Miehet ja miehet, naiset ja naiset

Viimeisten vuosikymmenien aikana kuumimpiin kysymyksiin on vanhan kristikunnan piirissä kuulunut suhtautuminen samaa sukupuolta olevien seksiin. Sekulaarissa yhteiskunnassa on Euroopan ja Pohjois-Amerikan alueella tapahtunut hämmästyttävän nopea muutos, joka on haastanut voimakkaasti perinteisen kristillisen moraalin. On epäilemättä hyödyllistä luoda katsaus siihen maailmaan, jossa ensimmäiset kristityt elivät.

Hajanaisen kreikkalaisen maailman osalta tunnemme suhtautumisen sukupuolta olevien seksiin varsin hyvin. Klassisen kauden Ateenan aatemaailmaa heijastelee Platonin kuuluisa dialogi Pidot. Sen lukija ymmärtää nopeasti, että ateenalaisen ylimystön näkökulmasta käypä seksuaalisuuden muoto oli nimenomaan biseksuaalisuus. Dialogissa koomikko Aristofanes kuvaa, miten ihmiset oli alun perin tehty niin, että kaksi ihmistä muodosti yhden kokonaisuuden. Ihminen kuitenkin jaettiin kahtia ja siksi kaikki hakevat toista puoliskoaan. On niitä miehiä, joilla menetetty osa oli naispuolinen ja he rakastavat naisia. Oli kuitenkin myös niitä miehiä, joilla menetetty osa oli miespuolinen ja he rakastavat miehiä. Samalla tulevat mainituiksi myös naiset, jotka etsivät kadotettua naisenpuoltaan. Miehiin taipuvaiset miehet solmivat toki avioliiton, mutta vain saadakseen jälkikasvua ja koska lakikin sitä vaati.

Koomikon teksti on koomikon tekstiä, mutta Platon antaa dialogissaan Sokrateen kertoa, miten jotkut poikia rakastavat miehet ovat itsekkäitä ja ovat valmiita vaihtamaan tylysti rakkautensa kohteen toiseen. Toiset taas menettelevät oikein ja ovat uskollisia rakastetulleen eikä heidän rakkautensa kohdistu ainoastaan ruumiin kauneuteen. Platonin Pitojen lukeminen avaa tärkeän ikkunan ja varjelee nykyaikaiselta kapeutumalta, jonka mukaan juutalaiset ja kristityt tunsivat vain aggressiivisen homoseksuaalisuuden.

On hyvä erottaa toisistaan varttuneen miehen rakkaus nuoreen poikaan (pederastia) ja kahden aikuisen välinen suhde. Kreikkalainen maailma tuntee molemmat Homeroksen runoista lähtien, jolloin traditio oli epävarma kumpi Akhilleuksen ja Patrokloon suhteessa oli vanhempi. Selvästi yleisempi oli kuitenkin pederastia, jossa nuori poika oli ensin rakastettu ja sitten aikuiseksi kasvettuaan rakastaja. Spartassa tämä oli ilmeisesti institutionaalista, Ateenassa suhteeseen liitettiin kasvatuksellisia elementtejä ja kaikki tapahtui yleensä nuoren pojan perheen hyväksynnällä. Platonin dialogi antaa kuvan siitä, miten homoseksiin suhtauduttiin muualla kreikkalaisessa maailmassa. Sen mukaan Ateenan tapa torjuttiin Vähä Aasian rannikolla Jooniassa ja Platonin mukaan siksi, että ympäristössä elävät barbaarit eivät sallineet lujia ystävyyssuhteita. Niiden vuoksihan yksi ja toinen tyranni oli menettänyt henkensä, kun rakkaussuhteen toinen osapuoli kosti rakkaansa osaksi tulleen kohtelun. Oletuksena on siis, että suhde perustui lujaan ystävyyteen.

Platonin kaunokirjallista tekstiä raadollisemman kuvan klassisen kauden Ateenasta antaa Lysiaan kirjoittama oikeuspuhe (Peri traumatos). Siinä kaksi miestä on rakastunut samaan poikaan ja he kilpailevat kylillä hänen suosiostaan. Kun rakastajat inhoavat toisiaan, kilpakosija tunkeutuu vastustajansa kotiin ja vieläpä vain naisille varatulle alueelle. Reuhoajan joutuvat näin näkemään puoliso ja tyttäret, jotka eivät yleensä milloinkaan miehiä nähneet. Asetelma on siis selvä: Vaimo on kotona lasten saamista varten, mutta rakkaussuhde kohdistuu kodin ulkopuolelle, nuoreen poikaan.

Klassista kautta seurannut hellenistinen kausi ei näytä muuttaneen asenteita. Paimenrunouden mestari Theokritos kirjoittaa 200-luvulla e.Kr. Idylleissään tavalla, joka pakotti hänen tekstiensä englanninkielisten kääntäjien vaihtamaan kielen englannista latinaksi tai jättämään kokonaan kääntämättä. Roomalainen Cornelius Nepos hämmästelee teoksensa esipuheessa kreetalaisten arvoja, kun heidän mielestään oli sitä parempi mitä enemmän nuorella miehellä oli rakastajia. Piti arvio paikkansa tai ei, kreikkalaisessa maailmassa biseksuaalisuus oli hyvin yleistä.

Naisten välinen seksi ei esiinny kovin usein meille säilyneissä lähteissä. Platon tosiaan mainitsee sen ohimennen Pidoissa ja useatkin lähteet sijoittavat sen varhaiseen Spartaan.  Oma mielenkiintoinen kysymyksensä on Lesboksen saaren suurelta runoilijanaiselta Sapfolta säilyneet herkät ja kauniit säkeet. Kuuluisimmassa runossa kirjoittaja ihmettelee, miten mies kykenee istumaan naisen vieressä ja käyttäytymään normaalisti – runoilijan kun naiseen katsahtaminen sekoittaa täydellisesti. Näiden säkeiden tulkintahistoria on samalla kappale eurooppalaista seksuaalisuuden historiaa. Onko kyseessä yksinkertaisesti naisen kirjoittama rakkausrunous naisesta? Vai onko kyseessä matriarkka, joka opastaa nuoria naisia heteroseksuaalisuuden poluille? Tutkijoiden käsitykset ovat vaihdelleet eri aikoina ja paljastaneet myös kirjoittajien omia ihanteita.

Avoin homoseksi ei näytä kuuluneen perinteiseen roomalaiseen tapakulttuuriin. Koomikko Plautus viittaa homoseksiin vielä verbillä pergraecari, eli ”elää kreikkalaisittain.” Satakunta vuotta myöhemmin Rooman kirjallisuuden kulta-aikana asenteet olivat ainakin jo muuttuneet. Sen ovella Catullus kertoo omia nuivia kokemuksiaan omalta sotilasajaltaan. Vergilius mukailee taitavasti Theokritoksen idylliä, ja Horatius puhuu omien halujensa tyydyttämisestä aivan luontevasti (ks. alla). Petroniuksen aiemmassa kappaleessa mainittu satiiri kuvaa, miten Trimalkiolla, rikkaalla nousukkaalla, on lellikkinä ja seksiobjektina oma orjapoikansa. Latinankieliset tekstit eivät välitä samaa kuvaa kasvatuksellisesta rakkaussuhteesta kuin Platonin teokset, vaan useimmiten kyse näyttää olevan vahvemman osapuolen seksuaalisista tarpeista, eikä seksiobjektin asema ole ollut kunniaksi vapaalle roomalaiselle miehelle, Catulluksellekaan. Siitä huolimatta biseksuaalisuus on ollut kristinuskon alkuvaiheessa selvästi osa roomalaista tapakulttuuria.

Vanha testamentti torjuu tunnetusti samaa sukupuolta olevien seksin jyrkästi eivätkä näytä jättävän tulkinnoille sijaa. Mooseksen laki on yksiselitteinen:

"Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko" (3. Mooos. 18:22).

"Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa" (3. Moos. 20:13).

Tieteellisen raamatunselityksen näkökulmasta kohdat kuuluvat ns. pyhyyslakiin (3. Moos. 17-26) ja ovat keskellä laajempia seksuaalirikosten luetteloa. Toistuva sana "kauhistuttava teko" on usein liitetty epäjumalanpalvelukseen ja näin kohdat on pyritty joskus liittämään vain sellaiseen homoseksuaalisuuteen, johon liittyy epäjumalien kultti. Mutta ensinnäkin sana toceba ei riitä liittämään kiellettyä käyttäytymistä vain epäjumalanpalvelukseen: Sanalla on laaja merkityskenttä josta vain osa liittyy kulttiin. Lisäksi pyhyyslaki kieltää esim. insestin ja muut lähisukulaisten väliset suhteet eikä tämäkään kielto liity vain epäjumalanpalvelukseen. Toiseksi käskyt ovat ilmeisesti vanhempia kuin Pyhyyslain nykyinen muoto ja kolmanneksi myöhempi juutalaisuus on lukenut käskyjä samoin kuin ne ovat ilmeisesti olleet ennen Pyhyyslakia – kaiken kattavana homoseksin kieltona.

Meidän tuntemamme juutalaiset tekstit seuraavat tätä linjaa ehdottomasti. Historioitsija Josefos esittelee pakanalukijoilleen lyhyesti sovinnaisen juutalaisen elämäntavan. Hänen kuvaukseensa sisältyy tiukka homoseksin torjunta:

Juutalainen usko kammoaa homoseksiä (Apion 2,199-203).

Sama torjunta on sisältynyt varmaan kaikkiin juutalaisten kirjoittamiin moraalin käsikirjoihin. Edellä mainittu Pseudo-Fokylides torjuu tavan tylysti:

Älä ylitä luonnottomalla yhdynnällä luonnon asettamia rajoja, sillä edes eläimet eivät yhdy koiraat koiraiden kanssa. Nainen ei saa ottaa miehen sukupuoliroolia (189-191)

Laajemmin asiaa käsittelee Egyptissä elänyt Filon, joka torjuu tavan usein ja ehdottomasti (esim. Spec. 3,37-42; Abr.136; Contempl. 62). Tämä on erityisen merkittävää siksi, että Filon nojasi teoksissaan vahvasti Platonin ajatuksiin. Tässä kysymyksessä hänen oli valittava kahden auktoriteetin välillä. Silloin palvottu Platon sai väistyä ja Filon seuraa yksiselitteisesti Mooseksen lain opetuksia.

Juutalaiset opettajat seuraavat siis tiukasti Mooseksen lain viitoittamaa polkua. Samalla on syytä muistaa, että Jeesuksen ajan juutalaisuus oli paljon hajanaisempi kuin perinteisesti oletettiin. Kreikkalaisittain sivistyneet juutalaiset maailmankansalaiset rahoittivat Olympian kisoja, järjestivät teatterinäytäntöjä ja rakennuttivat pakanajumalien temppelejä hallitsemiinsa kaupunkeihin. Ei ihme, että Josefos kertoo Herodeksen ihailleen hovinsa kauniita eunukkeja (Ant. 16,229-232). Eipä hän muissakaan eettisissä kysymyksissä paljon juutalaisilta lain opettajilta neuvoa kysellyt, ja tuskin hän oli lajissaan ainoa.

Uuden testamentin merkittävin kannanotto homoseksuaalisuuteen on tunnetusti Paavalin Roomalaiskirjeessä (1:24-28). Jaksossa 1:18-32 Paavali osoittaa pakanoiden syyllisyyden Jumalan edessä. Jumalan luomistyöt olivat pakanoiden nähtävissä, mutta he eivät olleet palvoneet häntä Luojana. Sen sijaan he olivat muuttaneet Jumalan kirkkauden ihmisen ja eläinten patsaan muotoiseksi. Koska pakanat hylkäsivät elävän Jumalan, elävä Jumalakin hylkäsi heidät elämään synnissä. Esimerkki siitä, miten kauas pakanat ovat luopuneet, on Paavalin mukaan juuri homoseksuaalisuus:

Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan. (Room. 1:26-27)

Liittäessään homoseksin epäjumalanpalvelukseen Paavali puhuu siis suuresta kokonaisuudesta: Ihmiskunta on kääntänyt selkänsä Jumalalle, alkanut palvella epäjumalia ja siksi Jumala on hylännyt sen elämään erilaisissa synneissä. Näistä hän ottaa ensiksi esille homoseksin, mutta esittää luvun lopussa hyvin pitkän luettelon. Selän kääntäminen Jumalalle on johtanut siis paitsi homoseksiin myös rakkaudettomuuteen, murhanhimoon ja lasten kapinaan vanhempiaan vastaan. Paavalille homoseksi on esimerkki siitä, mihin Jumalan hylkääminen johti, ja varsinkin hänen juutalaisille lukijoilleen esimerkki oli hyvin ymmärrettävä: Viisaudellaan ylpeilleet kreikkalaiset pitivät hienona asiaa, josta Jumalan laki rankaisi ankarasti.

Homoseksi esiintyy varhaiskristillisissä paheluetteloissa tämän lisäksi usein:

Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta. (1. Kor. 6:9-11).

Yhdeksännessä jakeessa erotellaan toisia, jotka ovat arsenokoitai eli homoseksuaalisen aktin aktiivinen osapuoli ja toisia, jotka ovat malakoi, eli antavat käyttää itseään hyväkseen. Molemmista sanotaan, etteivät tällaiset peri Jumalan valtakuntaa. Paavalin sanat "Vai ettekö tiedä.." tekevät selväksi, että tämän asian toki pitäisi olla kaikille selvää. On todennäköistä, että paheluettelot opetettiin ihmisille heidän kasteensa hetkellä. Näin alkukirkko varmisti, että jokainen varmasti tiesi, ettei homoseksuaalisuus sen enempää kuin heteroseksuaalinen hurjastelu tai varasteleminen kuulu kristilliseen elämään.

Toinen kohta on Ensimmäisen Timoteuskirjeen ensimmäisessä luvussa:

Me tiedämme, että laki on hyvä, jos sitä käytetään lain tarkoituksen mukaisesti. Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien, jumalattomien ja syntisten, rienaajien ja pyhänhäpäisijöiden, isän- ja äidinmurhaajien, tappajien, siveettömien, miesten kanssa makaavien miesten, ihmisten sieppaajien, valehtelijoiden, valapattojen ja ylipäänsä kaikkien sellaisten takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia. (1. Tim. 1:9-10).

Seuraavat kohdat ovat jo UT:n ulkopuolelta: Polykarpoksen kirje filippiläisille 5:3 on suora lainaus Ensimmäisestä korinttolaiskirjeestä. Barnabaan kirje ja Didakhe lainaavat tässäkin suoraan juutalaisia moraalin käsikirjoja:

Älä harjoita huoruutta, älä tee aviorikosta äläkä häpäise poikia (Barn. 19:4)

Älä tapa, älä tee aviorikosta, älä häpäise poikia, älä harjoita huoruutta, älä varasta, älä harjoita noituutta, älä sekoittele myrkkyjä (Did. 2:2)

Lainaukset osoittavat, miten Uuden testamentin aikana alkanut taistelu kristillisen elämän tavan puolesta jatkui katkeamatta. Varhaisten kirkkoisien kanta asiassa on ehdoton.

Avoimen homoseksin tai tarkemmin sanottuna biseksin kohdalla siis juutalais-kristillinen usko oli tiukasti vastakkainen sovinnaiselle kreikkalais-roomalaiselle elämäntavalle. Homo- ja biseksuaalisuutta on esiintynyt maailmassa aina, myös keskellä kristillistä Eurooppaa. Siitä huolimatta on syytä huomata, että Euroopan valloittanut kristinusko julisti äitiuskontonsa tavoin tämän elämäntavan synniksi ja siirsi sen sivuun julkisuudesta. Vasta kristillisten kirkkojen otteen heikennyttyä Euroopassa ja koko läntisessä maailmassa kuva on muuttunut. Monet länsimaiset kirkot ovat alkaneet tehdä kompromisseja muuttuneen ympäristönsä kanssa. Samalla se on merkinnyt kuilun repeämistä paitsi konservatiivisten ja liberaalien kristittyjen välillä myös länsimaisten kirkkojen ja kehittyvien maiden konservatiivisten kirkkojen välille. Muutoksen nopeus hämmästyttää niitä, jotka ovat kasvaneet sotien jälkeisessä ilmapiirissä. Vilkaisu taaksepäin, Kirkon historiaan, antaa toivottavasti uuden näkökulman keskusteluun.

Pohdi

- Kristittyjä ohjataan lukemaan kahta kirjaa, Raamattua ja Jumalan luomisen kirjaa, eli toisaalta olemaan kuuliainen Jumalan sanalle, toisaalta huomaamaan järkevät perusteet Jumalan säädöksille. Miten luet tässä kysymyksessä näitä kahta kirjaa?

- Läntisessä maailmassa on tapahtunut puolessa vuosisadassa hämmästyttävän nopea asennemuutos suhteessa homoseksiin. Pohdi, mistä tämä johtuu ja millaiseen yhteiskuntaan se johtaa.

- Pohdi myös tämän kysymyksen kohdalla, minkä verran kristittyjen pitäisi pyrkiä vaikuttamaan lainsäädäntöön ja minkä verran tyytyä opettamaan omaa joukkoaan