Käännös ja johdanto

Erkki Koskenniemi

erkki.koskenniemi@gmail.com

Romanos Melodos, Takaisin paratiisiin.

22. canticum (kontakki)

Johdannoksi

 

Varhaiskristillisen kreikkalais-syyrialaisen kirkkolaulun suurmies, 500-luvulla elänyt Romanos Melodos ei ole koskaan saanut hänelle kuuluvaa kunnioitusta. Hänen upeat ”kontakkinsa” painettiin ensimmäisen kerran niin myöhään kuin 1867, ja tuossa vaiheessa hän oli täysin tuntematon lännessä ja melkein unohdettu myös ortodoksisessa maailmassa. Aikanaan hän oli kuuluisa ja syystä. Nyt hänen säilynyt tuotantonsa on käännetty useimmille suurille kielille ja suurmies alkaa saada ansaitsemaansa arvostusta.

   Romanos Melodoksen – tai Romanos Laulajan – laulujen juuret olivat lauluperinteessä, jota tunnemme valitettavan huonosti. Runomitta osoittaa, että hän ei ammenna suoraan kreikkalaisesta perinteestä.  Syyrian kaksikielisissä kaupungeissa siihen oli yhdistynyt rikas syyrialainen kansanrunous. Sen helmi on myöhemmin nimellä kontakion kutsuttu taiteenlaji, runomuotoinen ja säestetty saarna. Nimen takana lienee kreikan sana kontos, mikä merkitsee sauvaa, jonka ympärille oli kiedottu laulun sisältänyt tekstirulla. Kontakion on siis yksi ”sauvallinen” runoutta.

   Kontakionin  tyyli ja rakenne olivat ilmeisesti vakiintuneet jo hyvissä ajoin ennen Romanosta. Hänen laulujaan esitettiin 500-luvulla Bysantin rikkaassa jumalanpalveluksessa suoraan saarnatuolista. Kuten seuraava käännösesimerkki osoittaa, eri laulajilla oli oma osuutensa ja kontakion muistutti pientä draamaa tai operettia. Jokainen säkeistö päättyy samaan kertosäkeen, ja voimme hyvin kuvitella, miten seurakunta oppi sen nopeasti ja yhtyi lauluun. Tällainen riehakas meno oli ymmärrettävästi liikaa egyptiläiselle apotille, jolle nuori ja uudenlaista liturgiaa maistanut noviisi ehdotti uudistusten tuomista luostariin. Apotin mukaan erämaahan oli tultu sanomaan Jumalalle rukouksia murtuneella äänellä eikä hän ymmärtänyt sitä, että ihmiset lyövät yhteen käsiään, hakkaavat lattiaa jaloillaan ja mylvivät niin kuin härät. Vaikka noviisiparka oli tutustunut meluisampaan liturgiaan Egyptin Aleksandreiassa ja jo pari vuosisataa ennen Romanosta, kuvaus sopii ilmeisen hyvin Bysantin rikkaaseen liturgiaan.

    Romanos sai ilmeisesti harjoittaa upeaa runouttaan rauhassa ja suosittuna. Hän syntyi noin 485 ja kuoli ilmeisesti välillä 532-555. Myöhäisen elämäkerran mukaan hän oli juutalaista syntyperää, mutta tästä ei ole varmuutta. Hänen väitetään runoilleen tuhat kontakkia (latinaksi cantica), joista hänen nimellään on säilynyt 85. Näistä on kuitenkin ilmeisesti aitoja vain 59. Useimmat niistä kuvaavat Kristuksen syntymää, kastetta ja kärsimystä.  

   Romanoksen tuotannosta on suomennettu aiemmin ainakin yksi, Kristuksen syntymän kontakki. (suom. Johannes Seppälä. Ortokirja. Joensuu 1986.), joka on luettavissa myös tietokoneohjelma  Kirkon aarteista (Sley-Media, 2011, toim. Erkki Koskenniemi). Alla olevan käännöksen sytykkeenä oli opettajani Jukka Thurénin upea luentosarja 1970-luvun lopulta: Tämän luentosarjan jälkeen en ole koskaan voinut unohtaa Romanosta.

 

 

Takaisin paratiisiin

 

ROMANOS, Canticum 22

 

Enää ei liekehtivä miekka vartioi Eedenin porttia

sillä siellä on yllättävä silta

ristinpuu

Kuoleman ota ja Haadeen kateus on kukistettu, sillä astuit, Vapahtajani, Tuonelassa olevien luo

ja huusit: Astukaa takaisin paratiisiin!

 

Kuin totiset lunnaat sinut lyötiin ristille monien edestä

Kristus Jumalamme, ostit meidät vapaiksi

Sillä riistit kalliilla verelläsi

ihmisiä rakastaen meidät kuolemalta

Veit meidät kanssasi takaisin paratiisiin

Kaikki taivaassa ja maan päällä iloitsee Aadamin kanssa

kuten oikein onkin

sillä hänet on kutsuttu takaisin paratiisiin

 

Kolme ristiä pystytti Pilatus Golgatalle

Kaksi maantierosvoille

yhden elämän Herralle

Tuonela näki hänet ja sanoi alhaalla oleville:

Palvelijani ja henkivaltani!

Kuka iski naulan sydämeeni?

Puinen keihäs lävisti minut äkkiä

ja minut revitään kappaleiksi

sisuksiani vihloo

vatsassani on tuska

järkeni vaivaa henkeäni

ja minun on pakko päästää puun takia Aadam

ja jotka Aadam antoi minulle puun avulla

Tuo puu vie heidät takaisin paratiisiin

 

Kun tämän kuuli viekas käärme

se juoksi esiin tyytymättömänä ja kirkui:

''Kuolema, mikä sinun on

miksi turhaan huokailet

tuon puun, jota huokaat

pystytin minä Mariasta syntyneelle

Minä neuvoin sen juutalaisille meidän hyödyksemme

Se on katsos risti, jolle naulasin Kristuksen

tahtoen tappaa puulla toisen Aadamin

Älä siis järkyty

Älä siis murru

pidä kiinni niistä, joihin sinulla on valta

 sillä niistä, joita hallitsemme ei yksikään pakene takaisin paratiisiin

 

 

"Varo, tule järkiisi, Belial", huusi Kuolema

''juokse, ota peite silmiltäsi katso puun juurta sydämessäni

Se tuli alas syvyyksiini kohottaakseen Aadamin kuin kirveen terän

Sillä Elia ennusti kerran tämän esikuvat

otti kirveen joen pohjasta

Profeetta otti kevyeeseen raskaan

Antoi sinulle esimakua ja opetti

että Aatami viedään samoin puun avulla kurjuudesta takaisin paratiisiin"

 

"Kuka nyt sai sinut tuohon ajatukseen, Kuolema? Miksi nyt pelkäät, vaikket ole pelkoa tuntenut? Pelkäätkö arvotonta puuta

kuivaa ja hedelmätöntä

joka on pahantekijöiden ja veritöiden tekijäin teloitusta varten

Pilatus näet keksi tämän

uskoi minun neuvojani

Pelkäätkö sitä

pidätkö sitä mahtavana?

Se on sinun pelastava kostajasi

Kuka sinut on eksyttänyt?

Kuka on saanut sinut uskomaan,

että ristille joutunut ristiltä nousee ja kutsuu asumaan takaisin paratiisiin?"

 

"Äkkiä sinusta tuli hullu,

sinä muinoin nokkela käärme

risti tuhosi koko viisautesi

sinut vangittiin omaan verkkoosi

Ota silmä käteesi ja katso:

putosit omaan rotkoosi

Katso: tuo risti, jota sanot kuivaksi ja hedelmättömäksi

kantaa hedelmää

Sen sai aikaan sama valtikka,

joka vei kansan pois Egyptistä

Sillä hän vie nyt Aadamin takaisin paratiisiin"

 

"Lopeta, kurja Kuolema

lopeta onneton puheesi

sillä nuo sanat osoittavat sinun ajatuksesi

Pelästyitkö ristiä ja ristiinnaulittua!

Ei heistä kukaan pakene minua

sillä se on minun mieleni mukainen näytelmä

Minun tahdostani se taas tapahtui

Avaan haudan ja hautaan Kristuksen

että sinulla olisi kaksinkertainen tuska:

Hänen ristinsä ja hänen hautansa

Mutta minä katson sinua ja nauran

Kun Kristus on haudattu, tulen ja sanon sinulle:

'No kukas nyt vie Aadamin takaisin paratiisiin?"'

 

 

Kuolema huusi äkkiä Perkeleelle

sokea näkemättomälle

sokko sokolle: "Katso!

Mene pimeyteen, hapuile ettet putoa

ymmärrä, mitä sanon, typerys

se mitä teit, sammutti auringon

Tämä kerskauksen risti mullisti kaiken

tärisytti maan, peitti taivaan

särki kalliot ja esiripun,

herätti haudoissa olleet

ja kuolleet huutavat:

'Kuolema: ymmärrä nyt, mitä tapahtuu, sillä Aatami juoksee takaisin paratiisiin! '"

 

"Riittikö nasaretilaisen risti kauhistamaan sinua"

sanoi Perkele onnettomalle Kuolemalle

"sinut, joka olet kaikki tappanut,

sinutko tapettaisiin ristillä?

Jos sinä puuta pelkäät,

olisi sinun pitänyt pelätä Haamanin hirsipuuta

ja sitä oksaa johon Joel surmasi Sisareksen

ja viittä ristiä, joille Joosua Nunin poika naulasi häntä hallinneet

 Eniten pelottakoon sinua Eedenin puu,

sillä se vei Aatamin ulos eikä tuo takaisin paratiisiin"

 

''Belial, nyt on aika sinun avata korvasi

nyt on aika näyttää sinulle ristin voima

ja ristiinnaulitun suuri valta

Sinulle risti on hullutus

mutta koko luomakunta näkee sen valtaistuimeksi

sille naulittu Jeesus on kuin hallitsija

Hän kuulee maantierosvon huutavan:

'Herra, muista minua valtakunnassasi"

Ja kuin valtaistuimelta hän vastaa:

"Tänään, sinä onneton, hallitset kanssani, sillä lähdet kanssani takaisin paratiisiin'''

 

Kun viekas lohikäärme kuuli tämän

se syöksyi esiin tuhottuna

näki, mitä oli kuullut:

rosvo todisti ristiinnaulitusta Kristuksesta

Tästä se järkyttyi lisää,

löi rintaansa ja sanoi

''Hän keskustelee maantierosvon kanssa

vaikka ei vastannut syyttäjille

Ei katsonut Pilatusta sanankaan arvoiseksi

nyt sanoo murhaajalle: ”Tule, elä makeasti!

Mitä on tapahtumassa?

Kuka on nähnyt teot tai kuullut sanat ristiltä

jotka hän sanoi rosvolle

joiden kautta hän vie hänet takaisin paratiisiin?"

 

Perkele korotti toisen kerran äänensä ja kirkui

''Kuolema, ota minut vastaan

sinun puoleesi minä käännyn

Sillä uskon mitä sanot, vaikka en ensin uskonut

Katso ristiä, jota kauhistuit

punaista vedestä ja verestä,

ja kauhistu

älä verta vaan vettä

sillä veri todistaa Kristuksen teurastuksesta

mutta vesi hänen elämästään

sillä elämä pulppuaa hänen kyljestään

Ei ensimmäinen vaan toinen Aadam

korotti Eevan, elävien äidin, takaisin paratiisiin

 

Näin sanoessaan Katala

tuskissaan myönsi joutuvansa kuoleman omaksi

Aivan varmoina he yhdessä itkivät romahdustaan:

"Mitä on tänä, mitä vastassa olemme

miksi romahdimme puun takia

Meidän tuhoksenne tuo puu sai kasvaa maan päällä

Jos olisimme antaneet hänelle katkeran mestauspölkyn

emme olisi saaneet sanalla aikaan makeaksituloa hänessä!”

"Voi minua, ole ystäväni"

''Voi minua, ole kanssani!"

 "Yhdessä romahdimme - yhdessä itkemme

 sillä Aadam viedään takaisin paratiisiin

 

Miksi emme muistaneet tuon puun esikuvia

sillä monta kertaa, monin tavoin

se tuli esiin pelastuneissa ja kuolleissa

Puu pelasti Nooan

koko uskoton maailma tuhoutui

Puu antoi Moosekselle kunnian

kun hän otti sauvan kuin valtikan

Siitä kuin syvyyden lähteistä virranneet vitsaukset saivat Egyptin voihkimaan

Mitä tämä teki nyt,

sen osoitti jo muinoin risti esikuvissaan

Mitä me itkemme?

Aadam lähtee takaisin paratiisiin"

 

 

”Odota, veli Kuolema"

sanoi huokaava Perkele

"Ole vaiti, ole vahva

vie käsi suullesi

Kuulen äänen, joka tuo ilon

kaiku toi korviini ilouutisen

Sanojen jyrinä kuin ristinpuun lehdet

Kristus huutaa kuin aikoisi kuolla:

"Isä anna heille . ..”

- mutta minut nujersi se, miten hän jatkoi

”anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät, jumalattomat!”

Sillä me tiedämme:

hän joka kärsii, on kirkkauden Herra

ja hän tahtoo viedä Aadamin takaisin paratiisiin

 

Miksi Valtias näytti Moosekselle puun

joka Merran luona teki vedestä makean

opetti mikä se oli ja minkä taimi?

Silloin hän ei sanonut

sillä ei tahtonut

nyt hän teki sen selväksi kaikille

Katso, hän teki kaiken makeaksi

mutta meistä pelkkää etikkaa

Meidän lähteestämme puhkesi kasvamaan risti

joka tuli maan päälle ja oli makea

Se joka ennen kasvoi ohdakkeita

levittää nyt oksia kuin Sorekin viinipuu

 oksia jotka oksastetaan takaisin paratiisiin

 

''Nyt Kuolema, huokaa niin yhdyn valituksiisi

itkekäämme, kun katsomme puuta

jonka itse istutimme

joka muuttui pyhäksi rungoksi

jonka alla asuvat

jonka oksille tekevät pesänsä

rosvot, murhaajat, veronkiskurit, portot

syödäkseen makeaksi tekevää hedelmää puusta

- muinoin kuivasta

sillä niin kuin elämän puuhun he nojaavat ristiin

painautuvat siihen

he luottavat siihen

he pelastuvat siihen,

purjehtivat, pääsevät pois vaaroista

ja ankkuroituvat kuin rauhalliseen valkamaan

takaisin paratiisiin

 

''Varo, siis, tyranni, ettet ristiinnaulitse enää yhtäkään!"

 "Varo sinäkin, Kuolema, ettet enää tapa kenenkään toivoa

”Me saimme tämän kokea

meidän mahtimme heitettiin pois

Meille tapahtui se mitä valitamme

opetukseksi tulevaisuutta varten:

Älköön kumpikaan meistä hallitko Aadamin sukua

sillä se on sinetöity kuin aarre

sillä on saviastiassa helmi, jota ei voi varastaa

sen vei itselleen ristin rosvo, kuten hänelle sopiikin

hän varasti ja hänet naulittiin ristille

hän otti helmen

ja hänet kutsuttiin takaisin paratiisiin''

 

Sinä korkein ja kunnioitettu

isien ja nuorten Jumala

Sinun vapaaehtoinen nöyryytyksesi tuli meidän kunniaksemme

Sillä rististä ne kaikki kerskaamme:

hänessä me olemme ristiinnaulinneet mielemme

 jotta rakentuisimme ristin varaan ja laulaisimme lauluja sinulle, kaikkien Herra

Tarsiin laiva toi kerran Salomolle kultalastin,

yhtenä hetkenä

niin on kirjoitettu

Mutta sinun ristisi tuo

joka päivä

joka hetki

mittaamattoman rikkauden

sillä se vie kaikki takaisin paratiisiin