Ristille asti

 

Jeesuksen risti ja ristiinnaulitseminen ovat asioita, jotka kuuluvat kristillisen uskon ytimeen. Ristiinnaulitsemisesta on liikkeellä paljon taustatietoa. Valitettavasti osa siitä ei pidä yhtä antiikin lähteiden kanssa.

 

Missä sitä tapahtui ja mistä tiedämme?

 

Moni Raamatun lukija tahtoisi tietää, miten ristiinnaulitseminen antiikin aikana suoritettiin. Evankeliumien kuvaukset ristiinnaulitsemisesta ovat kuitenkin kaikkein yksityiskohtaisimmat kuvaukset mitä tunnemme. Antiikin kirjailijat eivät ole välittäneet kuvata vastenmielistä ja rumaa tapahtumaa. Silti mainintoja on niin paljon, että liikumme varsin vahvalla pohjalla.

  Ristiinnaulitseminen tunnetaan lähteistä eri puolilta Välimeren maailmaa. Varhaisimmat lähteet viittaavat Persiaan, mutta tehokas teloitustapa levisi kaikkialle. Varmaan jokaisella kansalla oli olemassa perinteinen rangaistus pahimmille suurrikollisille, ja ne saivat vaikutteita ristiinnaulitsemisesta. Niinpä ihmisiä ristiinnaulittiin eri puolilla Välimeren maailmaa – tosin tavat vaihtelivat suuresti ja meidän sanamme ”risti” ei välttämättä sovellu kuvaamaan niitä kaikkia. Roomalaiset käyttivät kuitenkin kaikista sanoja crux ja cruci figere.

 

Keitä ristiinnaulittiin?

 

Kun ihmisiä ristiinnaulittiin, uhreina olivat useimmiten suurrikolliset, vapaustaistelijat eli terroristit ja orjat. Yleinen käsitys on, ettei vapaita Rooman kansalaisia ristiinnaulittu, mutta sitäkin esiintyi. Roomalaisille jokainen heidän valtaansa vastaan kapinoinut oli rosvo ja murhamies eikä heitä säästetty.  Roomalainen maatalous perustui orjuuteen ja samalla suurtilalla saattoi olla tuhansia orjia: Orjakapinen pelko oli jatkuva ja sitä hillittiin äärimmäisillä rangaistuksilla. Kaikkien ristiinnaulittavien kohdalla tarkoitus oli pelottaa muut yrittämästä samaa – harvinaisen törkeää rikosta, kapinaa tai orjan pakomatkaa. Ristillä riippuva ihminen oli näky, jonka oli tarkoitus saada vuoristokylän pojat miettimään kaksi kertaa ennen kuin kävivät seuraavan kerran karavaanin kimppuun.  Ristiinnaulitseminen tunnettiin ainakin kaikkialla siellä, missä oli roomalaisia, koska se oli yleinen orjan rangaistus. Mutta Palestiinassakin naulittiin juutalaisten keskinäisissä kiistoissa kerran ristille 800 fariseusta, joten tapa kyllä tunnettiin.

 

 

Miten?

 

Muutamat modernit kirjat kertovat tarkkaan, miten ristiinnaulitseminen tapahtui. Tarkempi tutkimus osoittaa, ettei tämä tieto perustu juuri mihinkään. Kaikki antiikin lähteet kertovat, että ristiinnaulitseminen saattoi tapahtua monelle eri tavalla. Ristit olivat eri muotoisia, ihminen saatettiin naulita pää ylöspäin tai alaspäin, ja uhreihin saatettiin kohdistaa ties mitä sadistia kidutuksia alkaen tulesta ja päättyen eläinten raateluun.  Muutama elementti toistui kuitenkin melkein aina, milloin roomalaiset olivat asialla.

   Roomalaisten näkökulmasta ruoskiminen kuului yhteen kuolemanrangaistuksen kanssa. Tästä syystä myös ristiinnaulittavat ruoskittiin ja jälki oli todennäköisesti hirmuista katseltavaa. Toisaalta verenvuoto myös lyhensi kärsimyksiä. Nyt oli kuitenkin kyse siitä, että haettiin pelottavaa näkyä.

  Ristin kantaminen tuomiopaikalta teloituspaikalle kuului roomalaisten tapaan.  Risti – siis poikkipuu – sidottiin uhrin hartioille ja pyöveli pakotti hänet kulkemaan määränpäähänsä. Roomassa oli orjia varten teloituspaikka ja kulkeminen halki kaupungin oli osa rangaistusta.

   Muilta osin kertomusten yksityiskohdat vaihtelevat. Ihminen saatettiin sitoa tai naulita ristille, ristin muoto vaihteli – ja ristille saatettiin naulita myös kuolleita ihmisiä. Olihan kyse varoittavasta esimerkistä, minkä keskeinen osa oli ruumiin häpäiseminen.

 

Mihin ihminen kuoli?

 

Mihin ristiinnaulittu sitten kuoli? Kun ihmisiä ristiinnaulittiin eri tavoin, myös kuolinsyy vaihteli. Sydämen pysähtyminen, verenvuoto, kipushokki – kaikki olivat mahdollisia. Usein väitetään, että ristiinnaulittu eli ristillä monta päivää. En tunne antiikista yhtään tapausta eikä yksikään haastattelemani lääkäri ei ole pitänyt tätä mahdollisena. Kipushokki on valtava ja se johtaa väistämättömiin seurauksiin. Vähentynyt veri ei pysty poistamaan hiilidioksidia elimistöstä. Ensiapuna olisi verensiirto ja suuri määrä nestettä – ristiinnaulitulla oli polttava jano. Kuolemaa saatettiin jouduttaa murskaamalla uhrin sääriluut. Sen aiheuttama sisäinen verenvuoto vähensi ennestään veren määrää ja sai ihmisen tilan romahtamaan nopeasti.

 

Jeesus ja risti

 

Jeesuksen ristinkuoleman kohdalla järkyttävät yksityiskohdat seuraavat toisiaan. Henkisen kidutuksen ja ruoskimisen jälkeen hänet pakotettiin kantamaan ristin poikkipuuta Golgatalle. Roomalaiset tuskin sallivat kovin helposti hänen luovuttaa, mutta ihmisellä on olemassa raja, jonka jälkeen ei mikään uhkaus eikä isku saa häntä enää nousemaan ja jatkamaan. Tämän rajan yli meidän Herramme työnnettiin. Simon Kyreneläinen sai ottaa kantaakseen sen ainoan taakan, jota Herramme ei Golgatalle jaksanut kantaa.

   Mirha on pienen piikkisen puun pihkaa. Se ei maistu suussa katkeralta, mutta tilanne muuttuu, kun pihka liuotetaan viiniin. Useiden tutkijoiden mielestä mirhaviiniä käytettiin kipulääkkeenä, mutta tämä tuskin pitää paikkaansa.  Ristiinnaulittu kärsi polttavasta janosta. Mirhaviini on tärpättiä kitkerämpää ja siksi sitä oli varattu kidutettavalle.

   Kuolema armahti Jeesuksen nopeammin kuin kanssatuomitut, joiden sääriluut murskattiin. Muutaman hetken kuluttua kaikkien kolmen taistelu oli ohitse.

 

Roomalaiset eivät ristiinnaulittuja haudanneet, vaan jättivät ruumiit haaskalintujen syötäväksi. Sen sijaan juutalaiset pitivät tarkkaan Mooseksen lain säädöksen (5. Moos. 21:22-23): Puuhun ripustamalla teloitettu oli laskettava hautaan ennen auringonlaskua, ettei hän, Jumalan kiroama, saastuttaisi Pyhää Maata.  Niin otettiin myös Kristus alas ristiltä ja laskettiin hautaan ennen auringonnousua. Siinä vaiheessa kukaan hänen omistaan ei tajunnut, että kolmantena päivänä Jumalan käsittämätön voima muutti kaiken ja koko maailman lunastus oli valmis vietäväksi maan ääriin.

 

Tulkintaa: Kauhua, väistelyä, ylpeyttä

 

Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen evankeliumia syntien sovituksesta vietiin kaikkialle. Monet pitivät puhetta ristille lyödystä Jumalan Pojasta aivan järjettömänä asiana. Joka oli nähnyt kerrankin tämän näytelmän, tiesi mistä oli kysymys.  Ristiinnaulitseminen ei ollut sovinnainen ja hartautta herättävä asia

   Puhe ristiinnaulitusta Kristuksesta loukkasi kuulijoita (1 Kor.1:23). Jo varhain jotkut kristityt koettivat vaieta Jeesuksen epämiellyttävästä kuolemasta. Oli vaikea puhua Herrasta, joka oli ”ylennetty” pilkattavaksi ja halveksittavaksi (Joh. 3:14-15). Toiset jopa selittivät, että Jeesus kärsi vain näennäisesti eikä itse asiassa ollut ruumiissaan: Tätä vastaan joudutaan taistelemaan jo Johanneksen kirjeissä.

   Vastoin näitä käsityksiä opetuslapset näkivät juuri Jeesuksen ristinkuolemassa uskon ytimen. Jeesus oli kuuliainen Jumalan rakastavalle tahdolle viimeiseen asti. Ytimeksi tulee nimenomaan loukkaus, skandaali. Mainittu Mooseksen lain kohta ilmoittaa, että teloittamalla surmattu oli Jumalan ja ihmisten kiroama:

"Jos joku rikoksesta kuolemaan tuomittu surmataan ja hänen ruumiinsa ripustetaan paaluun,  ruumista ei saa jättää siihen yöksi, vaan se on haudattava vielä samana päivänä, sillä puuhun ripustettu on Jumalan kiroama. Älkää saastuttako maata, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille omaksi. (5. Moos. 21:22-23)

 

Juuri tähän tarttuu Paavali. Kristus oli ristillä Jumalan hylkäämä ja kiroama:

”Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme, niin kuin on kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun.". Näin tapahtui, jotta kaikki muutkin kansat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä saisivat Abrahamille luvatun siunauksen ja me häneen uskovina saisimme luvatun Hengen.  (Gal.3:13-14 ).

    Juuri näin hän otti päälleen meidän syntiemme rangaistuksen. Me saimme vaihtaa osia hänen kanssaan: Jeesus kantoi Jumalan vihan, jonka me olimme ansainneet. Me saimme osaksemme Jumalan rakkauden, jonka Jeesus oli ansainnut (2 Kor.5:19-6:2):

”Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. 20. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa.  Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! Hänhän sanoo:

        - Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun.

Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.