Marraskuu ja kirkolliskokous

Kirkolliskokous kokoontuu vuoden jälkimmäiseen istuntoviikkoonsa.  Vanhaan tapaan kirjoittelen merkintöjäni halukkaiden luettavaksi.

Tämä istuntoviikko sijoittuu aikaan juuri ennen seurakuntavaaleja ja se saattaa värittää keskusteluja.  Jo tässä vaiheessa vetoan kaikkiin: Mene äänestämään ja ota kaikki ystäväsi mukaan! Olit kuinka tyytymätön kirkkoon hyvänsä, ei ole yhdentekevää, ketkä sitä hallinnoivat ja miten.

Arkkipiispan alkupuheenvuoro käsitteli Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.  Kylmän sodan ajan kokeneelle on edelleen hämmentävää huomata, miten avoimesti itäistä naapuria voidaan käsitellä.  Arkkipiispa keskittyi aluksi demokratian olemukseen. Tämä on hyvin tärkeä asia. Ehkä olisin silti odottanut enemmän kristillistä näkökulmaa sodan ja rauhan, kärsimyksen ja Jumalan kaikkivallan, uskon ja epätoivon kysymyksiin, varsinkin kun arkkipiispa siirtyi varsin pian pohtimaan seurakuntavaalien äänestysprosentteja ja rakkauden merkitystä seurakuntayhteisössä.  Tässä tilanteessa olisi ollut tilauksessa painava puheenvuoro. Jokainen lukekoon ja arvioikoon, oliko tämä sellainen. Puheenvuoron voit lukea täältä, sekä tiivistelmän että koko tekstin.