle. Silti seksi ennen avioliittoa ja monen kanssa ei ollut roomalaisesta näkökulmasta miehelle häpeä eikä rikos eikä varsinkaan synti, kunhan aviovaimot jätettiin rauhaan. Myöskään kreikkalaisten tai roomalaisten jumalat eivät välittäneet, mitä ihmiset makuuhuoneissa tekivät.


Tyypillinen kreikkalainen ja roomalainen elämäntapa oli suuri ongelma juutalaisille, jotka olivat vuosisatojen ajan eläneet ei-juutalaisten parissa. Helpointa juutalaisen tapakulttuurin varjeleminen oli Palestiinan lähes puhtaasti juutalaisissa pikkukylissä. Täällä sosiaalinen kontrolli oli varmaan varsin tiukkaa. Vaikeuksia tuli silti Palestiinassakin, koska monin paikoin juutalaiset ja pakanat asuttivat kaupunkeja rinnakkain. Varmaan vaikeimmillaan tilanne oli vaikkapa Egyptin Aleksandreiassa, jossa elettiin hyvin läheisessä kontaktissa muiden kansojen kanssa.  Juutalaisen yläluokan pojat saattoivat jopa saada saman koulutuksen kuin kaupungin kreikkalaiset ylimykset. Sulautumisen vaara oli ilmeinen. Mitä tehdä, kun luokkatoverin elämäntapa alkoi houkuttaa?


Harva tietää, että kristillisen kirkon myöhemmin käyttämien katekismusten ensimmäiset esikuvat kirjoitettiin Jeesuksen ajan juutalaisten parissa ja että niitä käytettiin nimenomaan Egyptissä. Valitettavasti meille ei ole säilynyt yhtään niistä kokonaisena. Monien teosten lähes sanatarkat lainaukset auttavat kuitenkin hahmottamaan kadonneiden teosten sisältöä. Ainoa tapa estää sulautumista oli jatkuva ja selkokielinen opettaminen. Eivätkä katekismukset olleet suinkaan ainoa keino.


Varhaisten juutalaisten moraalin käsikirjojen keskeinen alue on nimenomaan sukupuoli- ja perhe-etiikka. Josefos käyttää yhteistä opetusperinnettä tehdessään yhteenvetoa juutalaisesta laista (Apionia vastaan 2). Täällä hän sanoo selvästi, että aviomiehen on yhdyttävä ainoastaan vaimoonsa ja että muu on jumalatonta. Sama opetustraditio on nähtävissä niissä heksametrisäkeissä, jotka meille tuntematon juutalainen kirjoitti satoja vuosia aikaisemmin eläneen kreikkalaisen Fokylideen nimiin. Esiaviollinen seksi torjutaan voimakkain sanoin – neitsyt on pidettävä lukkojen takana hääpäivään asti (215). Suuri Aleksandreian oppinut Filon kirjoitti suppean teoksensa kymmenestä käskystä ja laajemman, jossa käsitteli käskyjä tarkemmin. Näissä hän tuomitsee selkeästi esiaviollisen seksin.


Meille on säilynyt vain murusia siitä, mitä juutalaiset opettajat saarnasivat synagogissa. Onneksi kuitenkin muutamien juutalaisten kirjailijoiden teoksia on säilynyt varsin laajasti. Niiden vertailu paljastaa mielenkiintoisen tradition. Kun Raamatun kertomuksia kerrottiin, niitä ei välttämättä toistettu sellaisinaan. Ne kerrottiin elävästi, selittäen, supistellen ja laajennellen – juuri niin kuin on aina ollut tapana kristillisissä pyhäkouluissa. Muutamat laajennukset osoittavat, miten Vanhan testamentin kertomusten esittäminen oli myös osa juutalaista seksuaalikasvatusta.


Yksi tarkoitukseen sopiva kertomus on, miten Joosef myytiin orjaksi ja hän päätyi Potifarin taloon. Siellä rouva Potifar iski häneen silmänsä ja alkoi vaivata häntä ehdotuksillaan (1. Moos. 39). Tämä kertomus oli juutalaisille opettajille aarre ja siihen palataan usein ja eri näkökulmista. Filonille se tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden opettaa, miten juutalainen nuori mies elää elämäänsä. Hän lisää Raamatun kertomukseen Joosefin laajan puheen emännälleen. Siinä hän kuvaa juutalaista perhe-etiikkaa näin:


Mihin olet minua pakottamassa? Me heprealaisten jälkeläiset seuraamme omia tapojamme ja lakejamme. Muiden kansojen parissa pojan sallitaan neljätoistavuotiaasta lähtien käyttää rangaistusta pelkäämättä hyväkseen katunaisia, porttoja ja ketkä vain omaa ruumistaan kauppaavatkin. Meillä taas portto ei saa edes elää, vaan rangaistuksensa tästä ammatista on säädetty kuolema. Ennen laillista avioliittoa emme tiedä muista naisista, vaan menemme avioon koskemattomana koskemattoman naisen kanssa.  Tavoitteenamme ei ole nautinto, vaan laillisten lasten saaminen. Olen säilyttänyt itseni puhtaana tähän päivään asti enkä aio alkaa lainrikkomista aviorikoksesta (De Iosepho 42-44).


Filon kuvaa ei-juutalaisten kansojen elämäntavan juuri sellaisena kuin sen kohtaamme lähteissä. Kreikkalaisessa maailmassa esiaviollinen seksi ei ollut nuorelta mieheltä kielletty. Sen sijaan Filonin mukaan juutalainen mies elää toisin, ja Joosef on tästä esimerkki kaikille. Sulhasella ei ollut seksikokemuksia ennen avioliittoa, kuten ei morsiamellakaan. Kaksi eri kulttuuria törmäsi toisiinsa Filonin mukaan Potifarin talossa. Totta kai hänen varsinainen huolensa oli se törmäyskurssi, jonka hän näki jatkuvasti satoja vuosia myöhemmin, oman aikansa juutalaisen ja kreikkalaisen nuorison tapakulttuurissa.


Myös Josefos käyttää samaa kertomusta opettaakseen laajasti juutalaista seksuaalietiikkaa. Joosefilla ei ollut tuohon mennessä yhtään naista eikä hän halunnut ensimmäiseksi isäntänsä vaimoa (Ant. 2,40-59).


Juutalaisten opettajien opetus on siis selkeä. Todellisuus saattoi kuitenkin olla varsin toisenlainen. Jos opetukset olisi omaksuttu sellaisenaan, Josefoksen ei olisi tarvinnut torjua porttojen avioliittoja ja sanoa, ettei heidän avioitumisensa yhteydessä annettuja uhreja oteta vastaan (Ant. 4,245). Ohimennen mainittu käytäntö osoittaa, että avioliiton solmimisen yhteydessä tavattiin toimittaa uhri, mikä tässä tapauksessa ei siis sopinut. Joku porttojenkin tarjoamia palveluja käytti, minkä Uusi testamenttikin toistuvasti osoittaa.


Jeesuksen opetus kulkee tässä kuten monessa muussakin asiassa tuttuja juutalaisia polkuja. Hän lainaa säädöstä, jota me sanomme kuudenneksi käskyksi, ja lataa tiukan tarkennuksen:


27 "Teille on opetettu tämä käsky: 'Älä tee aviorikosta.' 28 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. 29 Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. 30 Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. (Matt. 5:27-30).


Tuorein suomalainen kirkkoraamattu puhuu tässä aviorikoksesta. Kreikankielinen sana onkin suora lainaus dekalogista ja tarkoittaakin juuri tätä. Siitä huolimatta Jeesuksen opetus ulottuu varsinaista aviorikoksen toteuttavaa sukupuoliaktia laajemmalle. Yleensäkin teko, tässä kohdassa seksuaalinen kosketus, on vasta viimeinen vaihe siinä prosessissa, joka alkaa sydämestä. Jo toisen himoitseminen merkitsee astumista sille alueelle, jossa hänen olemustaan on loukattu.


Tyypillisen kreikkalaisen ja roomalaisen elämäntavan tarkastelu avaa silmät ymmärtämään erityisesti Paavalin Ensimmäistä korinttilaiskirjettä. Tätä kirjettä kirjoitettaessa yksikään Korintissa kasvanut ihminen ei ollut tunnustanut kristillistä uskoa kauemmin kuin viisi vuotta, koska Paavali saapui Korinttiin v. 49 ja Ensimmäinen korinttilaiskirje on kirjoitettu ilmeisesti vuonna 53. Osalla seurakunnasta oli juutalainen tausta ja sen mukana epäilemättä myös pääpiirteissään sama käsitys perhe- ja seksuaalietiikasta kuin Paavalilla ja muilla opettajilla. Sen sijaan kaikki kreikkalaisessa ympäristössä kasvaneet miehet olivat saaneet sellaisen seksuaalikasvatuksen kuin edellä kuvasin. Nyt uusi usko vaati sitoutumaan aivan toisenlaiseen elämäntapaan, eikä ihme että kipinät sinkoilivat. Viidennessä luvussa Paavali löylyttää miestä, joka elämäntapa ei sopinut yhteen uuden elämän kanssa:


”Olen kuullut, että teidän keskuudessanne on haureutta (porneia), jopa sellaista mitä ei tavata edes pakanakansojen parissa: eräskin elää äitipuolensa kanssa. Ja te vielä pöyhkeilette, vaikka teillä olisi ollut syytä surra ja erottaa joukostanne mies, joka on syyllistynyt tuollaiseen.” (1. Kor. 5:1-2).


Paavali ei epäröi antaessaan ohjeitaan. Seurakunnan on hylättävä mies ”Saatanan haltuun” – kirkkokuri on siis ollut hänen seurakunnissaan hyvin tiukkaa. Kuudennessa luvussa hän lataa Korintin seurakunnan eteen peruskurssin siitä, miten kreikkalainen ja kristillinen seksuaalimoraali erosivat toisistaan:


”Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat (pornoi) eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat (moikhoi), eivät miesten kanssa makaavat miehet (malakoi, arsenokoitai), eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.


"Kaikki on minulle luvallista" -- mutta kaikki ei ole hyödyksi. "Kaikki on minulle luvallista" -- mutta en saa antaa minkään hallita itseäni. Ruoka on vatsaa ja vatsa ruokaa varten, ja Jumala on tekevä molemmat tarpeettomiksi. Mutta ruumis ei ole siveettömyyttä (porneia) vaan Herraa varten, ja Herra on ruumiinkin valtias. Jumala on herättänyt kuolleista Herran ja on voimallaan herättävä meidätkin. Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen ruumiin jäseniä? Ryhtyisinkö siis tekemään Kristuksen jäsenistä porton jäseniä? En ikinä! Ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, on samaa ruumista hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Mutta joka liittyy Herraan, on samaa henkeä hänen kanssaan.


Pysykää erossa haureudesta (porneia)! Kaikki muut synnit, joita ihminen tekee, kohdistuvat muualle kuin hänen ruumiiseensa, mutta siveetön teko (ho porneuon) osuu ihmisen omaan ruumiiseen. Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!”


On syytä panna merkille Paavalin käyttämät sanat. Moikheia ja samaa kantaa olevat sanat tarkoittavat aviorikosta, siis suhdetta toisen aviopuolisoon. Porneia on merkitykseltään laajempi ja viittaa tässä epäilemättä muihin seksisuhteisiin, siis kaikkiin avioliiton ulkopuolisiin tai esiaviollisiin suhteisiin. Opetus seuraa siis selkeästi juutalaista seksuaalimoraalia.


Ei ole vaikeaa ymmärtää Korintin seurakunnan tilannetta. Varsinkin miesten osalta korinttilainen elämäntyyli ja epäilemättä rikas tapakulttuuri poikkesivat hyvin vahvasti siitä, mitä Paavali ja muut kristityt opettajat vaativat käännynnäisiltä. Siksi seurakunnassa opeteltiin uutta, uudistuttiin, langettiin vanhaan ja yritettiin taas alkaa alusta.


Meille tuntematon Heprealaiskirjeen kirjoittaja antaa konkreettisia elämänohjeita vain lyhyesti. Yksi niistä liittyy seksuaalietiikkaan:


Pitäkää avioliitto kaikin tavoin kunniassa älkääkä häpäiskö aviovuodettanne, sillä Jumala tuomitsee siveettömät ja avionrikkojat. (Hepr. 13:4).


Nyt tulkinta näyttää helpolta: Kun Jumala tuomitsee siveettömät (pornous)  ja avionrikkojat (moikhous),  jälkimmäinen vaatii uskollisuutta avioliitossa olevilta, edellinen varoittaa kaikista muista seksisuhteista. Kuten Paavalin kirjeissä juutalaisen uskon viitoittama linja hahmottuu selkeästi. Entistä selkeämpi se on siellä, missä seurataan suoraan juutalaisia moraalin käsikirjoja, kuten Barnabaan kirjeessä ja Didakhessa:


Älä harjoita huoruutta, älä tee aviorikosta äläkä häpäise poikia (Barn. 19:4)

Älä tapa, älä tee aviorikosta, älä häpäise poikia, älä harjoita huoruutta, älä varasta, älä harjoita noituutta, älä sekoittele myrkkyjä (Did. 2:2)


Jeesuksen ajan juutalaisten tapaan myös ensimmäisten kristittyjen oli opeteltava elämään vähemmistössä. Se ei ole koskaan ollut helppoa ja jatkuva muistuttaminen asiasta osoittaa, että sydämissä käytiin jatkuvaa taistelua vanhan ja uuden välillä.


Antiikin lähteiden hiljaisuus on armahtanut meidät monilta järkyttäviltä asioilta. Niihin kuuluu myös monien juutalaisten ja kristittyjen vaiennettu ääni. Antiikin aikana orjan seksuaalisuus ei ollut hänen omassa vallassaan. Monet lähteet kertovat siitä, miten orjatyttö tai orjapoika oli isännän suosikki. Itse asiassa myös roomalaisilla naisilla oli omia lemmikkilapsiaan. Kaikkia heitä ei toki käytetty seksiobjekteina, mutta se näyttää olleen tavallista ja ainakin se oli laillista. Orjahan oli omistajansa omaisuutta. Petroniuksen (k. 66) satiiri Trimalkion pidot kertoo ökyrikkaan nousukkaan Trimalkion kodista. Samalla Petronius kertoo myös orjapojasta, jonka nimi on totta kai Kroisos. Ruma ja lihava poika, joka oli isäntänsä silmäterä, sai tehdä herralleen vieraiden silmien edessä juuri mitä huvitti (Trimalkion pidot, 64). Varmaan isännän seksuaalinen huomio on katsottu usein myönteiseksi asiaksi – Josefoksen mukaan rouva Potifar olettikin Joosefin pitävän hänen huomiotaan onnenpotkuna ja yllättyi orjansa vastustelusta (Ant.2,40). Mutta mitä tapahtui silloin, kun isäntä ei jättänyt omassa talossaan rauhaan edes koiraa, kuten Petronius sanoo erästä vanhasta miehestä (Trimalkion pidot, 43), mutta orjan oma usko kieltää sängyn jakamisen hänen kanssa? Muutamat lähteet kantavat korviimme kaukaisen valituksen. Ehkä nimetön kertoja, joka kuvailee yksityiskohtaisesti Joosefin vaikeuksia rouva Potifarin kanssa, tahtoi antaa samalla mallin omille heimolaisilleen: Oli parempi olla vaikka vankilassa hakattavana kuin suostua emännän tai isännän toiveisiin. (T. Jos.). Mitähän vaikkapa Ensimmäisen Pietarinkirjeen vastaanottajat ovat tällä alueella joutuneet omissa kodeissaan kärsimään?


Pohdittavaksi

- Millaista olisi asettua nuoren tytön tai pojan elämään

- Kreikkalainen ja roomalainen moraali sallivat nuoren pojan lentää kukasta kukkaan, mutta kielsivät tämän mahdollisuuden nuorelta tytöltä. Joko meidän aikamme sallii sen erotuksetta molemmille ja onko se tekemässä ihmisistä onnellisempia?

- Miten juutalainen tai kristitty perheenisä tai perheenäiti katselivat omien lastensa kasvamista keskellä kreikkalaista tai roomalaista maailmaa

- Koeta asettua juutalaisen tai kristityn orjan asemaan