Kirkolliskokousviikko on valtaosaltaan puuduttavaa istumista, milloin valiokunnassa ja milloin täysistunnossa. Tämähän on työtä, jota meidät on tänne valittu tekemään eikä vapaaehtoisesti harteille otetusta taakasta pidä nurista.  Osa asioista on hyvin tärkeitä, osa vähemmän mielenkiintoisia.

Kirkolliskokousviikossa on kuitenkin myös toisenlaiset piirteensä. Omassa elämässäni en ole ollut joukossa, jossa olisi näin paljon tietämystä eri aloilta. Vain täällä olen voinut keskustella valtakunnanpolitiikan konkareiden, talouden huippueksperttien, ydinvoimatutkimuksen tekijöiden tai oikeuslaitoksen korkeiden edustajien kanssa. Täällä kohtaavat myös eri herätysliikkeiden ja kirkollisten suuntien edustajat.  Kahvipöydissä ja iltakeskusteluissa esille nousevat NATO-kysymys ja energiakriisi ja maailmanpolitiikan tulevaisuudennäkymät.  Opittavaa on todella paljon sille, joka tahtoo kuunnella ja oppia.  

Sählykenttä ja pingispöytä mahdollistavat toisenlaiset yhteydet. Omassa valiokunnassamme olemme Hanna Mithikun kanssa hyvin usein eri puolilla. Pingiksessäkin olemme eri puolilla pöytää, mutta keskinäinen matsi on juhlahetki.  Mitä enemmän olemme erimielisiä sitä tärkeämpi on kohdata ja keskustella