Herramme tie

Erkki Koskenniemi, pastori

erkki.koskenniemi@gmail.com

Edellinen

Seuraava

Ristin kantaja

Ristiinnaulitseminen oli roomalainen tapa teloittaa kaikkein pahiten rikkoneet orjat, suurrikolliset ja maakuntien vapaustaistelijat.  Ristiinnaulitsemiselle ei ollut yhtä mallia. Lähteet kertovat hyvin monenlaisista tavoista, joissa teloittajien sadismi pääsi karmealla tavalla valloilleen. Evankeliumien kertomukset ovat tarkimmat kuvaukset teloitustavasta. Kaikesta vaihtelusta huolimatta muutamat osat kuuluivat rangaistukseen useimmiten ja ne myös Herran kärsimystiehen.

   Roomalaisilla oli tapana ruoskia kuolemaantuomittu ja ristille tuomitulle se oli osa rangaistusta.  Rajusti ruoskittu ihminen oli kammottava näky ja se palveli kaikkein ankarimman rangaistuksen tärkeää piirrettä: Kuka ikinä näki tällä tavalla tuomitun, piti ymmärtää että rikos ei kannata.

   Pelotevaikutusta lisäsi tuomiopaikalla ruoskitun tie teloituspaikalle. Hänet pakotettiin kulkemaan ristin poikkipuu sidottuna käsivarsiinsa halki kaupungin paikalle, jossa hänet naulittiin ristille kaikkien nähtäväksi ja pilkattavaksi. Mukana kulkeva pyöveli piti pistimellään huolen siitä, että matka eteni.

    Evankeliumit kertovat, että Herra ei pystynyt kantamaan omaa ristiään. Muutamaan sanaan kätkeytyy järkyttävä viesti. Roomalaiset teloittajat eivät neuvotelleet ristin kantamisesta Jeesuksen kanssa. Joidenkin kertomatta jätettyjen vaiheiden jälkeen he tulivat siihen tulokseen, ettei Nasaretin miehestä ole kantamaan omaa ristiään ja pakottivat siihen tehtävään sopivan vastaantulijan.  Voimme vain arvailla, mitä oli tapahtunut ennen kuin kiduttajat ottivat ristin poikkipuun Jeesuksen hartioilta. Jossakin vaiheessa ihminen vain ylittää sen rajan, jonka jälkeen mikään uhkaaminen, potkiminen eikä hakkaaminen saa enää nousemaan ja jatkamaan kulkua. Sen rajan ylitti kärsimystiellään kunnian Kuningas.

   Herra nöyrtyi ristin tiellä käsittämättömän alas. Minun tähteni hän kulki tiensä, ja jokainen sen askel on rakas ja se velvoittaa minua.