Kirkolliskokouksen syysistunto päättyy tänään. Aamu alkoi äänestyksellä, jonka tulos oli harvinaisen selkeä. Kirkolliskokous hyväksyi omasta puolestaan seurakunnille mahdollisuuden järjestää hallinnollisia kokouksia sähköisesti. Kirkkolakiin tulee siis muutos, jonka mukaan esim. seurakuntaneuvosto voidaan tarvittaessa järjestää etänä.

Välttämätön päätös käy hyvin esimerkiksi siitä, mitä varten kirkolliskokous on olemassa. Se ei ole kirkon eduskunta eikä varsinkaan sen hallitus. Kirkon perustyö tehdään seurakunnissa. Kirkolliskokouksen tehtävä on säätää hyvin harkittuja ja välttämättömiä säädöksiä, joilla ratkaistaan paikallistason ongelmia. Lopun edestä meidän tehtävämme on – kärjistäen sanottuna – lähinnä pysyä poissa jaloista.

Tässä tilanteessa esillä ollut ongelma hahmottui selkeästi: Koronan vuoksi ei seurakunnissa voitu keväällä tulla koolle pitämään edes välttämättömiä kokouksia eikä kirkkolaki mahdollistanut etäkokouksia. Nyt määritettiin ne ehdot, joiden perusteella etäkokous voidaan pitää laillisesti ja asianmukaisesti. Kirkolliskokous hoiti oman ruutunsa ja tästä jatketaan paikallistasolla sen jälkeen, kun eduskunta on vahvistanut säädöksen.

Tavalliselle seurakuntalaiselle asia ei välttämättä ole iso ja hyvä niin: Seurakunnan hallinto saakin jäädä taustalle ja etualalle kuuluu seurakunnan kristillinen elämä. Mutta silti nyt poistettiin käytännön työtä haittaava este ja hyvä niin.

Tänään puhutaan vielä kirkon strategiasta, sitten syödään lounas, kiitetään emännät ja lähdetään kotiin. Jatkan näitä tuumailuja taas kun on niiden aika. Kiitos mielenkiinnosta ja rukouksistanne!