Neljä vuotta sitten valitun kirkolliskokouksen viimeiselle viikolle ei ole jäänyt isoja asioita. Budjettikysymykset ja muut rutiiniasiat ovat vieneet valtaosan täysistuntojen ajasta. Vapaata aikaa on ollut muuten normaalia enemmän, mutta erityisesti talousvaliokunta on hikoillut pitkissä kokouksissa. Tänään esiteltiin 35-sivuinen mietintö kirkon keskusrahaston talousarviosta.  Keskustelussa nousi esille erityisesti avustus Kiihtelysvaaraan tuhopolton kohteeksi joutuneelle kirkolle.

 Koskettavan keskustelun varjoon jäi talousvaliokunnan puheenjohtajan lähinnä ruumiinavauskertomusta muistuttanut katsaus kirkon talouden tulevaisuuteen. Yllättävä verotulojen nousu siirtää kyllä ongelmaa muutamalla vuodella ja antaa aikaa muuttaa rakenteita. Sen jälkeen näkymä on, että monet seurakunnat menettävät välillä 2020-2030 neljänneksen jäsenistään. Tällä hetkellä kirkon kaikki verotulot ovat noin miljardin luokassa. Seuraavan 10 – 20 vuoden aikana kyyti on kylmää ja se tulee näkymään toiminnassa enemmän kuin tällä hetkellä ymmärretään. Mahdettiinko näitä madonlukuja kuunnella?

Närää herättänyt suomalaisten pastorivihkimys Inkerissä ei ole tämän kirkolliskokouksen asialistalla. Se tulee esille seuraavassa kirkolliskokouksessa ja silloinkin vain, jos piispainkokous päättää esittää Kansalähetyksen ja Sleyn poistamista kirkon lähetysjärjestöjen joukosta.  Olen aiemmin esittänyt syvän paheksumiseni niistä puheista, joiden mukaan järjestöt ovat asettuneet Venäjän imperialismin vaikuttamisen välineiksi.  Kirkon asioita ei hoideta kuraa viskomalla.  

Lähetysjärjestöjen asia nousi tietenkin esille piispojen ja kirkkohallituksen kyselytunnilla. Siellä edustajat voivat esittää kysymyksiä, mutta päätöksiä ei tehdä. Veljeni Pasi Palmu kirjoittaa tästä kyselytunnista  palstallaan.  Edustajat Soili Haverinen, Pekka Niiranen ja Niilo Räsänen pommittivat syystä arkkipiispaa hyvin samanlaisilla kysymyksillä: Miksi lähetysjärjestöjä ollaan valmiita lyömään suurella moukarilla samaan aikaan kuin samaa sukupuolta olevia vastoin kirkon päätöksiä vihkivät pastorit säästyvät kaikilta rangaistuksilta?  Pitkän keskustelun jälkeen oli vaikea päätyä muuhun kuin siihen, että toisten rankaisemiseen on sekä lihakset että halu, toisten rankaisemiseen puuttuvat molemmat. 

Eilen ei päätöksiä siis tehty eikä voitukaan tehdä.  Silti esillä nousi nähdäkseni ydinkysymys: Onko kirkolle pahaksi vai hyväksi, jos sen herätysliikkeet ajetaan tai ajautuvat kirkon ulkopuolelle?  Juhana Tarvainen kirjoittaa blogissaan, että pelkästään Sleyn, Kansanlähetyksen ja Raamattuopiston messuissa käy jo nyt kymmenen prosenttia kaikista sunnuntaijumalanpalveluksen kävijöistä ja suhdeluku näyttää kasvavan jatkuvasti. Omasta kokemuksestani tiedän näkeväni siellä hyvin paljon lapsia, nuoria ja nuoria aikuisia. Nämä jumalanpalvelusyhteisöt eivät ole syntyneet piispojen määräyksillä eivätkä ne piispojen päätöksillä myöskään kuole. Kirkon ulkopuolelle ne kyllä saattavat siirtyä. Kirkolla on aika vähän elämänlankoja, mutta tässä on yksi.  Kannattaako sen sitä katkoa?