Huomenta ja terveiset Turusta, kirkolliskokousviikolta.

Syksyn kirkolliskokousviikko on pandemian hellitettyä normaalilla paikallaan. Heti paikalle kävellessäni huomasin, että moni asia on palannut vanhalle mallilleen. Maskisuositus toki on ja käsiä pestään, mutta nyt istutaan normaalisti ilman turvavälejä ja ilmeisesti jokainen saa valita myös pöytäseuransa itse. Nyt on siis mahdollista tutustua ja keskustella eri tavoin ajattelevien kanssa. 

Kirkolliskokouksen painavaksi tarkoitetun avauspuheenvuoron käyttää yleensä arkkipiispa. Tällä kertaa sen piti Luterilaisen Maailmanliiton eläköitynyt pääsihteeri Martin Junge. Puheessa oli varsin hyviä elementtejä, Kirkon toivosta ja missiosta. Luterilaisen Maailmanliiton toiminta ei vain ole viime vuosikymmeninä juuri rohkaissut seuraamaan sen viitoittamia teitä.

Tämä viikko on nähtävästi hyvin työntäyteinen. Kirkon arki kulkee omia ratojaan ja sykkii aivan muualla kuin kirkolliskokouksessa. Tämä joukko ei ole kirkon hallitus, vaan lakia säätävä elin, jonka toimintatahti on hidas ja kaikki koetetaan tehdä perusteellisesti. Nyt esillä on varsin isoja asioita, ensimmäisenä kirkkolain uudistus. Kirjoittelen tänne kuulumisiani sen mukaan kuin tilanne sallii.  Pysy siis kuulolla ja muista rukoilla kirkolliskokouksen puolesta!