Vainko lasten saamisen takia? Onko lasten saaminen avioseksin ainoa tarkoitus?

Kuten edellä on todettu, kreikkalaisessa ja roomalaisessa kulttuurissa avioliiton syy oli laillisten perillisten saaminen ja aviomiehen osalta avioliitto kattoi vain osan hänen seksielämäänsä. Tästä syystä keskustelu siitä, oliko lasten saaminen avioseksin ainoa tarkoitus, olisi ollut lähinnä akateemista hiusten halkomista. Vaikka askeettinen elämäntapa varmaan vei mukanaan ihmisiä tälläkin alueella, en tunne yhtään tätä aihetta koskevaa keskustelua kreikkalais-roomalaisesta maailmasta. Sen sijaan kysymys oli ajankohtainen sekä juutalaisessa että kristillisessä kontekstissa. Tähän yhteyteen liittyy myös ehkäisyn salliminen tai kieltäminen.

Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana ehkäisyvälineet ovat muuttaneet tapakulttuuriamme enemmän kuin tulemme ajatelleeksi. Mainitsin edellä, että ehkäisy ei antiikin aikana ollut yhtä helppoa kuin nykyään. Ei toki ollut, mutta olematon sen vaikutus ei kuitenkaan ollut. Viime vuosikymmeniin asti tutkijat ovat voineet naurattaa kuulijoitaan oppineen Pliniuksen ehkäisykeinolla

Raskaana olevien naisten tulee karttaa korpin munaa. Jos nimittäin hän astuu sen yli, se saa aikaan keskenmenon suun kautta (Nat. 30.130).

Ilmeisesti antiikin varsin kehittyneellä lääketieteellä (Hippokrates, Galenos) oli väärä käsitys naisen kuukausirytmin hedelmällisimmistä päivistä, mikä teki mahdottomaksi ns. varmojen päivien tarkkailemisen. Tämä kaikki johti nykytutkijat käsitykseen, jonka mukaan antiikin ajan ehkäisy oli teholtaan täysin olematonta. Vuonna 1994 John Riddlen teos Contraception and Abortion from the Ancient World to the Renaissancepakotti tutkijat arvioimaan tämän käsityksen uudelleen. Hän kokeili antiikin ajan ehkäisyreseptejä marsuihin ja hiiriin. Tuloksensa oli sataprosenttinen ehkäisy ja jopa 80-prosenttinen varhainen abortti. Vaikka rohtoja ei ole testattu ihmisillä, harva tutkija uskoo enää niiden täydelliseen tehottomuuteen.

Kuten on yllä nähty, yhteiskunta pysytteli kreikkalais-roomalaisessa maailmassa pitkälti erossa perhe-elämästä ja jätti ratkaisut yksilöiden tehtäviksi. Ehkäisyn salliminen tai kieltäminen ei siis ollut yhteiskunnan vaan yksilön asia. Myöskään sovinnainen moraali ei ilmeisesti estänyt sen käyttöä. Ehkä se päinvastoin vähensi vastenmielisenä velvollisuutena pidettyä pikkulasten hylkäämistä tai surmaamista ja oli siksi ennemminkin hyväksyttävä kuin torjuttava tapa.

Juutalainen maailma

Juutalaisten suhtautuminen on mielenkiintoinen. Avioliittoa pidettiin laajalti kaikkien velvollisuutena ja Jumalan sanat lisääntymisestä olivat käsky eivätkä siunaus. Käskyä piti myös noudattaa, mutta sen saattoi useiden lausumien mukaan saada täytetyksi. Juutalaiset opettajat antavat erilaisia ohjeita ja rabbiiniset kokoomateokset lainaavat niitä kaikkia rinnakkain:

Miehen ei pidä luopua sukupuoliyhdynnästä ennen kuin hänellä on lapsia. Shammain koulukunta sanoo: ”Kaksi poikaa”. Hillelin koulukunta sanoo: ”Poika ja tyttö”, koska sanotaan: ”Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi (m. Yeb. 6.6).

Tässä asiassa ei siis pyrittykään yhteen, kaikkia sitovaan tulkintaan. Monien Mishnan lainaamien opettajien mukaan on kuitenkin mahdollista, että velvollisuus on täytetty. Tosefta mainitsee asiasta eri suuntiin käyviä käsityksiä (t. Yeb.8,4). Yhden mukaan huomioon otetaan myös lastenlapset, mutta lapsen kuolema asettaa velvollisuuden uudelleen voimaan.

Lisääntymiskäskyn voi siis monien juutalaisten opettajien mukaan täyttää, mutta mitä sitten? Avoimeksi jää kaksi mahdollisuutta: Päättyykö avioparin seksielämä tähän, ellei lapsia haluta lisää, vai voiko käyttää ehkäisyä? Ainakin yhden käsityksen mukaan (m. Yeb. 6,6) koko lisääntymiskäsky oli annettu vain miehelle ja nainen sai käyttää ehkäisylääkkeitä halunsa mukaan. Tällaisenkin lausuman saattoivat Mishnan toimittajat huoletta sisällyttää teokseensa, ja se mahtui siis juutalaisen arvovaltaisen opetuksen piiriin. Ehkäisevien lääkkeiden täyskieltoa ei varhaisissa juutalaisissa teksteissä esiinny.

Avioliitto oli juutalaisin silmin katsottuna hyvä asia, Se on Jumalan asettama ja hyvä Luoja on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi. Samaan aikaan monet opettajat suhtautuvat kriittisesti myös avioseksiin ilman lisääntymistarkoitusta. Filon torjuu avioseksin silloin, kun lisääntyminen oli mahdotonta tai vaikeaa, kuten hedelmättömässä avioliitossa tai vanhemman naisen kanssa (s. yllä). Hänen mukaansa yhdyntäkielto kuukautisten aikana (3. Moos. 20:8) johtuu juuri siitä, että raskaus ei voi silloin alkaa (Spec. 3,32). Vain nautinnon takia seksiä harjoittavat toimivat kuin siat ja pukit (Spec. 3,112-114).

Josefos pelaa tuotannossaan surutta kaksilla korteilla. Toisaalla hän antaa Joosefin pitää pitkän puheen rouva Potifarille ja kehottaa häntä nauttimaan seksistä oman aviomiehensä kanssa (Ant. 2.50-52). Toisaalla hän sanoo, että essealaiset eivät yhtyneet raskaana olevaan vaimoonsa osoittaakseen, että seksin tarkoitus ei ollut nautinto vaan lasten saaminen (Juutalaissota 2,161). Esitellessään juutalaisia avioliittolakeja hän ulottaa ylpeänä tämän kaikkiin juutalaisiin  (Apion 2,199-203). Mishnan mukaan yhdyntää ei pidä toistaa ennen kuin kolmantena päivänä (länsimaisen laskun mukaan se on sallittua siis joka toinen päivä) (m. Shab. 19,5; m. Miq. 6,6. 8,3). Isaskarin testamentti (2) sanoo Lean pienen lapsiluvun syyksi, että hän etsi nautintoa ja sai näin rangaistuksensa.

Osa yllämainituista teksteistä on suunnattu ennemminkin juutalaisille lukijoille, mutta useampikin myös kreikkalais-roomalaiselle yleisölle. Viimeksi mainitut antavat ymmärtää, että juutalaiset opettajat esittelivät mielellään juutalaisten kurinalaista elämäntapaa muille ja odottivat saavansa vastakaikua. Tässä he liittyivät kreikkalais-roomalaisen perinteen askeettiseen linjaukseen, joka vahvistui keisariaikana. Oli varmasti kunniallista solmia avioliitto, mutta yleensäkin kunniatonta olla ruumiin himojen viskeltävänä, eikä seksuaalinen halu ollut poikkeus.

Entä kristillinen perinne?

Varhaisten kristittyjen suhde ehkäisyyn on mielenkiintoinen kysymys. Uusi testamentti vaikenee koko asiasta, samoin kaikki varhaisimmat lähteet. Ensimmäinen maininta koko asiasta on 200-luvulta, Minucius Felixin dialogista Octavius. Sielläkin asiaa käsitellään hyvin lyhyesti:

Senhän näen, että te panette heitteille vastasyntyneitä, milloin petojen tai lintujen raadeltaviksi, milloin kuristettuina kärsimään surkean kuoleman. On myös niitä, jotka juovat myrkkyjä ja tuhoavat omassa ruumiissaan alulla olevan ihmiselämän ja tekevät lapsenmurhan ennen kuin ovat synnyttäneetkään (Octavius, 30)

Koska samoilla lääkkeillä aiheutettiin sekä ehkäisy että abortti, jää epäselväksi puhutaanko vain toisesta vai molemmista. Varsin pian epävarmuus hälvenee ja ehkäisy tuomitaan kristittyjen parissa yksiselitteisesti. Hedelmättömyyden tarkoituksellisen etsimisen tuomitsivat mm. Hippolytos, Hieronymos ja Augustinus. Tämä liittyy kuitenkin varsin selvästi suurempaan eettiseen linjaukseen, naimattomuuden ihanteeseen. Missä avioliitto hyväksyttiin pitkin hampain ja seksin syyksi katsottiin vain lasten saaminen, ehkäisy tietysti tyrmättiin myös avioliiton sisällä. Vain muutamat kirkkoisät näkivät seksille muitakin merkityksiä. Tässä asetelmassa ehkäisylle ei jäänyt tilaa avioliitossa eikä tietenkään sen ulkopuolella.

Koska naimattomuus katsottiin avioliittoa enemmän tai vähemmän selvästi paremmaksi ratkaisuksi, seksi vain nautinnon vuoksi oli jo liikaa. Tuntemani poikkeukset ovat harvassa. Lactantius (Inst. 6,20) sallii yhdynnän raskaana olevaan vaimoon ja pitää jopa Jumalan hyvän luomistyön osoituksena, että vaimo haluaa jatkaa seksielämää miehensä kanssa. Hänkin kuitenkin pitää lapsia avioseksin ainoana tarkoituksena (Inst. 6,23). Jo aiemmin Justinus Marttyyri oli sanonut samoin (1 Apol. 29.). Avioliittoa epätavallisen vahvasti puolustanut Klemens Aleksandreialainen on samalla kannalla (Str. 2.18. 92-93) ja hänen mukaansa Mooseksen laki kieltää yhtymisen raskaana olevaan tai imettävään vaimoon. Filonia tarkoin lukenut Klemens toistaa myös hänen kommenttinsa sioista ja pukeista (Str.2.23.144 SC 38: 142; 3.11.71-72 GCS 15.228).

Augustinus torjuu päättäväisesti käsityksen, jonka mukaan avioliitto on synti. Hänen mukaansa lasten saaminen ei ole ainoa vaikka tärkein avioseksin syy: Se myös estää aviorikosta. Silti seksuaalinen kiihottuminen on myös avioliitossa synnin seurausta. Himo on synti myös avioliiton sisällä, mutta se on siellä anteeksiannettava synti (De nuptiis (B. coniug.12 [ed. Walsh]; Nupt. et conc. 1.16 CSEL 43: 229). (B. coniug. 6 ). Hänen mukaansa jokainen kristitty toivoisi lisääntymisen voivan tapahtua ilman kiihkoa, kuin siemen kätkettäisiin peltoon (Jumalan valtio, 14.23). Ehkäisyvälineiden käyttö teki Augustinuksen sanojen mukaan avioliitosta porttolan ja appiukosta sutenöörin (Nupt. et conc. 1.15.17 CSEL 42: 230). Augustinus tiesi varmaan ns. entisestä elämästään varsin hyvin, mistä oli kyse: Kolmetoista vuotta kestänyt konkubinaatti tuotti vain yhden aviottoman pojan, ja kun tämä suhde äidin vaatimuksesta katkaistiin, Augustinus hoiti itselleen toisen naisen (Conf.6.15). Lapsia ei näistä suhteista ollut tarkoitus tulla eikä varsinkaan laillisia jälkeläisiä, vaan asuinkumppanit saivat väistyä siinä vaiheessa, kun alettiin järjestellä säätyyn sopivia avioliittoja.

Mitä unohtui?

Näin sekä varhainen juutalaisuus että sen vanavedessä varhainen kristinusko unohtivat Vanhan testamentin opetukset. Laulujen laulu, jonka konkreettista selitystä Augustinus pitää kauhistuksena (Henki ja kirjain 4),  on alkuaan upea rakkauslaulu, joka nimenomaan ylistää Jumalan luoman seksuaalisuuden iloja – tosin Laulujen laulun tulkitseminen Herran ja hänen kansansa suhteen kuvaukseksi on sekin ikivanha. Sananlaskujen viisaus varoittaa nuoria miehiä ankarasti vieraista naisista ja neuvoo paremman tien:

Juo vettä omasta ruukustasi, käytä oman kaivosi raikasta juomaa. Miksi antaisit lähteittesi vuotaa kadulle, purojesi kaupungin toreille? Ne pulppuavat yksin sinua varten, vain sinun hyväksesi, eivät muiden. Olkoon sinun lähteesi siunattu, iloitse vaimosta, jonka nuorena sait, rakkaasta peurasta, suloisesta kauriistasi. Olkoot hänen rintansa ilosi vuodesta vuoteen, hänen rakkautensa elämäsi riemu ja hurmio. Miksi, poikani, viehättyisit vieraaseen naiseen, miksi hyväilisit vieraan povea? (Sananl. 5:15-20)

Myös apostoli Paavali antaa Korintin aviopareille neuvon, jossa riitti myöhemmille kirkkoisille selittelemistä:

1 Otan nyt puheeksi asian, josta kirjoititte. Miehen on kyllä hyvä olla koskematta naiseen, 2 mutta haureuden välttämiseksi tulee kunkin miehen elää oman vaimonsa ja kunkin naisen oman miehensä kanssa. 3 Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan. 4 Vaimon ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen, samoin ei miehen ruumis ole hänen omassa vallassaan vaan vaimon. 5 Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen. Muutenhan Saatana pääsee kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään itseänne. 6 Sanon tämän myönnytyksenä enkä käskynä. 7 Soisin kaikkien elävän niin kuin itse elän. Jokaisella on kuitenkin oma Jumalalta saatu armolahjansa, yhdellä yksi, toisella toinen (1. Kor. 7:1-7)

Samalla kuin Paavali arvostaa tässä luvussa suuresti naimattomuutta, aviopuolisoiden yhteiselämällä on useita tehtäviä. Avioseksin lopettaminen aiheuttaa avioliiton ulkopuolisten suhteiden vaaran. Mutta tämän lisäksi Paavali puhuu molempien velvollisuudesta toisiaan kohtaan ja hämmästyttävästi sanoo myös, että miehen ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan vaimon. Hänelle avioseksi ei näytä olleen välttämätön paha eikä lisääntyminen olevan sen ainoa tarkoitus.

Vuosisatoja ja itse asiassa vuosituhansia vanhat arvot päivittyvät hitaasti. Viime vuosikymmeniin asti biologinen tosiasia oli, että miehen ja naisen suhteessa nainen tuli raskaaksi. Tämä tosiasia piti yllä arvomaailmaa, jonka mukaan kunniallisella naimattomalla naisella ei saanut olla esiaviollisia suhteita. 1960-luvulta alkaen ehkäisyvälineet ja monissa maissa laillistettu abortti muuttivat tilanteen. Siitä alkaen naisille on ollut ei-toivottua lasta pelkäämättä mahdollista sama, mikä miehille on ollut mahdollista aina. Muutos on ollut dramaattinen ja se on asettanut kristilliset kirkot eri puolilla maailmaa uuteen tilanteeseen. Esiaviolliset suhteet ovat yleistyneet, samoin asuminen yhdessä ilman avioliittoa. Pitkään on ollut ehkäisyvälineistä huolimatta niin, että monet seksisuhteet ovat edelleen vieneet maineen naiselta mutta eivät mieheltä. Ymmärtääkseni nyt kuljetaan kohti arvomaailmaa, jossa ne eivät vie enää mainetta keneltäkään. Mikä on silloin kirkkojen reaktio?

Pohdi:

- Sekä varhaisessa juutalaisuudessa että varhaisessa kirkossa on vahva juonne, jonka mukaan lapset ovat seksin ainoa kunniallinen syy. Mieti edellä esitetyn valossa, onko tätä käsitystä syytä kyseenalaistaa vai onko kyseessä vain nykykristittyjen mukautuminen ympäröivään maailmaan.

- Pohdi, miten ehkäisyvälineet ovat muuttaneet maailmaa ja mitä ajattelet kehityksestä