Pekka Simojoki teki aloitteen, joka pyrkii vahvistamaan evankelioimisen asemaa kirkossamme. Aloitteeseen liittyy viisi pyyntöä piispainkokoukselle. 

Aloitteen allekirjoitti moni edustaja ja niin minäkin. Se oli helppo allekirjoittaa, vaikka hentoinen hallinnollinen minäni hieman murisi. Aloitehan ei suoraan tähtää minkään säädöksen muuttamiseen ja siksi se ei sovellu kovin hyvin lakiasäätävään elimeen. Mikään säädös ei estä evankelioimista nyt eivätkä pelkät säädökset sitä varmaan juuri tuota. Mutta asia on siinä määrin tärkeä, että hallintomurinat saivat omalta kohdaltani jäädä. Ihan hyvä että puhutaan välillä evankeliumin julistamisesta myös tässä salissa. 

Itse asia on selvä kuin pläkki. Kirkon tehtävä on viedä evankeliumi lähelle ja kauas. Etukäteen oli sitten selvää, ettei evankelioimisen sisällöstä ole yksimielisyyttä. Tämä tuli esille heti lähetekeskustelun alussa.  Ensimmäinen täysistunto päättyi ja keskustelua jatketaan myöhemmin. Pahaa pelkään, että se ei lopultakaan johda juuri mihinkään. Mutta aihe on tärkeä ja hyvä että se on ainakin keskustelun alla.