Huomenta kirkolliskokouksesta!

Aamu alkoi koskettavalla aamuhartaudella, jossa pääsi videoteitse ääneen kristityksi kääntynyt afgaani. Tämän jälkeen alkoi keskustelu kirkkolaista. Nyt on edessämme siis kirkolliskokouksen ydintehtävä, säätää lakeja ja säädöksiä.

   Kirkon arkielämää sääntelevät säädökset jakautuvat kahtia, kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen.  Kirkkolaista päättää eduskunta kirkolliskokouksen esityksestä. Eduskunta ei voi muuttaa esitystä, ainoastaan hyväksyä tai hylätä.  Kirkkojärjestyksestä päättää kirkko yksin ja nimenomaan kirkolliskokouksessa.

    Kirkkolain kokonaisuudistus on ollut kirkolle valtava ponnistus ja sen saaminen valmiiksi kirkolliskokouksessa oli juhlahetki. Ikävä yllätys oli, että eduskunta ei lakipakettia hyväksynyt. Näin se palautui kirkolle ja ensin kirkkohallitukselle. Sen jälkeen kirkolliskokouksen lakivaliokunta teki suuren työn muokatessaan esitystä. Tällä viikolla se on päätettävänä isossa salissa.

Kaikesta muusta ollaan nyt laajasti yksimielisiä, mutta yksi iso kysymys saattaa kaataa koko paketin. Kirkon olemuksen määrittää sen tunnustuspykälä. Se on aina ollut kirkkolaissa ja lakivaliokunta esittää mietinnössään, että näin on jatkossakin. Tämä on siis pohjaesitys.  Kirkkohallitus ja lakivaliokunnan vähemmistö haluavat siirtää asian kirkkojärjestykseen.

Käsitykseni mukaan kyse on syvästi periaatteellisesta ja myös oikeudellisesta tärkeästä asiasta. Perustuslain pykälä 76 sanoo kirkosta näin: ”Kirkkolaissa säädetään evankelis-luterilaisen kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta.” Sitten kirkkolain 1. pykälä identifioi näillä sanoilla sen kirkon, josta puhutaan: “Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä.” 

Pidän erittäin tärkeänä sitä, että kirkon tunnustuksesta säädetään lain tasolla, eikä vain alemmalla kirkkojärjestyksen tasolla. Kirkon sisällä säädös on yhtä sitova, oli se laissa tai kirkkojärjestyksessä. Kokonaan toinen on tilanne silloin, jos vastakkain ovat laki ja kirkkojärjestys – silloin laki jyrää kirkkojärjestyksen mennen tullen samoin kuin vaikkapa Hiihtoliiton säännöt.

Kirkkolakipaketin sisältö määrittyy viikon aikana yksinkertaisen enemmistön vaativilla päätöksillä. Lopulta äänestetään koko paketista, joka vaatii kolmen neljäsosan määräenemmistön. Edessä on kaksi jännittävää äänestystä. Samalla on kuitenkin muistettava, että tällä hetkelläkin on olemassa kirkollinen lainsäädäntöä eikä paketin kaatuminen ole katastrofi. En ole siksi hyväksymässä tunnustuspykälän siirtämistä pois kirkkolaista.