Huomenta kirkolliskokouksesta!

Eilisen päivän keskustelut jäivät kuplimaan mieleen.  Keskustelu samaa sukupuolta olevien liitoista toi esille erimielisyyden ytimen.  Muutama edustaja luki puheenvuorossaan suoraan Uuden testamentin kohtia, jotka kieltävät yksiselitteisesti samaa sukupuolta olevien seksin ja rinnastavat sen moniin raskaisiin synteihin.   Yksi puhuja – pastori – edusti toista kantaa, ja totesi että noiden raamatunkohtien lukeminen koski hänen korviinsa. Monikin vetosi kunnioittavan keskustelun puolesta tarkoittaen selvästi, että näiden raamatunkohtien lukeminen ääneen oli sopimatonta.

Nämä keskustelupuheenvuorot osoittavat erimielisyyden syvyyden. Olen kiitollinen siitä perinnöstä, jonka mukaan Jumalan sana on varma ja luotettava sekä tuomitessaan että armahtaessaan. Jumala johdattaa meitä tässä maailmassa nimenomaan sanallaan, jossa toimii Pyhä Henki.  Toisen, tälle vastakkaisen käsityksen mukaan nyt puheena olevat Raamatun sanat ovat loukkaavia ja niiden lukeminen on uskonnon varjolla harjoitettua henkistä väkivaltaa.  Minä olen iloinen siitä, että Raamatun sanan kuuleminen koskee korviin. Se mahdollistaa kääntymisen Jumalan puoleen. Toisille tämä on vain hengellistä väkivaltaa ja ihmisten hallitsemista uskonnon varjolla.

 Tätä erimielisyyttä ei inhimillisin keinoin silloiteta.  Tällä kertaa satutaan puhumaan samaa sukupuolta olevien suhteesta, ensi kerralla jostakin muusta. Kun on ratkaisevasti erilainen lähtökohta, myös lopputulos on hyvin usein erilainen.  

Eilinen päivä tarjosi myös ilahduttavia ja lämpimiä kohtaamisia hyvin erimielisten ihmisten kesken. Istuttiin pöydän äärellä ulkona ja puheltiin. Illalla rohjettiin istua sisälläkin hieman vapaammin ja keskustella. Valtaosa edustajista on varsin mukavia ihmisiä, joiden kanssa on miellyttävä puhella.  Kymmenen vuoden aikana olen kirjoittanut usein, ettei kyse ole henkilökohtaisista kiistoista. Näkökannat ovat vain ovat toivottoman kaukana toisistaan, ja se koskee sydämiin.