Aviorikos – moraalista ja moraalittomuudesta

Vanhojen kirkkokuntien rapistuessa monet vanhoja aikoja muistelevat puhuvat ”moraalittomuudesta.” Ilmaisu on sekava ja epätarkka. Usein kyse ei ole moraalin puutteesta, vaan siitä, että moraali on aivan erilainen kuin perinteisillä kristityillä. Moraaliton ihminen toimii toisin kuin mitä pitää itse oikeana. Sellaisia ihmisiä on toki ollut kaikkina aikoina, mutta usein ihmisen moraalikoodeksi ja samoin ympäristön sosiaalinen kontrolli ovat hyvinkin tarkkoja – mutta millaisia ne ovat?  Mitä pidettiin oikeana ja vääränä silloin ja mitä pidetään nyt.

Oman aihepiirimme kohdalla mielenkiintoinen kysymys on aviorikos, ja erityisesti kreikkalais-roomalaisen maailman vuoksi se on määriteltävä selvästi. Nyt kyseessä eivät ole vapaat suhteet ennen avioliittoa tai ulkopuolella (niistä on puhuttu tässä sarjassa aiemmin), vaan avioliitossa olevan seksisuhde toisen avioliitossa olevan kanssa.  Juuri tällä kohdalla on hyvä luoda silmäys sovinnaiseen kreikkalaiseen ja roomalaiseen elämäntapaan.

Varsin hyvän ikkunan roomalaiseen maailmaan antaa Horatiuksen satiiri. Siinä hän kuvaa avionrikoksesta kiinni jääneen miehen kohtaloa. Aviomies palaa yhtäkkiä paikalle, koirat haukkuvat hurjina, salasuhteesta tietoinen orjatyttö alkaa parkua tietäen että nyt hurjistunut aviomies murskaa hänen sääriluunsa. Ellei ylimääräisen miehen pako onnistu, kuormarengit käsittelevät Horatiuksen mukaan miestä tavalla, jota on paras olla kuvaamatta.

Kreikkalaisessa maailmassa ei ainakaan Ateenassa kiinni jääneen avionrikkojan kohtalo ollut sen parempi. Ateenan ensimmäisen lainsäätäjän Drakonin lait sallivat ilmeisesti aviomiehen tappaa verekseltään kiinni jäänyt avionrikkojamies (Demosthenes, 23.53; Lysias 1.30-31). Huomattavasti Horatiusta siistimpää kieltä käyttävän Aristofaneen mukaan (Pilvet) miehen ahteriin tungettiin vihanneksia.

Seksuaaliset tarpeet on siis syytä tyydyttää muualla kuin toisen miehen vaimon sängyssä. Horatius muistuttaa perinteisesti moraalivartijaksi katsotun Caton hyväksyvistä sanoista porttolasta palaavalle nuorelle miehelle. Runoilija itse kertoo tyytyvänsä himon hetkellä orjatyttöön tai -poikaan. Koko satiiri on huumoristaan huolimatta syvästi moraalinen ja rajoittava: Runoilija kehottaa Rooman miehiä nimenomaan pysymään irti aviovaimoista. Muunlaisiakin runoilijoita oli olemassa samassa keisari Augustuksen piirissä, jossa Horatiuskin runojaan sepitti. Keisari karkotti Ovidiuksen Roomasta meille tarkemmin tuntemattoman skandaalin vuoksi eikä koskaan suostunut hänen epätoivoisiin armahduspyyntöihinsä. Koti-ikävää potevalle runoilijalle jäi vain mahdollisuus kirjoittaa kokoelmansa Tristia- Haikeita lauluja, jotka eivät sydämestään loukkaantunutta keisaria hellyttäneet. Tiettyjä rajoja ei saanut ylittää.

Kuten edellä on kuvattu, kreikkalaisen tai roomalaisen aviomiehen seksielämä ei suinkaan rajoittunut avioliittoon. Sen sijaan vaimon kohdalla raja oli ehdoton. Jos vaimo ei pystynytkään rajoittamaan miehensä menoja, aviomiehet eivät suostuneet jakamaan omaa vaimoaan muiden kanssa. Yhtä ja toista toki tapahtui. Martialis kuvaa runoissaan (esim. 1.73), miten aviorikokset olivat Roomassa hyvin yleisiä. Runoilijat eivät olleet totisesti ainoita avionrikkojia. Lähteet kertovat useiden ylimysten eronneen vaimoistaan heidän uskottomuutensa vuoksi. Ja kun sotasankari Caesar saapui riemusaatossa Roomaan, hänen sotilaansa käyttivät hyväkseen tilanteen sallimaa vapautta: ”Varokaapa vaimojanne! Saapuu Kalju kaupunkiin!” (Suetonius, Julius Caesar 51). Caesarin seksielämästä liikkui jo hänen elinaikanaan paljon mustamaalaavia juoruja, mutta hillitön naistenmies ja avionrikkoja hän aikalaistietojen mukaan hän varmasti oli. Silti sovinnainen moraali oli selvä ja vaati jättämään aviovaimot rauhaan. Tällä kohdalla juutalaiset ja kristityt löysivät helposti yhteistä pohjaa pakanoiden kanssa.

Yksi israelilaisten saamasta kymmenestä käskystä kieltää ehdottomasti aviorikoksen:

Älä tee aviorikosta (1. Moos. 20:14)

Yksiselitteinen käsky ei juuri kaivannut selittämistä sen enempää miehen kuin naisenkaan osalta. Sitä käytetään usein myös kuvana Jumalan ja Israelin suhteesta – epäjumalia palvova ja Herransa käskyt unohtava kansa on kuin uskoton aviopuoliso (Jer. 3; Hes. 16; 23; Hoos. 1-3). Uuden testamentin puolelle ulottuva puhe ”pahasta ja avion rikkovasta sukupolvesta” edellyttää tiukkaa avioliiton kunnioittamista, joka sitten ulotetaan kuvana Jumala-suhteeseen.

Sananlaskujen kirja sisältää lakastumatonta elämänviisautta. Kuten monia muitakin kysymyksiä myöskään aviorikosta ei lähestytä kiellon tai käskyn kautta, vaan vedoten ihmisen omaan ymmärrykseen. Kaksi jaksoa on syytä poimia esille:

Pidä vierelläsi viisaus, se torjuu vieraan naisen, joka sanoillaan sinua julkeasti viekoittelee. Hän on hylännyt elämänkumppaninsa, unohtanut Jumalan solmiman liiton. Hänen ovensa on tuonelan ovi, hänen tiensä vie varjojen maahan. (Sananl. 2:16-18)

   Portto pyytää vain leivän hinnan, mutta toisen miehen vaimo vie sinulta hengen. Voiko kukaan pitää sylissään hehkuvia kekäleitä ilman että vaatteet syttyvät tuleen? Voiko kukaan kävellä tulisilla hiilillä ilman että jalat kärventyvät? Samoin käy sen, joka lähestyy toisen vaimoa: joka toisen vaimoon kajoaa, on saava rangaistuksensa Halveksitaanhan sitäkin, joka nälissään varastaa vain saadakseen syödä vatsansa täyteen - kiinni jäätyään hän joutuu maksamaan seitsenkertaisesti, antamaan kaiken mitä omistaa. Mieletön siis se mies, joka viettelee toisen vaimon - niin tekee vain se, joka ei hengestään piittaa. Häntä odottaa raippa ja pilkka, lähtemätön on hänen häpeänsä. Sillä mustasukkaisen miehen raivo ei laannu, ei hän tunne sääliä, kun koston aika tulee, ei lepy, vaikka häntä kuinka lepyttäisi, ei lauhdu, vaikka häntä kuinka lahjoisi. (Sananl. 6: 26-35).

Varhaisessa juutalaisuudessa Mooseksen lain säädöstä vaaditaan kunnioittamaan ehdottomasti. Jeesuksen syntymän vaiheilla kirjoitetut kirjat osoittavat, että käskyä pidettiin paljon Mooseksen lakia vanhempana. Riemuvuosien kirjan mukaan Potifarin vaimon piirittämä Joosef muisti ”mitä hänen isänsä Jaakob luki hänelle Abrahamin sanoina” (Jub.39,6-7). Aivan samoin sanoo Joosefin Testamentti (T.Jos. 3). Filon antaa Joosefin opettaa rouva Potifaria ja samalla omia lukijoitaan näin:

Mitä tuntisin sydämessäni, jos suostuisin tähän jumalattomaan tekoon? Miten asettelisin itseni kohdatessani miehesi, vaikka minulla olisi millainen kivisydän? Ei, omatunto ei päästä minua otteestani eikä anna minun katsoa häntä suoraan silmiin, vaikka voisin salata tekoni. Ja kiinni jään varmasti, koska minun salaisiakin tekojani tarkkailevat tuhannet, joiden pyhä laki ei salli vaieta. Jätän sanomatta, että vaikka kukaan toinen ei asiaa tietäisi tai ei tietäessään sitä paljastaisi, minä itse olisin oma syyttäisin itseäni kasvojeni värillä, katseellani ja äänelläni, omantuntoni tuomitessa minut, kuten juuri sanoin. Ja vaikka kukaan ei ilmiantaisi minua, emmekö me sitten kammoaisi ja pelkäisi oikeutta, joka palvelee Jumalaa, joka tarkkailee kaikkea toimintaamme? (De Iosepho 47-48).

Josefos tiivistää pakanalukijoilleen Mooseksen lain ja juutalaisen elämäntavan. Siinä yhteydessä hän toteaa kahdesti, että toisen vaimoon sekaantunut mies saa kuolemanrangaistuksen (Apion 2.201, 215). Sama tuomio langetetaan myös toisen kihlattuun koskeneelle ja raiskaajalle.

Kristittyjen suhtautumista aviorikokseen tarvitsee tuskin käsitellä kovin pitkään. Jeesuksen opetuksessa aviorikos tuomitaan itsestäänselvyytenä useinkin, kuten Vuorisaarnassa:

"Teille on opetettu tämä käsky: 'Älä tee aviorikosta.'  Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.  Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin (Matt. 5:27-30).

Samassa yhteydessä on muistettava Jeesuksen tapa kohdata eri tavoin raskaisiin synteihin syyllistyneitä ihmisiä. Tästä esimerkki on Johanneksen evankeliumin kahdeksannen luvun tallettama katkelma, joka kertoo aviorikoksesta verekseltään kiinni jääneen naisen kohtalosta (Joh. 8:1-11). Tällä kohdalla yksi ja toinen opettaja tietää kertoa, että syyllinen mies oli päässyt kuin koira veräjästä. Lainaamieni tekstien perusteella hän saattoi yhtä hyvin olla surmattu heti verekseltään.

Varhainen Kirkko seurasi Jeesuksen opetuksia kieltäessään kristityiltä aviorikoksen. Ilmeisesti kasteen hetkellä tehtiin selväksi, että avionrikkojilla ei ole sijaa Jumalan valtakunnassa (1. Kor. 6:9-11). Heprealaiskirje muistuttaa, että Jumala tuomitsee siveettömät ja avionrikkojat (Hepr. 13:4). Tässä kohdassa ei tarvittu silloinkaan pitkiä puheita – sekä kreikkalais-roomalainen että juutalainen moraali tuomitsi aviorikoksen.

Sanotaan, että kristityn tehtävä on lukea kahta kirjaa, eli toisaalta Raamattua, toisaalta luomisessa jokaisen ihmisen sydämeen kirjoitettua kirjaa. Harvassa tässä kirjasessa käsiteltävässä asiassa sydämiin kirjoitettu kirja oli heidän näkökulmastaan yhtä selkeä kuin aviorikoksen kohdalla. Vaikka moraalikäsitykset ovat sen jälkeenkin saattaneet muuten vaihdella kovastikin, seksi toisen aviopuolison kanssa ei ole ollut kunniaksi. On hyvin yleisinhimillistä, että omaa aviopuolisoa ei haluta jakaa toisen kanssa. Mielenkiintoinen kysymys on, miten kestävä tämä näkökulma on meidän päivinämme.

Minun nähdäkseni tässä on edelleen yksi niistä monista asioista, joissa kristillinen moraali osoittaa ajattoman arvonsa. Aviorikos haavoitti ja haavoittaa, ja sen tietävät parhaiten ne, jotka ovat joutuneet tämän asian vuoksi vuodattamaan katkeria kyyneleitä. Kristillisen käsityksen mukaan Jumala on hyvyydessään antanut meille ohjeet, joilla varjelemme oman ja meille rakkaan ihmisen sydämen kaikkein herkimmät alueet.

Pohdi:

- Mikä on tällä hetkellä faktinen moraali omassa maassasi? Miten yhtenäinen se on ja miten se on muuttunut ja muuttumassa?

- Mitä pidetään nuorten parissa oikeana, mitä vääränä? Mitä vanhempien ihmisten parissa?