Calm Sea

Johdannoksi

Monia kristittyjä kiinnostaa tietää, millaisessa maailmassa ensimmäiset uskonsisaret ja -veljet elivät. Millaista oli elämä Paavalin ajan Korintissa? Missä asioissa kristityt olivat kaikkein ahtaimmilla? Mitä asioita kristitty koulupoika joutui selittämään koulutovereilleen kerta toisensa jälkeen tulematta edes ystäviensä ymmärtämäksi? Ja millaisissa asioissa uuden uskon omaksunut orjatyttö tai -poika joutui tuntemaan suurta muukalaisuutta? Näitä aihepiirejä on useita. Esimerkiksi oman kansan jumalien palveleminen oli yhteisöllisempi asia kuin nykysuomalainen tulee ajatelleeksi, ja sen ulkopuolelle jättäytyminen aiheutti epäluuloa ja myös vihaa. Mutta merkittävä alue oli myös kristillinen perhe- ja sukupuolietiikka. Näille sivuille ilmaantyvissa kirjoituksissa pyrin tältä osin valaisemaan sitä ympäristöä, jossa ensimmäiset kristityt elivät ja kysymään, mitä tämänhetkinen kristitty voi siitä oppia.


Ei ole helppoa esitellä suppeasti eikä edes laajasti niiden antiikin ihmisten elämäntapaa, jotka eivät olleet juutalaisia eivätkä kristittyjä. Ensinnäkin antiikin kreikkalais-roomalainen kulttuuri oli voimassaan ainakin tuhat vuotta ja sinä aikana tapahtui suuria muutoksia myös perhe- ja avioliittoetiikan ihanteissa ja käytännöissä. Mutta toiseksi antiikin ajan Välimeren maailma on kuohuva kansojen meri, josta tiedämme osin paljon ja osin hyvin vähän. Ateenan kultakaudelta meillä on paljonkin tekstimateriaalia. Platonin dialogit, Euripideen draamat ja lukuisat oikeuspuheet kertovat kaupungin elämästä rikkaasti ja monisäikeisesti. Meille tahtoo kuitenkin välittyä etupäässä varakkaan, kirjallisesti aktiivisen eliitin näkökulma. Lisäksi elämä oli jo klassisen kauden Spartassa ja varmaan Korintissakin kovin toisenlaista kuin Ateenassa. Parhaiten elämän arkea heijastelevat Egyptin kreikkalaisten jälkeensä jättäneet papyrukset. Sattumalta säilyneiden velkakirjojen, valituskirjelmien ja muiden dokumenttien joukossa on myös paljon materiaalia, joka valaisee aivan tavallisten ihmisten elämää. Viralliset dokumentit kertovat toki vain yhden puolen ihmisen elämästä, ja yksityiskirjeitä on säilynyt vain rajallinen määrä. Rooma ja latinaa puhunut alue on aivan oma alueensa myös perhe-etiikan kohdalla. Kirjallisten tekstien lisäksi meillä on kiveen hakatut tekstit, piirtokirjoitukset. Niilläkin on rajoituksensa – lukija voi kysyä itseltään, mitä hänen elämästään kaiverretaan kiveen – mutta silti ne antavat paljonkin informaatiota, samoin kuin vessan seiniin raapustettuihin taideteoksiin vertautuvat graffitot. Tulivuori tuhosi ja hautasi Pompeijin ja yhtäkkiä pysähtynyt sykkivä elämä on hämästyttävän hyvin aistittavissa siitä, mitä on kaivettu esille.  Mutta kuka osaa sanoa mitään siitä, millaiseen maailmaan Paavali ja Barnabas tulivat saapuessaan Vähä-Aasian Lykaoniaan, jonka kieltä eivät osanneet he eivätkä osaa nykytutkijat? Näitä kansoja, joiden kielet ja kulttuuri ovat meille täysin tuntemattomia, on lukematon määrä.


Kristityt elivät monessa suhteessa toisin kuin naapurinsa, mutta he eivät olleet ensimmäisiä oman elämäntapansa edustajia. Vuosisatojen aikana juutalaiset olivat eläneet paitsi omassa maassaan myös hajallaan eri puolilla Välimerta. Heillä oli oma elämäntapansa, jota he seurasivat sukupiirissään ja jota he opettivat synagogissa. Tuorein tutkimus on ymmärtänyt entistä paremmin Jeesuksen ajan juutalaisuuden monimuotoisuuden. Aikanaan katsottiin mahdolliseksi kertoa, ”mitä Jeesuksen ajan rabbit opettivat.” Nykyisin tiedetään, että nämä lähteet ovat myöhäisempiä kuin aiemmin luultiin ja että juutalaisuuteen mahtui monenlaista ajattelua eikä eri vuosisatoja auta käsitellä paljon sen suurpiirteisemmin kuin nykyaikanakaan. Egyptin suurkaupungissa Aleksandreiassa oli paljon juutalaisia, ja osa heistä kävi oman aikansa parhaat mahdolliset koulut. Oli erilaista elää juutalaisena Aleksandreian gymnasionissa kuin Palestiinan pikkukylässä tai vaikkapa Filipissä, jossa kaupungin harvalukuisilla juutalaisilla ei ollut edes synagogaa. Osa mukautui ympäristön tapoihin varmaan täysin, osa ei ollenkaan, osa siltä väliltä – ihmiset ovat keskenään erilaisia ja ovat olleet aina.  Siitä huolimatta näyttää siltä, että eri puolilla Välimerta juutalaiset pyrkivät seuraamaan omaa elämäntapaansa ja opettamaan sitä jälkikasvulleen. Vaikeaa ja usein mahdotontakin on arvioida, missä määrin tavalliset juutalaiset seurasivat omien opettajiensa opetuksia. Sosiaalinen kontrolli vaihteli varmaankin olosuhteiden mukaan tiukasta olemattomaan. Mutta ehkä on tärkeää jo koettaa kartoittaa ja esitellä, mitä opettajat yrittivät sanoa niille, jotka välittivät kuunnella.


Kaikkein niukin materiaali meillä on käytettävissämme, kun kartoitamme ensimmäisten kristittyjen elämäntapaa. Uuden testamentin tekstit ovat selvästi tärkein lähteemme. Ensimmäisen vuosisadan lopulta ja toisen alkupuolelta meillä on vain muutamia kirjallisia murusia. Toisen vuosisadan loppupuolelta alkaen tekstejä alkaa olla enemmän, mutta vuoteen 200 mennessä kirjoitetut kristilliset tekstit on vielä suhteellisen helppoa jokaisen itse lukea käännöksinä vaikka kaikki, jos aikaa ja intoa riittää. Tämän jälkeen teoksia alkaa olla enemmän ja pian rannattomasti. Valitettavan vähän on sellaista materiaalia, joka valaisee muiden kuin opettajien näkökulmaa. Kiveen kirjoitetut tekstit, kuten hautakirjoitukset, kertovat jotakin siitä alkaen kun niitä alkaa olla käytettävissä. Mutta vaikkapa kristittyjen elämästä Paavalin ajan Korintissa meille kertovat vain Korinttilaiskirjeet. Kun niitä kuitenkin luetaan siinä valossa, jonka kreikkalaiset ja juutalaiset tekstit antavat, alamme ymmärtää mikä iski kipinää Paavalin perustamissa seurakunnissa ja miksi. Juuri tämä tekee matkastamme jännittävää!


Tutkijat katsovat usein, ettei varhainen kristinusko tuonut Välimeren maailman moraaliin juuri mitään uutta. Tähän on helppo yhtyä vain silloin kun katsotaan ainoastaan hyvin suuria linjoja. Varmaan kaikkialla pidetään ihanteena tehdä hyvää ja karttaa pahaa, ja tämä yhdisti sekä Jeesuksen ajan pakanoita että kristittyjä. Tarkemmin katsoen erot alkavat hahmottua. Tuskin missään kysymyksessä juutalainen ja kristillinen moraali poikkesivat niin paljon sovinnaisesta kreikkalaisesta ja roomalaisesta elämäntavasta kuin perhe- ja seksuaalietiikan kohdalla.


Katsaus Uuden testamentin syntyaikojen tilanteeseen tuo mielenkiintoisia näkökulmia kristitylle, joka kysyy Jumalan tahtoa omassa elämässään. Ensimmäisten kristittyjen tilanne ei ollut helppo. Mitä kaikkea voimme oppia heidän tilanteestaan?